Puita ja mekaniikkaa

 

Markku Kaskela on tuottelias kirjailija ja Mekaniikka on hänen seitsemäs runokokoelmansa. 72 sivuun mahtuu ihmisenä olemisen ihanuus ja haastavuus. Oikeastaan kokoelmaa sitoo yhteen jonkinlaiset prosessit, matkat omaan sisimpään ja ulkoisiin paikkoihin. Minä tutkii ajatuksiaan ja haluaa kenties löytää tasapainon ja yhteyden muihin ihmisiin.

Esimerkkinä osa runosta Silta Rilken linnaan:

(...) jos prosessi itsessään on uusi identiteetti: myrsky merellä,

taivaitten halkeaminen, kävely aukealle, sateet saarten takana - 

enkeli, tai jokin, ui paikalle koko ajan, sanoo, julistaa: uusi

on parempi, tarpeellisempi!

se sopii nykyisiin raameihin, skismoihin, tähän häkkiin joka

on sähköä täynnä

eikä purkaannu: aiemmat ovat osoittaneet toimimattomuutensa,

 

herhiläisinä ne yhä kiertävät minua: kiekko joka ilmassa vihtoi, ja sen

reunat loppuvat äkkiä, leikaten (...)

 

Välillä runojen minä puhuu itselleen ja välillä huomion saa myös tytär. Runoissa on paljon luontoon liittyviä ilmaisuja, arkisina huomiona.  Kokoelmassa runoilijasta kehittyy puu ja tämän vertauskuvan myötä syntyykin uteliaisuus: miten mies muuttuu?

Ote Kafka toisinpäin- runosta:

(...) ei luonto minua vierastanut, karsastanut, ei kummastellut mikä olin

olevinani,

mies muuttui puuksi, alkaako tästä jokin perinne, yleistyykö

tämä?  

mitä ylipäätään on ajateltava puiksi halajoivista ihmisistä ja kun he sitten

todella toteuttavat sen?

 

kerroin uusille kasvukumppaneilleni, että minulle tapahtui ikään kuin

Kafka toisinpäin,

muutuin sympaattiseksi, luokseni oli ilo tulla, olin toteemi, alttari,

tabernaakkeli,

jos talossa ajautui kestämättömään umpikujaan, kengät jalkaan, takki päälle,

lähimmän puun seuraan

- helpotti (...)

 

Mekaniikka-  kokoelman runot ovat helppolukuisia, ymmärrettäviä. Runot ovat usein pitkiä, asemoituvat aukeamille. Pilkkuja on paljon, mutta esim. isot kirjaimet ovat vain  runojen ensimmäisissä sanoissa.  

Kokoelman perusvire on seesteinen, mutta pientä vastarintaakin löytyy:

Kävelen kauppaan, sanovat että tuo pudottelee hyllyiltä tavaroita

istahdan kaupan edustalle, olen vastalause, vaikka en sanaakaan

sano

jos puu istuu kiveyksellä kaupan edessä vaikka selin tai päin, on se

aina mitä väkevin kannanotto!

poistun pitkin askelin, älkää pahastuko, puut kävelevät näin 

 

Palokärki nakuttaa runkoon- osio aloittaa kokoelman

Mekaniikka avittaa lukijaa katsomaan omia kasvunpaikkojaan ja antaa uusia näkökulmia. Vaikka runot ovat helposti ymmärrettäviä, niin Mekaniikka toimii parhaiten yhtäjaksoisena lukukokemuksena. Yksittäiset runot saattavat jäädä laimeiksi, jos ei seuraa ns prosessin kehittymistä.

Markku Kaskelan aikaisemmat runokokoelmat ovat Alusta, Aamuyön vieraat, Kokonaisia päiviä, Puhu heidän kieltään ja Jalusta.

Arvostelukappaleita on saapunut lisää pinoon, ja seuraavaksi taidankin heittäytyä lapsellisiin tunnelmiin.

Ihmisyyden outoja kuvioita miettien, Mörri Seppälä

***** ~~~~~~*****~~~~~~

Kaskela Markku, Mekaniikka (2022, Enostone)

Kaakinen Jussi, taitto ja kannen suunnittelu

Arvostelukappale suoraan kustantajalta - juurevat kiitokset jälleen!

www.enostone.fi

Taustalla soi upea Rantasila Mari, Kummalliset unet, Hectorin lauluja (Edel Records, 2008)