Muilta mailta vierahilta

Kevät 2020 on jo osoittautunut minimaalisen matkaamisen ajaksi. Lievään matkakuumeeseen lääkkeeksi osuu hyvin Anu Heiskasen toimittama teos Kuntta, ulkosuomalaisten antologia. Siinä on mukana 34 suomalaiskirjoittajaa, jotka ovat asuneet kauan ulkomailla, yhteenlaskettuna asuinmaita kertyy 40 kappaletta. Joten tarinat ja runot ovat todella monipuolisia ja erilaisia teemoja sisältäviä.

Kuntta tarkoittaa siirtovarvikkoa (kangasturve, metsänpohjamatto) ja sen idean alle on koottu nämä tekstit niin, että 21 kuntalla viihtyvää kasvia jaottelee kirjaa, esim Punatorvijäkälä, Vanamo, Rätvänä ja Lehtotikankontti. Jokainen kasvi esitellään lyhyesti ja tämä hienosti pysäyttää lukemisen ja aloittaa oman ajatuksen liikkeen.

Olavi Koivukankaan esipuheen ja Anu Heiskasen terveisten jälkeen vuorossa on Anne Gandolfo (New Jersey, USA). Hän kirjoittaa maasta, maisemasta ja tietystä maalauksesta. Näin kannen kuva saa persoonallisen luonteen tekijänsä mukaan.

Kirjassa on mukana tarinoiden ja muisteluiden lisäksi radiokuunnelma, joulukalenteri, kirjeenvaihtoja ja osalle niistä  taustaa. Kuvia on vähän, mutta niitä harvoja mustavalkoisia otoksia tarkastelee mielellään tarkemminkin.

Tekstit ovat rehellisiä, koskettavia ja saavat miettimään miten ihminen kokee identiteettinsä tutuilla tantereilla ja sitten kaukana erilaisissakin yhteiskunnissa ja kulttuureissa. Toiset sopeutuvat helpommin ja toisille jää ikuinen kaipuu kotimaahansa.

Suopursu-osiossa Elsi Rheinerin (Sveitsi) runo mielestäni kiteyttää hyvin Kuntan kirjoittajien kokemuksia:

KUKKARUUKKU

Voiko juuret istuttaa kukkaruukkuun,

ja ottaa ne aina mukaan?

Ei sitä kai tiedä kukaan.

Voiko juurensa myöskin kadottaa,

voiko joku ne sinulta ottaa?

Voiko kukaan juurilleen palata,

synnyinmaan koivuja halata,

ilman että ikävä on taas? 

Onko kotona kummassakaan maas? 

Valkovuokko-osiosta nostan vielä erikseen yhden tekstin kohdan, koska se säväytti korona-uutisen keskellä. Anu Heiskasen sukutarinassa vuonna 1919 Suomesta saapuu Yhdysvaltoihin surullisia uutisia:

(...) Neljä päivää äitiä myöhemmin menehtyy myös vauva. Koska vuosi on 1919, mieleeni juohtuu, että Kerttu-siskosi ja vauvansa menehtyivät espanjantautiin. Pandemia surmasi yksin Suomessakin 25 000 ihmistä; koko maailmassa tautiin menehtyneiden lukumäärä oli lähes sata miljoonaa!

Kirjan lopussa on lyhyet esittelyt antologian kirjoittajista.

En halua enempää paljastaa teoksen sisällöstä, koska nämä tarinat vaikuttavat varmaan erilailla ulkomailla asuneisiin kuin aina paikallaan pysyneisiin  asukkaisiin. Avartava lukukokemus, joten kiitos ihan jokaiselle mukana olleelle ajatuksista!

Toukokuussa odottava tunnelma: miten rajoitukset puretaan Suomessa? Toivotaan parasta ja pidetään toisistamme huolta - lähellä ja kaukana.

Lukeminen helpottaa eriskummallisina ajanjaksoina, Mörri Seppälä

Kuvat Mörri Seppälä

~~~~~~~~

Kuntta: ulkosuomalaisten antologia (OK-kirja, 2020)
Heiskanen Anu, toimittanut
Gandolfo Anne, kansikuva
Korkiasaari Jouni, taitto ja ulkoasu