Rannalla lammen kaukaisen, usvan peittämän,
paikasta niin salaisen,
sieluni löysi kaltaisen, toisen virran kyynelten.
Ja virroista meidän kyynelten, lampi mustavalkoinen,
värin sai lämpöisen.
Ja pinnalla sen, peilikuva yhteinen,
meidän kahden näköinen.
Kun rannalla lammen kaukaisen, sydämeni löysi rakkauden.
Yllä oleva runo on myös esimerkkinä miten runoissa on toistoa, tässä ensimmäisessä ja viimeisessä rivissä.
Rakkaintaan runoilija haluaa auttaa, tukea ja palvoa:
Olen jalkasi kun kuljettava sinun on,
olen voimasi kun matka on toivoton.
Olen kotisi kun levättävä sinun on,
olen toivosi kun olet lohduton.
Olen rakkautesi vihan keskellä,
olen rauha hädän keskellä.
Rakkaus on ihanaa, mutta myös niin raastavaa. Tunteiden kohde halusi suhteesta pois ja kipu tuntuu vahvana:
Olen niin upoksissa etten henkeä saa,
niin kadoksissa että rintaani puristaa.
Olen kadottanut kaiken mitä rakastin,
tämäkö on elämä jonka halusin.
Vain yhden tahdoin saavuttaa,
mutten matkallani ketään satuttaa...
Yllä olevasta runosta tämäkin huomio: harvemmin runo päättyy useampaan pisteeseen eli jättää lopun avoimeksi. Toisia tällainen harmittaa, mutta itselleni sopii "hiljainen poistuminen paikalta".
Rakkauden riisuma kertoo rehellisesti tunteista ja runot ovat helppolukuisia. Jokainen voi tunnistaa kaipauksen ja täydellisen antautumisen tunnetilat. Niitä mahtuu 76 sivuun.
Niko Kivirannan runokokoelma Sammumaton valo - rakkaus ja tuska miehen suusta (2021) Lukihäirikössä 15.11.2021 otsikolla Miehen väkeviä sanoja rakkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti