Kaksipa sirkusta Kampuksella

 

Sisältövaroitus: kirjoittajan syrän on liian pieni kestääkseen tätä iloa sirkusesityksistä ,joten fiilistellen mennään ja faktat saattavat olla niin ja näin sinne päin. Aivosolut eivät pysyneet perässä tunteiden riehuessa, joten muistiinpanot näyttävät päivänvalossa aika sekaisilta. Valokuvia taisin ottaa, koska kahdella laitteella otoksiakin on. No niin, vuoden journalismi-palkintoa ei kannata odotella...

Tiistaina 23.heinäkuuta Oriveden Kampuksella oli mahdollisuus kokea kaksi nykysirkuksen (ei ns telttasirkusten)  esitystä. Kampuksen puistossa lammen lähettyvillä oli The Nordic Council- trio rakentanut esiintymispisteen ja ilma-akrobatialle kolmion muotoisen metallikehikon.

Bjarni Árnason (Islanti), Merri Heikkilä (Suomi) ja Jakob Jacobsson (Ruotsi) alottivat Three men from the north nimisen "shownsa" villapaidat päällä kesäillassa. Tutumpien sirkusesineiden (diabolot, jongleerauspallot, keilat) lisäksi kyytiä saivat mm. Rubiikinkuutio, lokerikko (Ikea?), jakkara. 

Jakobin ilma-akrobatia köydellä oli hiukea katsottavaa! Pitää olla lihaksissa voimaa, että pysyy mitä ihmeellisimmissä staattisissa asennoissa maan ja taivaan välillä. Näistä tuokioista sai esteettisesti hienoja kuvia.

Miehet myös soittivat itse mm. haitaria ja pientä kosketinsoitinta. Välillä taustalla kuului ruotsalaista (?) iskelmää. Erittäin hauska osuus oli Merrin kertoma tarina Finland man. "Finland man are like this...eat moose..show no emotions". Aika synkkä, mutta vino kuvaus suomalaisen miehen elämästä.

Esityksen  sävyjä olivat  vino huumori, (muka) kömpelyys, hiljaisuus, tauot eri kohtausten välillä. Tuijotukset yleisön ohi jonnekin kauas olivat hellyyttävä lisä tähän kokemukseen. 

Menkää katsomaan, jos vain ikinä tulee mahdollisuus!

Tässä pohjoisen miehet vielä villapaidat päällä- helteessä!

Miehet kukkammekoissaan 

Merri ja pallot ilmassa

Jakobin lennokasta liikettä köyden varassa 

Vaakatasossa kehon hallintaa

& & & & & & 

Illan toinen esitys oli sisällä Klemettisalin puolella. Armour Circus Worksin demoesitys Stygian vei katsojat jonnekin alitajunnan syövereihin. Taustaääninä ja musiikkina säröilevää, sähisevää, solisevaa "avaruustunnelmaa" tai dystopian synkkiä kaikuja. Laitteistoa käytti tunnistamattomana hahmona Kaapo Leinonen ja valosuunnittelija Tuomas Honkanen.

Onni Toivonen tanssi, jongleerasi, paukutti keiloja maaniseen, epätoivoiseen  tahtiin. Parhaillaan Onnin käsissä pysyi 12 keilaa. 

12 kiloa painava graniittikuula kulki pitkin taiteilijan vartaloa. Uskomatonta kehonhallintaa, kun granittipallo oli vain toisessa kämmenessä ja hän väänsi kehoaan moneen suuntaan vinoon - käsi vakaana! Hiki tuli jo katsellessa ja hengittäminen lähes unohtui.

Solisevan äänimaailman alettua sulka-ampuja suuntasi ihania valkoisia isoja sulkia Onnille. Hän tanssitti ja tasapainoili niitä, lopulta halliten kolmea sulkaa yhtäaikaa. Nyt liikehdintä oli rauhallisempaa, runollisempaa.

Valkoiset sulat olivat todella kaunis näky sinisiä verhoja vasten, mutten itse halunnut häiritä taiteilijaa mahdollisella salamanvälähdyksellä (salissa oli niin hämärää) .Onneksi Kalevi Montela näppäsi yhden otoksen ja sain sen käyttöön. 

Onnin tanssia sulkien kanssa

Ennen viimeistä esinettä Onni pisti päänsä kuppiin, jossa lienee ollut magneesiumia tms otteen parantamiseksi. Koko tukka sai jauhetta päälleen ja jotain humoristista oli tässä kohtauksessa. Pitkä (yli 2 metrinen) lauta ja toisessa päässä lyhty saivat liikettä Onnin pään päällä. Helikopteri-efekti tuli mieleen. Lauta ja lyhty olivat koko ajan liikkeessä. 

Stygian on saanut innostuksen vanhasta myyttisestä Styx-joesta, joka oli elävien ja kuolleiden välinen maailma. Esityksessä oli hämärä välitilan tuntu ja Onnin kamppailua isoja voimia vastaan (oma tulkinta) oi pakahduttavaa katsella. Oliko esityksen viimeinen osuus lankun päässä heiluvan lyhdyn kanssa kertoa rankkojen kokemusten saaneen valoisan päätöksen? 

Tämä esitys oli rajuudessaan todella vaikuttava. Toivottavasti pääsen näkemään Stygian uudemman kerrankin joskus jossain...

Onni jälkilämmössä lyhdyn ja sulan kanssa

Kuulin jonkun sanovan, ettei ymmärtänyt kaikkea näistä esityksistä. Ei mielestäni tarvitsekaan - antaa aistien olla avoinna ja alitajunnan kehitellä omia todellisuuksian! Taide vaan ON.

Kampuksella oli lauantaina 27.7 CMAH - Helsingin vanhan musiikin seuran kurssin päätöskonsertti.  Tällä kertaa mukana myös kuoro. Vanhat soittimet ovat kiinnostavia ja taitavien soittajien mukana pääsi musiikikimatkalle keskiajalle asti.

Fiilistellen Mörri Mahlakallas, Kampus

& & & & & & & 

Seuraa intagramissa :

thenordiccouncil

armourcircusworks

Mörri Mahlakallas, valokuvat

Kalevi Montela, kuva "Onnin tanssi sulkien kanssa"