O.Riikamaria Helle-Kotkan runokokoelmaa Kun korot kopisivat tyhjässä pesässä on kiva ensin vain katsella. Kannen värit ovat pirteät (kirkkaammat kuin valokuvassa) ja tuon korkojen kopseen voi lähes kuulla. Yksinkertaisella viivalla on saatu aikaan naisellinen keinuva liike kuvaan.
Sisältö kuitenkin ratkaisee? Kokoelman ensimmäinen osio on viimeinen ponnistus. Aloittavassa piirroksessa on kolmen linnunpoikasen avoimet suut ja risuinen pesä, mustavalkoisena. Hellyyttävä kuva. Lyhyissä runoissa kerrotaan rakkaudesta, syntymästä ja synnyttämisestä, kasvusta ja luopumisesta, tyhjäksi jääneestä (lapsen)huoneesta. Naisen ja äidin täytyy löytää oma elämä...
Toisessa osiossa pari suhdetta runot käsittelevät suurta halua, kumppanin läsnäoloa, riitelemistä ja yhteen kasvamista.
Seuraava vaihe onkin jo vaihdepyörää, jossa kyytiä saavat naisten vaihdevuosien aiheuttamat keholliset muutokset ja mielenliikkeet. Riittääkö arki vai tarvitaanko välillä kouhuvaa juomaa ja suklaata tai annos botoxia lentävien tähtien alla? Viisaus kasvaa Vuosi vuodelta:
olet jotakin enemmän:
kokeneempi
itsevarmempi
rohkeampi
Vuosi vuodelta olet enemmän
oma itsesi
Tässä osiossa on myös asettelultana oivaltava runo Korkkariproteesi, joka muodostaa riveillään naisten kengän. En tosin yritä sitä tähän laittaa, koska ei siitä samanlainen tulisi... kannattaa itse tutustua!
Lukumääräisesti eniten runoja löytyy tähystän- osiosta, jonka aloituskuvassa lintuemo katselee pientä tipuaan. Nyt runoissa kohdataan menettämistä ja surua, tyhjän talon kaiut ja perintökupit. Vaihdevuosien kuumat aallot on yhdistetty ilmastonmuutokseen ja Islannin tulivuorten tuhkapilviin. Nuoruus on kadonnut, mutta naiseus haalistuu. Riittääkö kynsien punainen lakka todistamaan voimaa? "Korkealla lipuvat pilvet/Ylhäälle kipuaa kolesteroli" on arjen ydintä?
Viides osio äänettöminä on eräänlainen ihmisyyden mietintö. Keitä me näemme? Keitä ovat elolliset olennot? Kannattaako elää hetkessä? Annammeko kateudelle ja häpeälle valtaa? Mitä meistä jää? Kokoelma päättyy hienosti runoon Jätin jäljen:
(...) rantahietikolta tuuli nuolaisi jälkeni
Aurinko kuivasi kalliolta varpaani märät läntit
Lopulta jäljet katosivat
Ehkä joku joskus muistaa?
Jälkeläinen?
Kun korot kopisevat tyhjässä pesässä on oivaltaa asioiden yhdistelyä, mutta helposti luettavaa, ymmärrettävää. Käytetyt sanat ovat arki-ilmaisuja, mutta ei latteuksia tarjoillen. Lisään vielä, että lukihäiriöisen silmää viehättää tässäkin välimerkkien vähäisyys - helpottaa myös silmän liikettä sivulla. Makuasia jälleen.
Parhaiten kokoelman runoihin ehkä samaistuvat naiset, äidit, isoäidit. Mutta ei tämä teos aivan sukupuolisidonnainenkaan ole puolustaessaan maapalloa ja varoitellessaan merien jätepyörteistä ja Fukusiman ydinreaktoreista. Tämän kirjan huumori on pientä ja kannattelevaa.
Jostain tulee mielikuva, että juuri tämän kokoelman sivujen väliin voisi koota erilaisia mietelauseita, muistiinpanoja, pääsylippuja talteen - kuten joskus täytimme ns teinikalenteria. Kuka muistaa? Tästä voisi tulla sellainen keski-ikäisen oma "matkakirja", jossa kehys on hienosti valmiina.
Maaliskuussa Naistenpäivän alla uskallan lisätä, että tämä olisi oiva kirja pakettiin lahjaksi!
* * * * *
 |
| Kuvitus runoon Lampi väreilee |
Ja minua pelotti kun sammakko nauroi on Helle-Kotkan runokokoelma vuodelta 2017. Monikerroksellinen teos on jaettu kuuteen osioon. HUOLESTUNUT koostuu lyhyistä, ytimekkäistä ja hennoista riveistä. Joku kasvaa, toinen kipuilee, eikä parannuskeinoa ole. Kirjan kansikuva sopii juuri tähän runoon:
Superkeinuja
Pienehkö tyttö
liitää yli jyrkänteen
keinun kantaman.
Hammasta purren kiitää
Ei välitä huudoista.
