Heli Haltian ajatuksilla

 

Heli Haltian esikoisrunokokoelma Ajatusviiva 

Heli Haltian esikoisrunokokoelma Ajatusviiva on eheä kokonaisuus. Runojen kieli on runoissa samaa sävyä ja yleistunnelma on maltillinen, lempeä ja toteava. Runot ovat helposti ymmärrettäviä ja sisältävät syvällisiä toteamuksia elämästä, ihmissuhteista ja luomisen prosesseista.

Kirjoittajan sentimentaalinen kosto

pistää paperin reunalla

viipaloida vamma vasurilla

runojen groteski avoin suhde

pyykkiä pullotettavana.

 

Kokoelman runot  putoilevat tajuntaan hiljaa huomiota herättämättä. Siksi niitä on hyvä lueskella yksitellen epämääräisissä järjestyksissä. Näin jokainen runo ikään kuin kasvaa omaksi itsekseen. Ajatusviiva tehoaa pelkällä tekstillään, joka on asemoitu perinteisesti, eikä kuvallista ilmaisua ole.

Suru, musta takkuinen koira

kulkee kyljessä. 

 

Tässä 81 sivuisessa kokoelmassa osiot ovat nimillä merkityt ja niitä on hauska miettiä: kuvaavatko ne suoraan osion tekstejä vai ovatko ne portteja/ovia jonnekin vähän sivuun. Esimerkkeinä Hukkumatta ollut, Pisaroilla alleviivattu, Karisma kasvaa keväisin sekä  Kekri.

Ehkä runojen ytimekkyyden vuoksi itselleni tulee olo, että Heli Haltia on kävellyt päässäni - tunnistettavuus runojen maailmassa on niin vahva. Suosittelen vahvasti luettavaksi!

Tähän loppuun vielä esimerkki runokokoelman tiiviistä ilmaisusta:

Näemme toisemme paremmin

eri planeetoilta.

 

Tämä runo vie aasinsillalla mielenkiintoiseen trilogiaan, jossa liikutaan tuntemamme maaplaneetan ja muiden elinympäristöjen pinnoilla. Kirjasarjasta ehkä seuraavassa Lukihäirikön postauksessa...

 

Mainitsen vielä Tuija Välipakan runokokoelman Saari josta olen poissa (2024 Siltala). Tässä kirjassa pääosassa on saari, joka on kerännyt runon minän perhettä yhteen. Mitä tapahtuu, kun joku poistuu? Onko saari enää sama? Miten vahvoja muistot ovat? 

Jokaisella sivulla maistuvat ja tuoksuvat saari, vesi, kasvit, ikävä.  Sivuilla on välillä hentoja piirroksia  ja erilaisia fontteja, joten sivut ovat ilmavat, kiehtovat. 

Sillä hetkellä kun järvi jäätyy umpeen

saari kiinnittyy mantereeseen

 

kuin elin ruumiiseen.

 

Miten kylmä pieni sydän    saari.
Kannan sitä mukanani koko talven. 

 

(runon asettelu tässä erilainen, jotta ei sotkeudu kännykän näytössä sekaisin)

 & & & Tutustu näihin runoteoksiin, uppoa jonnekin omaan maailmaasi.

Kohti syksyisempiä tunnelmia kirjojen ja kirjoittamisen parissa, Mörri Mahlakallas 

(toivoo kirjoittamiseen liittyvän kurssin alkavan syyskuulla)

{ - } { - } { - } 

Heli Haltia, Ajatusviiva (2023 Momentum Kirjat)
Saara Hankama, ulkoasu

Arvostelukappale suoraan kirjailijalta. Paljon kiitoksia!

Tuija Välipakka, Saari josta olen poissa (2024 Siltala)
Jenni Saari, Sorry Jenny visuals, ulkoasu

Mörri Mahlakallas, valokuvat

Taustalla Seminaarimäen mieslaulajien kappaleita YouTubessa. Varsinkin Susien teillä toistona monta kertaa.