Virvatuliklubi Oriveden Kampuksella 9.7.

Tiistaina 9.heinäkuuta 2024 oli Oriveden kampuksen vuoro saada vieraaksi tamperelainen Virvatuliklubi. Illan teemana Rosoista romantiikkaa.  Runoilijoina kuuluvat Antti Eskelinen, Anni Kanniainen, Artemis Kelosaari ja Tabsurdi. Neljä erilaista tekstintekijää ja niin erilaista persoonaa, että kokonaisuus toimi hyvin. Esityksen jälkeen oli mahdollisuus yleisölle tulla open mic eli avoimen mikin äärelle omilla teksteillään. 

Illan seremoniamestarina toimi kirjailija-toimittaja Artemis Kelosaari. Eloisasti ilmehtien hän luki omaa runokokoelmaansa. Yllätyin jotenkin hänen avauksestaan ja  sanoistaan, että en huomannut kirjoittaa muistiin oikein mitään...  Romantiikkaa, syvällisyyttä,ajan kulumista?  Alla olevan linkin kautta pääsee kokemaan hänen tyyliään:

https://www.instagram.com/p/C9PtYSjylLx/

Mies ja hattu

Ainakin opin uuden sanan eranto. Se  kertoo paljonko magneettinen pohjoinen eli kompassin näyttämä suunta eroaa maantieteellisestä pohjoisesta. Suomessa eranto vaihtelee Ahvenanmaan 7 asteesta itärajan 15 asteeseen.

Häneltä ovat ilmestyneet mm. teokset Omenatarha (2017 Helmivyö), Arsenikkivärejä (2021 Enostone),  Sininen, valkoinen ja sateenkaari (2023 Nysalor-kustannus), Kannibaali, kirjoituksia ihmissyönnin historiasta  (2019 Salakirjat) ja Aaveiden Tampere yhdessä Rimma Erkon kanssa (2020 Haamu). Tästä kirjasta Lukihäirikössä päiväyksellä 7.12.2020 otsikolla Aaveita Tampereella, hirviöitä terapiassa.

Hänen uusinta romaaniaan Etelänpoika (2024 Osuuskumma) en ole vielä ehtinyt lukaista.

Antti Eskelinen 

Antti Eskelinen oli illan energisin sanojen tööttääjä. Pitkää tajunnanvirtaa ilman taukoja tai taiteellisia kikkailuja. Oikein punkhengessä. Ahdistusta, kututusta, huumoriakin olin kuulevinani sanajonojen seassa. Toimii se runous näinkin: raakana suoraan sanottuna ja huudettuna. Onneksi ostin hänen ja Ilari Soidinsuon yhteisteoksen, kääntökirjaksi tehtynä. Sieltä jälkeen päin kelasin Eskelisen ajatuksia.

Tabsurdi

Tabsurdi se tiesi mitä sanoo. Ilman mikkiä, ilman papereita, ilman kännykkää pisti menemään veikeällä huumorilla yhteiskunnallisia  ja tragikoomisia lyhykääsiä ja pitempää runouttakin. Havukka-ahomaisia mietteitä olisi kuunellut pitempään, koska itselläni ainakin meni tovi, että tekstin ydin upposi. Ei turhaan häntä "kehuttu" stand up- koomikoksi.

Anni Kanniainen

Ryhmän fyysisin esiintyjä oli Anni Kanniainen. Kun on käsissä mikki ja pieni kännykkä, niin liikkeelle pääsee sivusuuntiin tai vaikka  polvilleen lattialle. Hänen teksteissään oli paljon symboliikkaa ja surrealismia. Valitsin tarkoituksella Kanniaisesta "epätarkan"  kuvan korostamaan hänen mystisempää läsnäoloaan yleisön edessä.

Eipä olekaan näin jälkeen päin helppoa tästä esityksestä kertoa mitään täsmällistä. Niin tunteen ja innostumisen aalloilla kuuntelin, että vanhanaikaiset kynä-paperi- muistiinpanot näyttävät muinaisheprealta. Päälimmäiseksi jäi fiilis, että runoutta on niin monenlaista ja eri sävyistä, makuista, hajuista, rytmistä ja mitä vielä. Ihan kuin tätä en jo tietäisi näiden vuosikymmenien harrastamisen jälkeen.    

Ai niin, kävin höpisemässä mikkiin 3 lyhykäästä otsikolla Peace&Love sekä 3 kissarunoa Sari Niemisen kanssa tekemästämme uutukaisesta Kotitiikerit. Koska yhdessä  unelmoin Kampukselle omaa maskottikattia!

Kiitos tästä ja menkää toki kokemaan Virvatuliklubi ja kaikkea muutakin!  

                                 

Antti Eskelisen+Ilari Soidinsuon sekä Anni Kanniaisen runoteokset

Vielä lyhyesti ostamistani kahdesta (koko myyntipöytää en voinut tyhjentää) runoteoksesta.

Soidinsuon (Maailmalle sateessa laulan) ja Eskelisen (Palavan kuumailmapallon pakkolasku) kääntökirjasta eli yhteisteoksesta pidin heti toteutuksena. Kaksi samantyylistä tekstirypästä samoissa kansissa, toinen toistaan vasten. Miehistä uhoa, ikävää, vihaa, toivottomuutta, absurdia menoa kaupungissa, tässä ja nyt, eritteet kuuluvat elämään, voimasanat sinkoilevat. Onko millään väliä? Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Mikä yhteiskuntaa riivaa?  Mikä sekoittaa pään? Sanoilla ja äänteillä viedään lukijaa seuraaville riveille. Eskelisen runossa olevan (ajankohtaisen? Jalkapallon-kisat, oma huom.) vertauskuvan vuoksi esimerkki runo sivulta  22:

Vastuu.

Siirtyy katsojalta kuulijalle.

Hyökkääjä syöttääkin

puolustajalle. Painaa, painaa.

Jää paitsioon.

Narikkaan. Heitetään

niskaperseotteella pihalle.

Sammuu katuojaan.

Kannetaan

paareilla satakiloisena kalikkana

piiloon kylmään, pimeään

lokeroon.

Otetaan, annetaan, haudataan.

Unohtuu.

Vastuu. 

Kannisen Luopiolapset on ensinäkemältä esteettisesti viehättävä. Runojen lomassa on voimakkain värein tehtyjä kuvituksia ja jotkut runot on upotettu kuvaan sisään. Fontti on epätavallista "käsikirjoitus"- mallia, joka on viehättävää, mutta ehkä tekee lukemisesta silmiä rasittavaa - ei kannata koko teosta ahmia yhteen menoon? Kyselee vanha täti oikukkaine silmineen...

Tekstien asemonti keskitetysti keskelle sivua toimii hyvin, itsekin pidän tästä vapaudesta vasemmasta reunasta.

Aiheita tässä fantasia- tai unimaailmahenkisessä teoksessa ovat mm. yksilön minuus ja outouden kokemukset, muodonmuutos ja erilaiset roolit, kaipuu, ystävyys ja vahvat tunteet, luonto.

Riveillä esiintyvät tunnetuja hahmoja kuten Afrodite, Hefaistos, Apollon, Madonna, Aril ja Peter Pan.

Kanniaisen runokieli on vanhahtavaa ja ajatonta, helppoa ja mystistä. Jokaisella lukukerralla tekstit aukeavat erilailla ja jään eri runoon kiinni - kestää siis monta lukukokemusta.

Esimerkkiruno on Outolintu ensimmäisestä teoksen osiosta Viattomuus:

Olin ojan outolontu

uoman ulkopuolinen

Synnyin suin päin maailmaan, johon

tarkoitettu ollut ennen 

Muutin turman tektiiteiksi

multatahrat kullaksi

loukkaukset ja likaloukut

krysopraasipaasiksi

Olin ojan outolintu

uoman ulkopuolinen

on joen alla valtakunta

jonka vielä nostanen! 

 

Otan vastuun mahdollisista virheistä ja vääristä tulkinnoista - anteeksi runoilijat! Toisten runoilijoiden kuunteleminen sai alitajunnan pukkaamaan omia runoja ja niiden aihiota- ei huono juttu ollenkaan.

Odottelen kolmea eri pakettia, jossa pitäisi olla kirjoja. Osan toivon herättelevän kirjoituspiiri Kyhertäjissä mielenkiintoa uusiin tehtäviin, kirjoituskokeiluihin. Niistä joskus myöhemmin, Mörri Mahlakallas Oriveden Kampukselta.

 

 #"!%&/()+=)(/&%¤#"!

Antti Eskelinen, Palavan kuumailmapallon pakkolasku (toinen painos,2024 Haaras art)
P. Viippola, kansi
Elina Lundahl, kannen kuva
Nooa Katajala, sisäkannen kuva
&
Ilari Soidinsuo, Maailmalle sateessa laulan (toinen painos, 2024 Haaras art)
P.Viippola, kansi
Peter Hillström, kannen kuva
Nooa Katajala, sisäkannen kuva

Kanniainen Anni, Luopiolapset (2024 Nysalor-kustannus)
Anni Kanniainen, kannet
Matti Järvinen, taitto

Mörri Mahlakallas ja vanha urhea digikamera, valokuvat
Taustamusana Warduna