Toinen osio PELOKAS esittelee pieniä ja suurempia pelkoja, arkuuksia ja perään YKSINÄINEN tuo esiin lyhyitä välähdyksiä, kun toinen ihminen on kaukana, poissa. MÖRÖT- osiossa lähdetään yksityisestä yleiseen. Influenssa vyöryy epidemiaksi ja pandemiaksi (kuinka ajankohtaista onkaan nyt?!) Digiloikka ja trollit vilisevät riveillä, rynnäkkökivääri vie konfliktiin ja vastaanottokeskukseen. Tässä osioissa on lähes sivun mittaisia tekstejä ja ne ovatkin tunnelmiltaan kiehtovia, kierteisiä. Erityisen vaikutuksen tekee runo Juhannus Turus 1941. Siinä on Isä meidän -rukoukseen lomaan kudottu sotakokemus. Tässä alku malliksi:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Kuulen taivaalta kovaa ukkosenkaltaista jylinää.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tuntuu kuin kamala jysäys puhkaisi korvani tärykalvot.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
En kuule enää mitään...
En ole mitenkään sota-aiheisten runojen lukija, mutta tämä on niin taiten koottu, että soisi sille laajan lukija- ja kuulijakunnan! Toinen erityisen hieno oivallus on runossa, joka on kaksijakoinen - asettelu tekee siitä kahden erilaisen asian rinnastuksen.
Pommit paukkuvat Uusvuos vaihtuu
Miinat räjähtelevät Ilotulitteet räiskyy
Piiloudun maahan Juon poreilevaa
KOHTAAMISIA TELLUKSELLA on eläinaiheisten haikujen (ja parin muunlaisen runon) näyttämö. Yleisilme on pirteä, kaikella on paikkansa. Kuvituksena piirretty sammakko ja sen jalat.
Kokoelman päättää EKOKATASTROFIT- osio, jossa on lukumääräisesti eniten tekstejä. Sen sanastossa vaikuttavat aiheet: katoavat linnut, maanjäristykset ja tsunamit, eroosio, pedon nälkä ja muovimeret. Isonkin pelon ja ongelman kirjoittaja saa puserrettua pariin riviin.
Toivo onnesta
kuin kangastus aavikolla.
Tavoittamaton.
Ja minua pelotti kun sammakko nauroi ei ole kuitenkaan synkkä kokoelma. Tässä on keveyttäkin, huumoria ja tekstien vaihteleva pituus pitää mielenkiinnon yllä. Lukija saa hengähdyspaikkoja ja tilaa omille ajatuksille. Sivujen taitossa on väljyyttä, joten on helppoa myös selailemalla saada runo "haltuun".
Kun korot kopisivat tyhjässä pesässä- runokokoelman mukana saatokirjeenä oli hieno kortti, johon on painettu O.R. Helle-Kotkan yksi runo (on mukana viimeksi mainitussa kokoelmassa) kolmella kielellä. Laitan ruotsinkielisen mukaan, koska blogissani harvemmin on toisella kotimaisella "mitään":
Tuo Jakutia,
pommi pakastimessa.
Ilmastonmuutos.
Nyt ikirouta karkaa
mammuttien kalmistosta.
Yakutia,
bomb i frysen.
Klimatförändring.
Nu rymmer permalfrosten
fån mattutternas
sista viloplatser.
*****
Selailun perusteella Riika Kotkan Tarinat tunteiden tulkkina: toiminnallisia ideoita satujen ja draaman maailmassa (PS-kustannus, 2011) vaikuttaa sopivan monipuoliselta herättelemään ideoita myös aikuisten kirjoituspiirissä. Otan muunneltuja sadutustehtäviä esiin kevään tapaamisissa.
Näin sanojen ja tunnelmien pyörteissä maaliskuun alussa. Alitajunnassa pyöriskelleet omat luontoaiheiset runokit ovat pulpahtelemassa pintaan - näin toisten tekstien lukeminen ruokkii kirjoittajan hahmottomia ituja kasvuvaiheeseen. Kevät on hyvää aikaa myös runouden maailmaan kurkistamiseen! Kynä korvan takana, Mörri Seppälä
*****
Helle-Kotka O.Riikamaria, Kun korot kopisevat tyhjässä pesässä (Mediapinta, 2018)
Helle-Kotka O.Riikamaria, kansikuva, piirrokset
Penttinen R., taitto
Arvostelukappaleesta kiitos kirjailijalle!
Helle-Kotka O.Riikamaria, Ja minua pelotti kun sammakko nauroi (Mediapinta, 2017)
Helle-Kotka O.Riikamaria, piirrokset
Pakarinen Laura Helmi Milla, kansikuva
Penttinen R., taitto
Kotka Riika, Tarinat tulkkina: toiminnallisia ideoita satujen ja draaman maailmasta (PS-kustannus, 2011)
Bergman Anna, kansi
Kotka Riika ja Kotka Heidi, satujen kuvitus
Hiltunen Janne, taitto ja muu kuvitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti