Rakkauden kutsu

 

Niko Kivirannan toinen runokokoelma on nimeltään Rakkauden riisuma. Runoissa runojen minämies etsii rakkautta, löytää sellaisen, kokeen vahvaa yhteyttä.

Rannalla lammen kaukaisen, usvan peittämän,

paikasta niin salaisen,

sieluni löysi kaltaisen, toisen virran kyynelten.

Ja virroista meidän kyynelten, lampi mustavalkoinen,

värin sai lämpöisen.

Ja pinnalla sen, peilikuva yhteinen,

meidän kahden näköinen.

Kun rannalla lammen kaukaisen, sydämeni löysi rakkauden. 

Yllä oleva runo on myös esimerkkinä miten runoissa on toistoa, tässä ensimmäisessä ja viimeisessä rivissä. 

Rakkaintaan runoilija haluaa auttaa, tukea ja palvoa:

Olen jalkasi kun kuljettava sinun on,

olen voimasi kun matka on toivoton.

Olen kotisi kun levättävä sinun on,

olen toivosi kun olet lohduton.

Olen rakkautesi vihan keskellä,

olen rauha hädän keskellä. 

 

Rakkaus on ihanaa, mutta myös niin raastavaa. Tunteiden kohde  halusi suhteesta pois ja kipu tuntuu vahvana:

Olen niin upoksissa etten henkeä saa,

niin kadoksissa että rintaani puristaa.

Olen kadottanut kaiken mitä rakastin,

tämäkö on elämä jonka halusin.

Vain yhden tahdoin saavuttaa, 

mutten matkallani ketään satuttaa... 

Yllä olevasta runosta tämäkin huomio: harvemmin runo päättyy useampaan pisteeseen eli jättää lopun avoimeksi. Toisia tällainen harmittaa, mutta itselleni sopii "hiljainen poistuminen paikalta".

Rakkauden riisuma kertoo rehellisesti tunteista ja runot ovat helppolukuisia. Jokainen voi tunnistaa kaipauksen ja täydellisen antautumisen tunnetilat. Niitä mahtuu 76 sivuun. 

Niko Kivirannan runokokoelma  Sammumaton valo - rakkaus ja tuska miehen suusta (2021) Lukihäirikössä 15.11.2021 otsikolla Miehen väkeviä sanoja rakkaudesta.

 

" " " " " " "

Huomio omasta lukihäiriöstä - kun alkoi ääneen naurattamaan! Piti aloittamani tämän tekstin luomista, niin katselin hölmistyneenä osoiteriviä, joka VÄITTI minun etsivän LUMIHÄIRIÖTÄ. Ensinhän en tajunnut missä vika oli... Tai sitten alitajunta valmistuu todella hyiseen ja valkoiseen juhannukseen?!

Toivotaan edes vähän lämpimämpää ja vihreämpää kesän juhlaa tänä vuonna! Rentoutukaa ja nauttikaa luonnosta ympärillänne,  Mörri Seppälä Kampuksen vehreydessä.

" " " " " " " 

Kiviranta Niko, Rakkauden riisuma (2022, Mediapinta Oy)

Ahvenainen Maikki, kannen kuva

Vesikko J, taitto

Kirjailijalle vinkeät kiitokset runokokoelmastaan!

Taustalla musiikkina Ali, henkilökohtaista c-kasettilla (1991, EUROS Oy)

Valokuvat Mörri

Jos museoon haluat mennä nyt

 

Tiina Hautalan ja Marjo Nygårdin kirjassa  Museon hassu haamuherra seikkailee Kaarlo koululuokkansa kanssa museossa.

- Museovierailu voi tosiaan olla joillekin melkoinen koettelemus, sillä näyttelyssä on esillä hurjia juttuja, kuten noituusvälineitä. Kierroksen päätteeksi on tarjolla mehua ja kakkua. Museomestarimme Stig varmasti mielellään ottaa apureita museokahvilaan, jos joku haluaa jättää opastuksen väliin.

- Ei! Kaarlo huutaa kauhuissaan. Miten opas voi edes kuvitella, että joku vaihtaisi noituusvälineet lautasiin ja lusikoihin? 

Muu luokka kulkee kiltisti opettajan ja museon oppaan seurassa, kun taas Kaarlo keskittyy välillä muihin kohteisiin. näin hän tapaa erään tyylikkään herran tummassa liivipuvussa ja hatussa. Kukahan hän on? Museomestari Stig?

Vain Kaarlo kuulee matalan kuiskauksen  korvissaan. Se ääni kehottaa Kaarloa kysymään oppaalta "outoja" kysymyksiä. Vähitellen opas alkaakin miettiä Kaarlon nimeä ja syntymäpäivää, jotka osuvat merkillisesti museon perustajan tietojen kanssa yksiin.

TIESITKÖ ETTÄ

Pohjanmaan museo on oikeasti olemassa?

Kirjassa kuvattu museo perustuu todelliseen paikaan, ja museon toisessa

kerroksessa on oikeasti asunut pariskunta Karl ja Elin. Jos lähdet retkelle

Vaasaan Pohjanmaan museoon, tunnistat helposti kirjan kuvista sen miljöön

ja esineistön. 

 

Mutta mitä ehtiikään tapahtua ennen iltaa, jolloin Kaarlo löytää takkinsa taskusta umpisuolenpätkän?

Hautalan kirjoittama ja Nygårdin kuvittama Museon hassu haamuherra on pirteä ja opettavainenkin kummituskirja. Kuvitus on selkeää ja värikästä, kuvat asemoituvat vaihtelevasti yhteen sivun kohtaan tai yli aukean toisellekin sivulle. Näin teos on mielenkiintoinen myös kuvien osalta.

Minullehan kirja on aina paljon enemmän kuin sivujen sisältö, niin pidän paljon sisäkansien "mustetahroista" persikanvärisellä (?) paperilla. Tämä värimaailma sointuu hyvin ulkokansiin. Joskus näennäisesti pienillä asioilla voi saada teoksen erottumaan muista samankaltaisista - tosin Museon hassu haamuherra on täysin uniikki muutenkin!

 

Korkeakosken kenkämuseon rakennuksia

Haamuiluista nauttien Kampuksen kummitus Mörri Seppälä

= = = = = - - - - -  = = = = =  - - - - -

Hautala Tiina & Nygård Marjo, Museon hassu haamuherra (2022, Haamu)

Nygård Marjo, kuvitus ja taitto

Haamulle kiitokset jännityksestä!

Kirjoitusmusiikkina Kikka Laitinen Co, Puut, linnut ja taivas (2018, Kantka Music)

www.kikkalaitinen.fi

Valokuvat Mörri

Runoja meille, jotka nukumme öisin

Niille jotka nukkuvat öisin on Santtu Puukan neljäs runokokoelma. Eikä aivan helppo olekaan. Nimittäin useimpien runojen lukeminen vaati aivoilta lukutavan muutosta: runot ovat pitkiä ilman välimerkkejä, joten sellainen "sanoilla liitäminen" ei onnistu. Toisella hitaammalla lukukerralla tällainen lukihäiriöinenkin pääsi ajatuksiin kiinni ja runomaailma osoittautuikin erittäin houkuttelevaksi.

Alussa oleva yksittäinen runo sisältää mielestäni paljon kokoelman tyylistä:

(...) mutta tikapuut ovat pettäneet portaansa naaraan reidet kavuta

palkintopallin toiseksi ylimmälle korokkeelle niinpä niin ajatus katkeaa

kuin kuiva oksa luurangot eivät alastomuuttaan häpeä eivätkä mustat

listat ole valkoisia kiukutteletko etikettioppien vastaisesti avaa ikkuna (...) 

 

Kokoelman minä-kertoja liikkuu nykyajassa, miettii tämän ajan arvomaailmaa ja tunnusmerkkejä. Millaisia ovat ihmisten halut ja päämäärät?  Onko mikään kestävää ja millaisen jäljen ihminen jättää jälkeensä? Miten kulutamme aikaa ja mihin voimme vaikuttaa- jos edes haluamme? Mitä me haluamme nähdä ymmärtääksemme toisiamme?  Yksityinen elämä laajenee yhteiskuntaan.

Tämä ei ole omistuskirjoitus

tämä on manifesti

                mielikuvituksen

    hätäuloskäynti

        monologi miksi en vihaa saati rakasta 

                  huomioi

                lentoliikenteen sidonnaisuusia virkavallan

                 miehekkäitä

               otteita puhelimeeni tulvivia rakkaudentunnustuksia  (...) 

Yht äkkiä pitkien proosarunojen jälkeen viiltävän kauniina lyhyitä hetken kuvauksia: 

syyskuun pellot sateen kirkastamat

siellä mistä olet palaamassa

 

...Lopuksi- osion ainoa runo vastaa kenties kysymykseen: mitä tämä ihmisyys oikein on?

jos sinulta kysytään mitä elämältäsi haluat älä vastaa hätiköiden anna

kysyjän odottaa voit askarrella voileivän täyttää lasin juomakelpoisella

mutta lisäaineettomalla kraanavedellä todeten salarakkaani nimi on

matkalaukku ikuinen nuoruus ei ole ikuista ja miksi selventää

näkökantojaan niille jotka nukkuvat öisin kerrostalossa radiota kuin

lihan iloja huudatetaan yöt läpeensä seinät vapisevat lentokoneiden (...) 

Teksteissä on syvällisyyden lisäksi huumoria, ja nämä osioiden nimet nyrjäyttävät aivosoluja: Tässä hämärässä puhdistan silmälasini, Kaikki kokemasi on maksutonta, Mielenosoitus mielenosoitusta vastaan, Vastarannattomuus. 

Niille jotka nukkuvat öisin vaatii vähän enemmän lukijaltaan, mutta palkitsee arkisilla kielikuvilla yllättävissä yhteyksissä.  Avaa kirja ja ota aikaa tekstin uppoutumiseen.

 

 

Santtu Puukan runoteos Älkää jättäkö minua yksin (2018, Enostone) on esillä

Lukihäirikössä 16.5.2019.

Unesta ja runoista virkistyneenä Mörri Seppälä

888---888---888---888

Puukka Santtu, Niille jotka nukkuvat öisin (2022, Enostone)

Puukka Santtu, kirjan kannen kuva "Tuo punainen kiihottaa minua"

Timonen Laura, kirjailijan kuva

Niinikangas Kalle, taitto

Enostonelle lämmin kiitos arvostelukappaleesta!

Musiikkina KLONKin Nouse lempi liehumahan- cd (2008, Klonk) 

Keskiviikkona 15.6. 2022 Klemetti -Opiston Naiskuoro (KLONK) esitti iltamusiikkia Klemettisalissa Marjukka Riihimäen johdolla. Kauniita lauluja, upeita ääniä, oivaltavia sovituksia ja esiintymisessä heittäytymisiä. Hieno musiikkituokio!

Valokuvat Mörri

Mysteeri Roosan puutarhassa

 

Rosario Garcia Gilin Roosa-sarjassa ovat ilmestyneet Roosa ja vaaleanpunainen kummitus sekä Roosa ja punainen mysteeri (Lukihäirikössä 20.2.2020 Vaaleanpunaisen kummituksen seikkailut). Nyt sarjaa jatkaa Roosa ja vihreä zombi.

Ilonen ja neuvokas Roosa haluaa pitää syntymäpäiväjuhlansa puutarhassa. Se sopiikin perheelle, mutta sitä ennen on paljon puuhaa. Puutarhakaupasta on ostettava kukkia ja  leikattava pensaita. Puutarhassa kun on vain neliömuotoisia pensaita. Kuka puutarhaa muuten hoitaa? Roosan valkoinen pupu vai kaupungin työntekijä?

- Uusi mysteeri? Kuulostaa jännittävälle. Mistä on tällä kertaa kyse?

- Vihreistä saappaista! Roosa huudahtaa innostuneena.

- Vihreistä saappaista? äiti toistaa hieman yllättyneenä.

- Juuri niin! Katsos kun isällä on siniset tennarit ja sinulla oranssit sandaalit.

Mutta minä näin puutarhassa jonkun, jolla oli vihreät kumisaappaat, Roosa selittää.

- Olisiko se voinut olla naapuri? äiti ehdottaa. 

 

  Mysteeriä alkavat selvittää Roosan lisäksi eräs vaaleanpunainen kummitus ja sen kolme kaveria. Vilahdus vihreistä kumisaappaista antaa johtolangan ja Roosa keksii kutsua salaperäisen puutarhurin juhliinsa.

Zombipuutarhuri ei vastaa, mutta hän selvästi nauttii nähdessään, kuinka lapset leikkivät ja pitävät hauskaa hänen värikkäässä kukkien peittämässä puutarhassaan.

 

Juhlat onnistuvat todella hyvin.! Puutarha on täynnä kauniita kukkia ja syntymäpäivä-piknikistä muodostuu hirviöiden puutarhajuhlat! Lue itse lisää..

Roosa-sarja tarjoilee jännitystä pienille lukijoilleen lempeästi ja kuvituksessa riittää tutkittavia yksityiskohtia. Mikähän on Roosa-sarjan seuraavan kirjan värimaailma?

Mitä näet tässä? Puun juurakko vai jotain uhkaavaa?

Tietokirjojen ja runokirjojen seassa lastenkirjallisuus ja lastenlaulut tuovat  kepeyttä ja iloa lukuharrastukseen. Kesällä voi hyvin palauttaa mieliin jo kauan sitten luetun lastenkirjan tai tämän Roosa-sarjan.

Paljain varpain juhannusta kohti, Mörri Seppälä Kampukselta

& & & & & &

Garcia Gil Rosario  (teksti ja kuvitus) Roosa ja vihreä zombi (2022, Haamu Kustannus)

Nieminen Juha, käännös ja kuvankäsittely

Haamulle kiitokset arvostelukappaleesta!

haamukustannus.com

Taustalla toisen lapsellisen projektin vuoksi Täti Monika- cd (2007, Warner Music Finland Oy)

Valokuvat Mörri 

Puita ja mekaniikkaa

 

Markku Kaskela on tuottelias kirjailija ja Mekaniikka on hänen seitsemäs runokokoelmansa. 72 sivuun mahtuu ihmisenä olemisen ihanuus ja haastavuus. Oikeastaan kokoelmaa sitoo yhteen jonkinlaiset prosessit, matkat omaan sisimpään ja ulkoisiin paikkoihin. Minä tutkii ajatuksiaan ja haluaa kenties löytää tasapainon ja yhteyden muihin ihmisiin.

Esimerkkinä osa runosta Silta Rilken linnaan:

(...) jos prosessi itsessään on uusi identiteetti: myrsky merellä,

taivaitten halkeaminen, kävely aukealle, sateet saarten takana - 

enkeli, tai jokin, ui paikalle koko ajan, sanoo, julistaa: uusi

on parempi, tarpeellisempi!

se sopii nykyisiin raameihin, skismoihin, tähän häkkiin joka

on sähköä täynnä

eikä purkaannu: aiemmat ovat osoittaneet toimimattomuutensa,

 

herhiläisinä ne yhä kiertävät minua: kiekko joka ilmassa vihtoi, ja sen

reunat loppuvat äkkiä, leikaten (...)

 

Välillä runojen minä puhuu itselleen ja välillä huomion saa myös tytär. Runoissa on paljon luontoon liittyviä ilmaisuja, arkisina huomiona.  Kokoelmassa runoilijasta kehittyy puu ja tämän vertauskuvan myötä syntyykin uteliaisuus: miten mies muuttuu?

Ote Kafka toisinpäin- runosta:

(...) ei luonto minua vierastanut, karsastanut, ei kummastellut mikä olin

olevinani,

mies muuttui puuksi, alkaako tästä jokin perinne, yleistyykö

tämä?  

mitä ylipäätään on ajateltava puiksi halajoivista ihmisistä ja kun he sitten

todella toteuttavat sen?

 

kerroin uusille kasvukumppaneilleni, että minulle tapahtui ikään kuin

Kafka toisinpäin,

muutuin sympaattiseksi, luokseni oli ilo tulla, olin toteemi, alttari,

tabernaakkeli,

jos talossa ajautui kestämättömään umpikujaan, kengät jalkaan, takki päälle,

lähimmän puun seuraan

- helpotti (...)

 

Mekaniikka-  kokoelman runot ovat helppolukuisia, ymmärrettäviä. Runot ovat usein pitkiä, asemoituvat aukeamille. Pilkkuja on paljon, mutta esim. isot kirjaimet ovat vain  runojen ensimmäisissä sanoissa.  

Kokoelman perusvire on seesteinen, mutta pientä vastarintaakin löytyy:

Kävelen kauppaan, sanovat että tuo pudottelee hyllyiltä tavaroita

istahdan kaupan edustalle, olen vastalause, vaikka en sanaakaan

sano

jos puu istuu kiveyksellä kaupan edessä vaikka selin tai päin, on se

aina mitä väkevin kannanotto!

poistun pitkin askelin, älkää pahastuko, puut kävelevät näin 

 

Palokärki nakuttaa runkoon- osio aloittaa kokoelman

Mekaniikka avittaa lukijaa katsomaan omia kasvunpaikkojaan ja antaa uusia näkökulmia. Vaikka runot ovat helposti ymmärrettäviä, niin Mekaniikka toimii parhaiten yhtäjaksoisena lukukokemuksena. Yksittäiset runot saattavat jäädä laimeiksi, jos ei seuraa ns prosessin kehittymistä.

Markku Kaskelan aikaisemmat runokokoelmat ovat Alusta, Aamuyön vieraat, Kokonaisia päiviä, Puhu heidän kieltään ja Jalusta.

Arvostelukappaleita on saapunut lisää pinoon, ja seuraavaksi taidankin heittäytyä lapsellisiin tunnelmiin.

Ihmisyyden outoja kuvioita miettien, Mörri Seppälä

***** ~~~~~~*****~~~~~~

Kaskela Markku, Mekaniikka (2022, Enostone)

Kaakinen Jussi, taitto ja kannen suunnittelu

Arvostelukappale suoraan kustantajalta - juurevat kiitokset jälleen!

www.enostone.fi

Taustalla soi upea Rantasila Mari, Kummalliset unet, Hectorin lauluja (Edel Records, 2008)

Elämyksiä Taidesuunnistuksessa ja Kabaree-iltamissa

 

Vuoden 2022 huhtikuussa Taidesuunnistuksen ainoa piste Orivedellä oli Kampuksella. Sirkus Faktorin tiloissa oli mm Maarit Utriaisen vetämä sirkuscroque (croque = piirtää pikaisesti), jossa Maarit myös hitaasti liikkui erilaisiin asentoihin ja piirtäjien oli nopeasti saatava muutos paperille. Vaati keskittymiskykyä, mutta oli kieltämättä hauskaa!

Maarit Utriainen venyttelee jutustelun ohessa

Henna Matanuskan esitys Traces of Hooping oli hypnoottinen tapahtuma, jossa Henna värejä  ja vanteita käyttäen liikkeen avulla sai isolle paperille kiehtovia kuvioita. Taustalla soi Transistori-duo ja yleisö pääsi mukaan ehdottamalla taiteilijalle erilaisia liikkeitä. 

Henna Matanuska vannetaiteilun pyörteissä

Traces of Hooping jäi mieleen myös Hennan kyvystä käyttää vanteita (itselleni?) uudella tavalla, koko kroppaa hyödyntäen. Huomiota kiinnitti myös taiteilijan ilmeikkäät ja kujeilevat silmät.

Paperiin syntyi sydän vanteesta

Nykysirkusfanina nautin juttutuokiosta Maarit Utriaisen kanssa ennen croquen osuutta. Keskustelussa mietimme mm. kehokuvia, ikääntyviä sirkustaitelijoita ja heidän elämäkertojaan. Olisi mielenkiintoista kerätä yhteen kirjaan suomalaisten nykysirkustaiteen vaikuttajien muistelmia. Kuka ottaisi tästä koppia?

Lisää live-esityksiä Hennan "porukalla" olikin kesäkuussa Toivolassa, Oriveden asemalla ihanassa vanhassa puuhuvilassa. Siellä on muuten Galleria Maitojunakin.

Teekutsut olivat kabaree-iltamien  teemana ja sinne sai pukeutua haluamallaan tavalla. Illan aloitti Henna ja VJ Laylan ääni- ja kuvateos: valaita ja merta,  merenalista maailmaa . Ääniä kuulimme myös Ilmari Säävälältä: Holy Whales - kuoro soolona. Sikarien maailmaan vei "itämaisen tyynesti" Pasi Salonen ja Mikko Ängeslevä heittäytyi vuorollaan vartalomaaleilla kangasta vasten pikataideteoksellaan.

Sydämeni oli pakahtua ja haljeta Kuolema-duon surumielisiin lauluihin. Tummiin vaatteisiin ja vakaviin ilmeisiin pukeutuneet naiset soittivat mm kitaraa, viulua, polkuharmonia ja tuulikelloja vanhojen suomalaisen "itkuvirsien" ja balladien taustalla. Niin kaunista! 

Anteeksi, jos ja kun taiteilijoiden tai esitysten nimet eivät ole aivan oikein - joskus katsojan roolissa nämä faktat saattavat livahtaa korvien ohi ja jälkeen päin on vain hämärä mielikuva nimistä! Korjailen mielelläni, kun joku virheen huomaa. Siihen Lukihäirikkö on tottunut.

Ihania avartavia keskusteluja sain käydä taiteilijoiden, soittajien, katsojien ja tutkijoiden kanssa. Kannustusta sain tutkia viimeisintä ideaani eli itkijänaisten traditiota Suomessa (em. Kuolema-duo vahvisti entisestään tätä mielenkiintoa!)

Tuuti Touhunen luki vauhdikkaasti runojaan

Kabareen ohjelmistoon kuului myös Tuuti Touhusen esikoisrunokokoelman julkaisu. Hän luki ja esitti vapautuneesti muutamia tekstejä kirjastaan Virtaava suolakala. Kolmiosaisen kokoelman matkalla- olemisen tuntemuksia kuvaavista runoista tämä esimerkki 1 Matkaan - osiosta:

Vapaus on 

hetken huuma,

irti päästämisen kipu ja

ilo, 

                       karkuun päässyt ilmapallo.

Vapaus on 

tahto,

pelon vastakohta.

 

                       heinäsirkka, joka ei huomisesta tiedä. 

Kolmannen osion Määränpäänä uusi tuntematon veijarimainen kontaktiruno:

Poljen poljen poljen poljen

poljen poljen

pol-jen

Poljen poljen poljen poljen

poljen poljen 

pol- 

hej

                        Hyviin tapoihin  kuuluu terveh Hej! ...

             vastaantulevaa.

Hej!                            hej hej!

Hej! Hej!                                                       Hej! Hej!

(tämä runo on ehdottomasti ns ääniteos!) 

Ajatella, tällaisia helmiä omassa pikkukaupungissa! Käykää hyvät ihmiset konserteissa, teattereissa, elokuvissa, lukekaa kirjoja ja nauttikaa elämästä!

Jatkan opintoja nyt kesäkuusta lähtien, joten sekin kilpailee ajasta innokkaan lukijan lukulistalla, Mörri Seppälä, Kampus

<3 <3 <3 <3 <3 <3 ####### <3 <3 <3 <3 <3

Touhunen Tuuti, Virtaava suolakala (2022, BoD, 39 s) 

Touhunen Tuuti, taitto 

Taustalla rytmitteli Raittinen Eero, Leap of Faith, Live rarities 1970-2005 (2022, Bluelight Records)