 |
| Riina Peltosen Tervahaudanhaltija |
Lokakuun ja marraskuun vaihteessa on kuulemma liikkeellä erilaisia olentoja - näkyviä ja yliluonnollisia. Toiset niihin uskovat ja toiset älyllisesti ne kieltävät. Kumpaan joukkoon sinä kuulut?
KARHUNKALLOPETÄJÄ l Perho 1928
Vasamäellä kasvoi ennen lyhyt ja paksu taarikkamänty. Sen oksassa kerrotaan riippuneen karhunkalloja vielä 1900-luvun vaihteessa. Puuta kunnioitettiin ja pidettiin taikavoimaisena, kunnes eräs 18-vuotias poika kaatoi sen ilkeyksissään. Vanhat ihmiset suuttuivat ja sanoivat: "Vielä saat siitä muiston, kun vanhain miesten puun kaasit." Jonkun ajan päästä poika sai ilmeisesti ihosairauden: "sen, että rupesi ajamaan päätä. Ajoi melkein puolen päätä aivan pahaksi."
Kertomusten alusta löytyy tarinan tapahtumapaikka ja vuosiluku, jolloin tarina on kerätty arkistoon. Omakohtaisia kertomuksia eli memoraatteja on myös mukana, ja ne erottuvat kirjassa erilaisella fontilla. Minä-muotiset kertomukset ovat olleet kertojilleen todellisia, mutta eivät ehkä jääneet isomman joukon muistiin ja siten suulliseen perintöön.
Tarinoiden aikajana on 1800- luvulta 1960-luvulle. Esipuheessaan Riina Peltonen kertoo uskomustarinoiden moraalisistakin opetuksista ja ensimmäisessä luvussa siitä, miten maisema vaikuttaa ihmisten mielikuvitukseen. Mielenkiintoinen on Sotia ja taisteluita- osion faktat Pohjanmaallakin vaikuttaneista Nuijasodasta (1596-1597), Isovihasta (1713-1721) Pikkuvihasta (1742-17439 ja Suomen sodasta 81808-1809). Taisteluiden tapahtumat ja kaatuneet varmaan jättäneet oman leimansa tiettyihin historiallisiin paikkoihin (oma mietintö).
Yksittäisten väkivallan tekojen seurauksista voi lukea Tien päällä- osan kertomuksista. Murhapaikkoja teiden varsilla sisältää esim. tämän:
YLISKYLÄN TAIPALEEN HAUTA l Kortesjärvi 1948
Kortesjärvellä Yliskylän taipaleella sanotaan olevan paikka, jossa nainen on murhattu, ja läheisessä metsässä on hänen hautansa. Tällä kohdalla hevoset aina pidätettiin. Pimeän aikaan kaupungista palaavien hevoset hyppelehtivät villeinä, ja murhapaikkaa onkin aina pelätty.
Pohjanmaalla omanlaisiaan vaikutteita antavat meri ja Ruotsin kieli sekä kulttuuri. Veden äärellä osassa saamme tutustua merikäärmeeseen, ihtiriekkoon näkkiin ja merenneitoihin.
MERENNEIDON VIERAILU l Raippaluoto 1912-1913
Joskus 1800-luvulla oli kaksi miestä veneessä paluumatkalla Vaasasta kohti kotiaan, joka sijaitsi Vallgrundisa. Kun matka oi edennyt Dunkarsörenin ja Stångörenin saarten kohdalle, ilmestyi veneeseen kaunis neito ilman, että kumpikaan miehistä oli nähnyt, miten tämä oli siihen päässyt. Neito asettui istumaan isomaston purjen juureen. Vähän aikaa siinä istuttuaan hän hyppäsi mereen, jolloin vene kallistui niin voimakkaasti, että se oli vähällä upota.
Kirjan lopussa on vielä tarinoiden arkistolähteet. Tämän viehkeän teoksen voi lukea kansantieteellisenä tietokirjana ja ihan hassutellen kummitusjuttuja muistellen pimenevissä loppuvuoden illoissa. Eiköhän aika moni meistä muista luonnosta jonkun merkillisen kohdan, kiven, puun tai lähteen, josta voi itsekin kehitellä karmean kertomuksen...
Kansi ja sisälehdet ovat kauniita ja kirjan kuvitus on "sopivan" naisvistista - ne eivät vie liikaa huomiota teksteistä. Mervi Heikkilälle erikoismaininta tästä.
Vahva suositus siis Haamun kustantamalle Tervahaudan haltija. Ei heikkohermoisille.
Kiveen piilotunut jättikotka?
####---####---####---####
Riina Peltonen, Tervahaudan haltija, myyttisiä tarinoita Pohjanmaalta (2024, Haamu kustannus)
Mervi Heikkilä, kuvitus
Arvostelukappale kustantajalta, jolle lähtee iso kiitos!
Mörri Mahlakallas, valokuvat
Taustalla musiikkina Youtubesta kuiskien Outlander Music & Ambience
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti