Florenian neidot

Liliana Lento ja Florenian neidot

Marraskuussa on välillä lunta puussa ja maisema näyttää kauniilta. Välillä lumet sulavat ja puut näyttävät nuokkuvilta, vaikka oksilla voi kimmeltää kosteus iltapäivän valossa. Toiset puut seisovat ylväinä, mutta osa roikottaa oksiaan masentuneesti kohti maata, pari sitkeintä lehteä kiinni oksistossa.

Katso tarkkaan puita. Et voi tietää mitä ne piilottelevat.

Liliana Lento kuitenkin kertoo meille puista kahdessa fantasiakirjassaan: Koivu & Pihlaja (2020, Nysalor-kustannus) ja sen jatko-osa Florenian neidot (2023, Nysalor). Keskiössä on puukansan väki erilaisine ominaisuuksineen ja vahvuuksineen.

Nyt puusisarukset asuvat Florenian Marienbergissa. Vanhempi sisko Tiziana on koivuinen ja hänen sisarpuolensa Larissa pihlajainen. Marienbergissa asuvat sovussa puukansan väki ja paljaat ihmiset.

"Kuinka vahva pihlajantuoksu lapsessamme on, kun sinä olet täyspihlajainen ja minä puukansan ilmausta käyttääkseni paljas ihminen? Henrik kysyi. "Ei niin vahva kuin mussa, mutta kyllä sä sen tyttöä halatessasi haistat", Larissa sanoi. Hän aistisi pihlajantuoksun kauempaa, sillä puukansan ihmisillä on herkempi hajuaisti.

 

Floreniassa ei tapahdu suuria seikkailuja (no yksi tulipalo kuitenkin) vaan teksti kuvaa  ihmissuhteita, ystävyyksiä, mustasukkaisuutta, menetyksiä, henkistä kasvua ja anteeksiantoa. Uuden perheenjäsenenkin voi löytää aikuisiällä ja rakentaa häneen kanssaan suhdetta:

(...) He halasivat hyvästellessään. Haikeus valtasi Tizianan hänen kävellessään Geraldinen äidin talolle.  Miten erilaista hänen elämänsä olisikaan voinut olla, jos Herbert olisi ollut siinä alusta sinä. Isän seurassa hän ei olisi joutunut kokemaan olevansa vääränlainen, eikä tämä taatusti olisi pakottanut häntä menemään naimisiin Malkin tai kenenkään muunkaan kanssa. Ehkä äitikin olisi kohdellut häntä ja Larissaa tasaveroisesti, koska jos äiti olisi mennyt Herbertin kanssa naimisiin, eihän Tiziana olisi muistuttanut tätä kokemastaan vääryydestä. Tizianan pystyi kuitenkin ymmärtämään miksi Herbert oli toiminut niin kuin oli.  Haikeuden alta kupli ilo isän löytämisestä ja jännittävä tapaaminen oli sujunut niin hyvin. Ja heillä olisi vielä monia vuosia aikaa.

 

Florenian neidot on takakannen mukaan sateenkaareva. Siksi suosittelisin tätäkin teosta nuorille lukijoille vertaistukena, mutta sitten taas aikuisille muistutuksena kuinka monimuotoisia ihmissuhteet ovat.

Kirjan kieli on helppolukuista, ja dialogeissa puhekielisyys tuo hahmoihin persoonallisuutta. 

Kovakantisen kirjan alussa on Florenian kartta, ja tämä ilahduttaa aina ns. fantasiakirjallisuuden kohdalla. Pelkistetty piirros sopii hyvin kirjan ilmeeseen. Eve Lumerton käsialaa ovat em kartta ja kauniit kannet, joita  kannattaa tutkia tarkkaan ennen lukukokemusta.

Jälleen olemme vuodenkierrossa lähellä tunnettua lahjojen jakoaikaa, joten vinkkinä tämä teos!!

Tunturimaisema puuston läpi katsoen

Marraskuun vireeseen vauhtia tuovat edessä olevat mielenkohotukset: teatteri (TTTn Saituri), leffaviikonloppu (Kiertue-elokuvateatteri Filmipyörä Kampuksella 18.-19.11) ja adventtikonsertti Kampuksen Klemetti-salissa. Runojen parissa saa tiivisti olla, koska keikkoja sovin (kahden eri yhdistyksen) pikkujouluhin. Tekstipaja Valon viisi päiväinen kirjoitusrupeama Marrashaaste sai alitajunnan liikkeelle ja ihan uusiakin ideoita syntyi...

Terveyttä ja leikkimieltä loppuvuodelle, Mörri Mahlakallas

 - - - - -

Liliana Lento, Florenian neidot (2023, Nysalor-kustannus)

Eve Lumerto, kannet, kansien ulkoasu ja kartta

Matti Järvinen, taitto

Arvostelukappale kustantajalta, lämmin kiitos!

Mörri, valokuvat 

Taustamusiikkina Happoradion Kauriin kääntöpiiri-cd (2017, Sony Music)