Kekrin kunniaksi Orihweden arkkiveisu numero 2

Hän niin hiljaa kulkee lyhty kädessään, kenen sielua etsii hiipiessään?

Surullinen Laulu kauhiasta waimosta, joka myrkyllä miehensä murhasi, piilulla poltti

hakkasi ja kappaleet kantoi järveen

Tapahtunut Orihweden pitäjän Onnistaipaleen kylässä  18. päivänä Syyskuuta 1902.

Kirjoitti J. Kangas

Julma waimo (nuotti: Jumall`ole armoinen) Hinta 10 penniä

Kauhu nyt kansan walloittaa, ja murhe mielen murentaa:

Ei tahdo mieli taipua, tapausta tätä kertomaan.

Orihwedeltä on nyt taas, kuultu julma sanoma:

Se ensimmäinen laadultaan, lienee wasta Suomessa.

Suomesta kuullaan kauhuja, ja  hirmutöitä julmia:

Vaan Orihwedellä rekortti, nyt hirmutöistä woitettiin.

En kaikkia aio moittia, kuin Orihwedellä asuvat:

Kyllä usein wiljasta, kaswaapi rikkaruohoja.

Miehet ne tekee murhia, usein wiinan wimmasta:

Ei ole nekään kauniita, ei sovi myöskään puolustaa.

Kauniimpi sukupuoli nyt, on murhatöihin ryhtynyt:

Ei miehet wedä vertoja, tälle julmuudessansa.

Waimo kuin on heikompi, se häwiölle joutuisi:

Ei arwaa käsi tahallaan, ruweta hänen kanssansa.

Yksi waimo kuitenkin, kaikista ollut julmempi:

Josta nyt tässä laulussa, wähäisen aion kertoa.

Pitäjästä Orihweden, kylästä Onnistaipaleen:

Syyskuulla, tällä wuodella, tapahtui murha kauhia.

Siellä Wihtori Hynninen, waimonsa Amanda niminen:

Asuivat perhe elämää, mimmoinen oli wälinsä?

Ei ole minulla tietoa, kuitenkin sopii olettaa:

että ei ollut kehua, perhe-elämän onnesta.

Amanda kurja kuitenkin, miehellensä toimitti:

Myrkkyä antoi nauttia, mi kuolon tuotti kauhian.

Onnetoin wainaja waimostaan, rupesi nyt kertomaan:

Naapureilleen että hän, kenties on saanut myrkkyä.

kuin vihdoin teki kuolema, lopun hänen ruumiistaan.

Aittaan nyt ruumis korjattiin, sekä tutkintoa warrottiin.

nyt vasta kauhu vallan saa, kun aittaan mennään katsomaan:

Ruumis on jo poies korjattu, ei mistään sitä löydetty.

Nyt waimo kohta vangittiin, ja tunnustamaan waadittiin:

hän kylmäverisenä vaan, kieltää nyt pahat tekonsa.

Nyt hakemaan kohta ryhdyttiin, ja alapuoli löydettiin:

Norajärven pohjasta, ja poikki keskupaikasta.

Woi julmaa työtä kauhiaa, kuin raastaa ruumiin aitasta.

Piilulla poikki hakkaapi, ja järveen sitten kantaapi.

Luontoa siinä tarwitaan, kun kantaa ruumiin paloja:

Puolitoista kilometriä, yöllä kun oli pimeä.

Nyt vankilassa olessaan, on tunnustanut tekonsa:

Neuwonut järven pohjasta, myös yläpuolen ruumista.

On työsi mustaa mustempi, luontosi paljon julmempi:

Kuin kurjan willipakanan, joka ei tiedä jumalaa.

Amanda luuli että hän, peittääpi työnsä hirveän:

Kuin ruumiin poies kuljettaa, ja järven pohjaan upottaa.

Hyi häijyn waimon luontoa, se pöyristää jo jokaista:

Kuin miehensä rakkaan ruumista, rupeaa poikki hakkaamaan.

Voi waimon julmaa luontoa, woi hirvittävää tekoa:

Miehensä murhaa myrkyllä, paloittaa piilukirveellä.

Ei sitä ajatella voi, että miehensä waimo noin.

Sen hirveääpi teurastaa, jota luvannut on rakastaa.

Nyt tutkintoa tuomarin, linnasta vaimo vartoopi:

Hän palkan varmaan saapikin, sen mukaan kuin on työnjälkikin.

Näin piru mielen pimittää, ken kuulee hänen ääntänsä:

Se wapauden lopettaa, ja ansaan wihdoin taluttaa.

Tekosi waimo vaivainen, on kauhistuttava hirmuinen:

Herralta riennä anomaan, anteeksi työsi kauhia.

Aika on vielä Amanda, turvata armoon Jumalan:

Ei maailmassa sinulla, iloa ole toiwona.

Waikka rikoksesi on kauhiat, verestä vallan ruskiat.

Mutta armo Jumalan, woi nekin vielä puhdistaa.

Pojat ja neidot Suomenmaan, nuorena tarkoin katsokaa:

Puolisoksenne semmoinen, jolla rakkaus on totinen.

Amanda saapi muistella, linnassa murhetekojaan:

Miettiä mitä lupaili, papille kun vihittiin.

Siinäpä toinen Orihweden vanhoista arkkiveisuista. Tämäkin on ns. moraliteettiveisu, koska rahvasta näin varoitellaan pahoista teoista ja rakkaudettomista avioliitoista. 

Sain ystävältä kopion, joka ilmeisesti on aidon painoksen jäljennös (leimana Tampereen kaupunginkirjasto). Vähän nykyaikaistin fontin ja säejaon mukaan tekstiä, koska sekin oli tarkoitus lukea ääneen yleisölle.

Vanhasta fontista ei takeltelematta lukihäiriöinen selviydy! Saattaa olla useampikin kirjaimeen kohdistuva virhe, sillä en ole tutkiskellut vanhoja kirjasintyyppejä, joten oma "käännöstyö" voi olla väärä. Korjauksia otan mielelläni vastaan.

Näin on kunnioitettu paikallishistoriaa kahden arkkiveisun verran. Kolmas itselläni oleva teksti (tai osa siitä) on ns romanttinen arkkiballadi, Petetyn sotilaan kosto pettäjämorsiamelleen, koska siinä nuoret rakastavaiset eivät saakaan toisiaan... Sen tekijää en tiedä, enkä paikkakuntaa, johon tarina liittyy. Saa vinkata tarkemmat tiedot!

Marraskuu tuo paljon uusia ja valoisampia juttuja kuin nämä surmatarinat, joten jätän nämä rauhaan.. jos ne jättäisivät nyt uniini tulematta...

Luut kolisten, Mörri Seppälä aka Sad Salty Dog