Runoutta koronan aikaan

Toimitusongelmien vuoksi sain vasta huhtikuun lopulla luettavaksi Reetta Huttusen esikoisrunokokoelman Valkoisessa takissa olen lähinnä mies. Reetta Huttunen työskentelee infektiolääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja lääkärinä olemisesta kokoelma kertookin.

Teoksen aloittaa TOTEAN ELÄMÄN (DECURSUS) - osio. Siinä potilaat, lääkärit, hoitajat ja runot matkaavat syntymästä kuolemaan, pysähtyen välillä sairaalan ruokakärryn äärelle, juoppohullujen kohdalle, kohtaavat masennuksen ja vamistautuvat viimeiselle matkalle.

KIERTOILMAISUJA ELÄVISTÄ JA KUOLLEISTA

Täällä on exitus,

hoitaja sanoo puhelimeen ja sulkee luurin

kiipeän ylimpään kerrokseen

hengästyn portaista, sinusta (...) 

Seuraavassa osiossa KANNATTAAKO TÄLLAISTA ENÄÄ KORJATA, SINÄ KYSYT TURHAAN KANNATTAAKO SYNTYÄ? lääkäri kohtaa potilaan, näkee potilaan "valuvirheet", kuuntelee soluja ja antaa hoitosuosituksia. Onko lääkärin sanoilla mitään merkitystä ja onko hän "pelastanut riittävän määrän"?  Tämä runo on mielestäni koko kokoelman vahvin runo ja yksi kantava teema eli kahden ihmisen kohtaamistilanne:

Kutsun sinut vastaan

otan huoneeseeni

voimme hetken aistia toistemme tuoksun

ennen kuin istumme varattuun aikaan

asetan suitset

vaikka tutustuminen  on kesken

VÄITÄN on osuus, jossa lääkäri miettii miten sairauskaan ei aina jaksa, vaan sekin lepää muiden mukana. Rytmihäiriöt tuottavat väärää ääntä, kehojen elinjärjestelmät hakeutuvat tasapainoon, mutta lääkärit joutuvat kohtuutomasti kajoamaan  herkkään tilaan. Terveet ihmiset ovat eri porukkaa, mutta "me iloitsemme heistä tietenkin iloitsemme heistä". Näissä runoissa tunnistetaan tautipesäkkeet ja TARTUNTA sopii juuri koronakevääseen 2020.

Vain kolmen runon osuus EN KIELLÄ VÄSYNYTTÄ SOLUA keskittyy mm. lääketieteen,  teorioiden ja oppien merkitykseen. Minkä varassa lääkäri on potilaan vieressä, potilaskertomus edessään? Mihin voi luottaa - koulutukseensa ja itseensä?

LÄÄKÄRI EI HAISE VALKOSIPULILLE EIKÄ VANHALLE VIINALLE jatkaa samaa teemaa, jossa lääkäri miettii osaamistaan, ammattitaitoaan. Tekeekö valkoinen takki lääkärin? Onko lääkärin oltava mies tai ainakin sopivan ikäinen, jotta kokemusta löytyy? Mitä kaikkea lääkärin oletetaan tietävän esim. Kelan puhelinnumero, merisää, alusastia, kaukosäädin ja milloin se oikea lääkäri tuleekaan...

SOLUJA EI OLE TARKOITETTU TÄHÄN -osion sanastoon kuuluvat mm. ikääntyvät solut, kalpeat kudokset, sydämentahdistin,  mekaniikka ja pitkät johdot, toivo, fataali, ennakoimaton sivuvaikutus ja kuolemanpelko.

OLEN MAANNUT SATA PÄIVÄÄ SAIRAALASSA/TIEDÄN MILTÄ ULKOA TULLEET IHMISET TUOKSUVAT/HALUAN VARASTAA TUULEN HEIDÄN VAATTEISTAAN -osiossa ääneen pääsee potilas. Hämmentävää, kun on väärässä paikassa. väärään aikaan ja jotain katoaa itsestä. Halua saada diagnoosi, täsmädiagnoosi. Voiko sairauden kanssa ystävystyä? Kuitenkin lääkärin uniin tulevat potilaat, jotka tekevät sairaalan katolla lentoharjoituksia.

HALUAISIN RIISUA VALKOISEN TAKIN EDESSÄSI -osio päättää kokoelman. Näissä runoissa pääsee esiin tunteet, rakkaus, luottamus arkisessa puheessa ja arkisissa tilanteissa. Laitan tähän alun "syrämestä" kertovasta runosta, koska  se herättää sisäisen runoilijani, joka käyttää paljon sydänsymboliikkaa:

Ei rakkaus asu sydämessä

olen katsonut sinne

kaksi kammiota ja eteistä joiden väleissä läpät

pitävät veren oikeissa lokeroissaan

korkeapaineiset verisuonet vievät verta arjelle

hyvin toimiva aparaatti täynnä fyysisiä mittasuhteita

ei jälkeäkään rakkaudesta

systole ja diastole sisään ja ulos

rautaista elämänsisältöä (...) 

Tuo runonäyte havainnollistaa myös kokoelman runojen fyysisen puolen: vähän välimerkkejä, ei leikittelyä rivien asetteluissa. Koska monet runot ovat ns lyhyitä, niin sivuille jää tilaa lukijan hengähtää painavien asioiden aikana. Sanasto on helppoa, vain muutamia lääketieteellisiä termejä, jotka saattavat olla tuttuja useammille lukijoille entuudestaan.

Itseeni tämä kokoelma vaikutti niin, että runot tuli luettua ensin läpi kertaistumalta, mutta sitten piti lukea vain pari runoa kerrallaan (osan runoista luin Tampereella Hatanpään terveysaseman odotushuoneessa ja ohi käveli suojavaatteisiin pukeutuneita sairaanhoitajia - tunnelma oli todella realistinen!). Näin riveillä ja niiden väleissä oleva toivo ja herkkyys pääsevät leijailemaan ilmaan, silmille ja aivoille. Tulee voimakas tunne, että runojen kirjoittaja on sisäistänyt paljon ihmisyydestä.

Kirjan takakansi kertoo Reetta Huttusen voittaneen  Pirkanmaan kirjoituskilpailun v 2018 ja opiskelleen kirjoittamista Ahjolaan opistossa Tampereella. Mielestäni nämä heijastuvat myös tähän esikoiskokoelmaan. Runollinen kieli on kekseliästä, mutta ei itsearvoisena. Pelkästään nuo osioiden nimet ovat jo houkuttelevia. Kielellisen tason vuoksi kokoelman yleisilme on synkistäkin aiheista huolimatta positiivinen ja "meuhkaamaton".

Soisin Valkoisessa takissa olen lähinnä mies löytävän lukijakuntaa (lääketieteen ja sosiaalialojen) opiskelijoiden ja eteenkin potilaiden keskuudessa. Useinhan potilaat odottavat lääkäreiltä aikaa kuunnella ja olla empaattisia, mutta tämä kirja voisi avata puolestaan lääkärin arkea potilaille päin. Näin se yhteisymmärryskin voisi löytyä helpommin kiireisissä terveydenhuollon tilanteissa.

Kiitos tästä runokokoelmasta! Arvostan kokoelmaa myös oman potilashistoriani johdosta ja kokemuskouluttajana kohtaamieni lääkäreiden kertomusten vuoksi.

Toukokuun puolella odottaen oudon kevään loppumista ja tutumpien arjen asioiden palaamista - ennen joulua (?)

Terveyttä ja iloisia hetkiä ihan jokaiselle, Mörri Seppälä

0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

Huttunen Reetta, Valkoisessa takissa olen lähinnä mies (Enostone, 2020)
Niinikangas Kalle, taitto
Org Taivo, kannen suunnittelu
J Stromme/Alamy Stock Photo, kannen kuva

Käsidesipullollinen kiitoksia arvostelukappaleesta kustantajalle!

0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0