Roald Dahlin Himo

Huh hellettä heinäkuussa 2018! Moni asia on vaikeaa ja tuskallista, kun ei kestä yli 25 lämpötiloja. Lukeminen sisätiloissa onnistuu juuri ja juuri, mutta kirjoittaminen kiehuvilla aivoilla ei helposti luonnistu.  Roald Dahlin Himo on helppolukuinen ja herättelee ajatuksia väsyneissä aivosoluissa.

Monipuolinen ja tuottelias Road Dahl on ehkä tunnettu parhaiten lastenkirjoistaan, kuten Matilda ja Jali ja suklaatehdas ja elokuvan Chitty Chitty Bang Bangin yhtenä käsikirjoittajana.

Aikuisille suunnattuja novelleja on koottu kirjaksi, jolle suomentaja Tuomas Nevanlinna on antanut nimeksi Himo, kertomuksia haluista ja pakkomielteistä. Kirjassa on kymmenen erilaista ja vinksahtanutta tarinaa ihmisen sisällä vellovista haluista ja nälästä johonkin - sallittuun tai kiellettyyn.

Kirjan aloittaa v 1945 ilmestynyt Matilda Rosette, jossa kolme veijarimaista  sotilasta tekevät ns kapakkakierroksen ja pelastivat joukon tyttöjä Madame Roseten ilotalosta. Seuraavaksi tarinaksi on valikoitu v 1953 ilmestynyt Kaula. Siinä saamme seurata erään onnettoman avioliiton kautta ihmissuhteita ja salaisia tapaamisia. Onko aviomies kuitenkaan niin tyhmä ja naivi, kun vaimo saattaa ajatella?

Georgy Porky (ilm. 1960) on erikoinen tarina pojasta, joka näkee lemmikkikaninsa syövän poikasensa ja tästä jää trauma. Miten hän kohteleekaan aikuisena naisia?

Vierailija- tarina (ilm.1965) on mielestäni kirjallisesti paras osuus Himossa. Sen kehyskertomus on Oswald-enon jälkeen jääneiden kirjojen tarinat.  Tässä Dahl kietoo jännitteellä tarinat eri aikatasoihin ja saa sympatian heräämään päähenkilön eli Oswaldin puolelle, vaikka hän onkin naistenmies, eikä kunnioita "toisen omaisuutta".

Tuoreen lesken suru ja ikävä ajavat naisen  turvautumaan irtosuhteeseen karmivin tuloksin Lopullinen akti- kertomuksessa. Suuri vaihtokauppa taas vie lukijan kahden aviomehen suunnitelmiin parinvaihdosta. Kannattikohan?

Oswald-eno pääsee kertomaan hajujen ja tuoksujen voimakkaista vaikutuksista Playboy-lehden tarinassa Narttu. "Eläimellistä menoa" on lisää: Ah, elämän tarkotusta ja Claudin koira: rottamies sijoittuvat maalle ja niissä mielenkiintoista on taikauskon voima ja julmuus.

Kirjan viimeisessä tarinassa Nyt herra rauhaan mennä saa on kostoa suunnitteleva herrasmies, joka tuhoaa naisystävänsä maineen ja kunnian.

Himon tarinoissa on monta erilaista sisäistä tunnetilaa, jotka johdattelevat tarinoiden henkilöitä. Kirjan voi lukea keveästi kesäillassa, mutta voi myös miettiä ihmisyyden ytimiä. Tiedämmekö me itse mitkä kaikki voimat ohjaavat toimintaamme?

Suurimman vaikutukseen minuun teki kuitenkin Roald Dahlin tarinoiden monipuolisuus toisiinsa verrattuna. Aiheiden lisäksi kertomuksen näkökulmat, kertojat ja tyylikin vaihtelevat. En muista koska olisin (kirjoittavana) näin ihastunut teoksen kokonaisuuteen. Tarinat sopivat hyvin toisiinsa, ja näin pääsi huomaamaan Dahlin lahjakkuuden. Oikein "oppikirja" saman kirjailijan tekstien rakenteista.

Nyt itse himoitsen pitkää tuoppia kylmää karpalo-rypäle mehua ja päälle tummapaahtoista kahvia mukillisen verran.

Helle hellii tai helvettiä hohkaa, mutta yritetään päästä taas eloon elokuussa, Helena


¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Dahl Roald, Himo, kertomuksia haluista ja pakkomielteistä (Art House, 2017)
Nevanlinna Tuomas, suomentaja
Ranta Samppa, kansi ja ulkoasu
Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!


Taustalla kauniisti Auri, cd (Nuclear blast, 2018)

Linnunpönttöjen lumoissa

Jyrki Vainosen Linnunpöntönrakentaja ilmestyi vuonna 2012, ja aika tuoreeltaan sen ensimmäisen kerran luin. Kirja teki jo silloin vaikutuksen. Nyt otin kirjan luettavaksi ihan ulkoisen asian vuoksi.

Minua on jäänyt vaivaamaan kohtaaminen kirjailija Jyrki Vainosen kanssa. Joitain vuosia sitten uuden Kirjan Päivillä Oriveden Opistolla innostuin kehuamaan hänelle Linnunpöntönrakentajan kantta. Hennon, herkän ja erikoisemman kannen (kuin linnunpönttön suuaukkohan se on siinä kannessa!) ja  kuvituksen sivuille on  tehnyt Elina Warsta. Eipä kehumisessa sinänsä mitään, mutta en tainnut kertoa kirjan sisällön aiheuttamasta kokemuksesta mitään! Kuinka kivaa kirjailijalle jäädä teoksensa ulkonäön varjoon?

Lukukokemus oli jälleen miellyttävä. Saatesanoissa Vainonen kertoo kuinka innostui linnuista jo poikaiässä. Hän on seuraillut lintujen elintapoja ja pesintää. Linnunpönttöjen rakentaminen onkin jo seuraava vaihe.



Niitä hän on onkin ehtinyt rakentaa satoja, erikokoisia ja mallisia eri lintulajeille. Kertomusten avulla lukija pääsee miettimään myös ihmisen vaikutusta luontoon - onko avuksi vai haitaksi puuttuessaan lintujen pesintään? Mitkä voivatkaan olla motiiveja rakentaa ja korjata vuodesta toiseen pönttöjä? Onko pesinnän auttaminen rukous ja piilomerkityksellinen seksuaalinen vietti?

Lämminhenkinen ja rauhallinen kerronta vie mukanaan metsiin, kuusien ja pöllöjen maailmaan. Pehmeän sammaleen voi tuntea omien jalkojensa alla ja ehkä se oli salaperäinen metsänhaltia, joka hiipi ohitseni? Metsässä voi avautui alinen maailma, jossa elää omanlaisensa kansa?

Tässä kirjassa on faktatietoa lintulajeista, niiden elinympäristöistä ja lisänä Vainosen omat herkät tunnekokemukset. Tämä omakohtaisuus on viehättävää ja mukaansa vievää. Kun kirja loppuu, niin ihan kuin heräisi jostain hienosta unesta. Minäkin näin ne terhakat töyhtöpäät, puukiipijät, harmaasiepot ja tikanpojat!

Kirjan lopussa on ohjeita ja vinkkejä, joiden avulla voi tutustua pönttöjen materiaaleihin, mittasuhteisiin ja tärkeään pönttöjen huoltoon ja siivoamiseen. Vaikka lukija ei itse olisi koskaan tehnyt yhtään pönttöä, niin tämän kirjan kautta herää kunnioitus "askartelijoita", rengastajia ja valokuvaajia kohtaan.


Kirjan takakannessa on sanat: "Kun katsoo linnunpöntön hämärään, voi nähdä myös ihmisen sisimpään."  Linnut ovat  vaikuttaneet Jyrki Vainosen kirjalliseen tuotantoon,  siivekkäitä saattaa esiintyä jopa kaikissa hänen kirjoittamissaan teoksissa, jonkinlaisina hahmoina.

Nyt laiturinnokkaan rauhassa istumaan, kahvikuppi viereen ja Linnunpöntönrakentajaa tapaamaan!

Heinäkuuhun herkästi, Helena

Vainonen Jyrki, Linnunpöntönrakentaja (Atena, 2012)
Warsta Elina / Solmu,  kansi ja kuvat

Musiikkina leijailuttaa Best Native American Music - Wuauquikuna (YouTube)

Tämä on minun lauluni

Toukokuussa 2018 vihdoin projekti pääsi vaiheeseen, jossa sain käsiini Rääpäle- työnimellä kulkeneen esikoiskirjani Tämä on minun lauluni (Reuna, 2018). Se on selkokielinen runokokoelma, jossa on lopussa pieni Lukuopas, jonka avulla voi miettiä runojen sisältöjä.

 Toivon kirjan myös rohkaisevan lukijoita seuraamaan omia haaveitaan, vaikka olisi rajoituksia. Oma lukihäiriöni tekee kirjoittamisestani hitaampaa ja työläämpää, mutta haluan silti ilmaista itseäni myös kirjanten ja sanojen avulla.

Vaahterapuu kestää 

marraskuun kovat tuulet

ilman lehtiään.

Harakka puun oksalla

näyttää isolta huutomerkiltä.

Runot olen jaotellut kirjassa osiin, joiden nimet ovat:  Anna valon tulla sisään, Kissani kansa katson täysikuuta, Minä kaipaan sinua ja Minun lauluni.

Huokaan syvään ja

toivon monia

uusia asioita itselleni.

Toivon ihan sydämeni pohjasta.

Minun itseni

on kuitenkin

tehtävä jotain.

Haaveissa on vasta

iloni siemen.

Lukuoppaaseen keräsin ajatuksia runojen lukijalle ja niiden ääneen esittäjille. Omien runojen ja muiden kirjoitusten innoittamiseen lisäsin kysymyksiä avuksi ja lopussa on  valmiita viivoja omille muistiinpanoille.  Kerrankin saa luvalla "piirtää kirjaan"!

Haluan laulaa

ja tämä laulu on minun lauluni.

Haluan tanssia ja 

tämä on minun tanssini. 

Haluan kutoa villapaidan ja

siinä on minun silmukkani.

Haluan maalata taulun ja

siinä näkyvät siveltimeni jäljet.

Iloitsen kaikesta mitä teen 

minun tavallani. 

Olen erittäin onnellinen, että sain kannen tekijäksi taitavan graafikon eli Tom Linkopuun Orivedeltä. Itselleni kirjan kannen suunnittelu oli opettavainen prosessi ja ujolle luonteelle sopii keskustelu ennestään tutun ihmisen kanssa.

Kesällä 

auringonvalo  heijastuu

järven pinnalta.

Valopilkut

leikkivät laineilla

kuin lapset. 

 

Lukihäirikkö pystyy antamaan takuun:  kirjassa on ainakin yksi kirjoitusvirhe! 

Tämän kirjan tekemiseen on saatu Suomen Kulttuurirahastolta  Iloa selkokirjasta -hankkeelle myöntämää tukea. Kustantaja ja kirjoittaja kiittävät Selkokeskusta.

Selkokielinen kirjallisuus sopii kaikille, mutta erityisesti heille, joilla on vaikeuksia lukea normaalia tekstiä suomen kielellä.


Tässä pieni maistiainen tuoreesta kirjastani. Hyviä lukuhetkiä, toivoo Helena




Seppälä Helena, Tämä on minun lauluni- selkokielinen runokokoelma, 64 s (Reuna, 2018)
Linkopuu Tom, kannen kuvitus

Tilattavissa osoitteesta tilaukset@reunalla.fi
puh: 040-578 8049

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Runoja kuin Viikilässä

Jukka Viikilän runokokoelman Runoja 1-2 takakannessa on Helsingin Sanomissa  olleen arvostelun pätkä, ja siinä todetaan teoksen hämmentävän ja pursuavan. Itselleni tuo hämmennys on todellista.

Runokokoelma sisältää yhteisniteenä aikaisemmin erillisinä ilmestyneet Runoja (2008) ja Runoja 2 (2010). Sisällyksen mukaan runot on jaksoteltu osiin: Myrsky Sonorassa, Coyoteros, Pistolero ja Paholaisen valittu. Mutta omissa silmissäni sisällysluettelon sivut eivät mene aivan  tasan kirjan sivunumeroinnin  kanssa. Tuskin suuri moite, mutta kirjaa kokonaisuutena tutkiessa aivoissani nyrjähti.

Viikilän runot ovat helppolukuisia, sanasto modernia tätä nykyisyyttä. Tunnistettavia suomalaisia taustamaisemia, kaupunkilaiselämää. Runojen hahmoina voi tavata tavallisen miehen, auton, Jeesuksen, jääkalan, Erasmus Rotterdamilaisen ja napaketun. Erittäin hienoja ilmaisuja on paljon, kuten tämä:

...on ehdottomasti elokuu.

Laituri karkaa.

Koristevadelma pysyy sille varatulla paikalla,

mutta on kopioinut itsensä kompostin taakse...

Tennis 1 ja 2 - runoihin Vikkilä on ottanut rakenteen oikeasta ottelusta, 1. kohtaus alkaa valmistautumisesta kotona, ottelu pelataan ja  viimeinen päättyy sähkösaunan lämmittämiseen ja sovinnaissääntöjen väistymiseen.

  Yksi runosarja käsittelee tunnettuja ihmisiä (kuten Janne Porkka, Anna Abreu,Toni Gardmeister ja Ilkka Kanerva) tai Ihmeparntajaa ja Säveltäjää. Rakkaus- teemaa voi käsitellä myös luettolomuotoisesti, joka on 109 kohdan pituinen tarina.

Edellä mainittua Erasmus Rotterdamilaista Viikilä käsittelee kuvataiteen käsitteiden kautta, luettelomaisesti esitellen eri elämänvaiheisiin liittyviä maalauksia (suluissa "öljy kankaalle" ja teoksen koko).

Hämmennystä aiheuttaa jonkinlainen arkisuuden tuntu kokoelmassa. Nämä ovat henkilökohtaisia makuasioita, mutta jäin jonkinlaiseen älylliseen pyöritykseen. Yllättäviä kielikuvia löytyy kyllä, mutta "syrän jäi kylmäksi". Teos ei ole ole ollenkaan huono, tätä voi lukea useamman kerran ja pienissä osissa. Kyllä tästä saa ajattelemista ihmisenä olemisesta ja maailman näyttäytymisestä yksilölle. Kaikkia runon rivejä en osannut yhdistä toisiinsa - vaikka runolukukokemusta on ja kirjoittamisestakin aika lailla.

Runojen rivitys muistuttaa prosaa eli rivit eivät lopu säkeiden jälkeen. Toimii toisissa runoissa, mutta ehkä tässä oma lukihäiriöni aktivoituu: koen tällaiset runot raskaampana lukea, koska pilkut ja pisteet pysäyttyttävät oman ajatuskulun - kuin olisi kynnöspellolla. En arvostele kirjailijan ratkaisua omassa tekstissään, itse vaan kompuroin.

Ehkä on hyvä saada välillä älyllisiäkin haasteita runouden kautta? Nuorille ajatteleville ihmisille lahjakirjana voisi toimia hyvin.

Jukka Viikilä on voittanut Finlandia- palkinnon vuonna 2016.

Loppuun vielä näkemys yrittämisestä:

Omaksua kirjasta tai musiikista uusi elämänasenne, ottaa polkupyörä ja ajaa maailmaan. Jännätä yltääkö kaupunginosasta pois ennen kuin vire loppuu...

Älä luota minun lukukokemukseeni ainoastaan, vaan tartu rohkeasti kirjaan ja löydä oma kaupunginosasi!

Kesän tuulosten hönkiessä ikkunasta, Helena


- - - - - -

Viikilä Jukka, Runot 1-2 (Gummerus, 2017, yhteisniteen ensimmäinen painos)
Noponen Jenni, kannen suunnitelu
Arvostelukappale, kiitos kustantajalle

Värttinä, Utu-cd (Rockadillo Records, 2012) taustamusiikkina

Kääntäjät tuovat kirjallisuutta lukijoille

Tiistaina 8.5.2018 oli  Oriveden kaupunginkirjastolla puhumassa suomentajan työstä Arja Pikkupeura.

Tämä luento on osa sarjaa, jota tukee Koneen säätiö kahden vuoden ajan. Suomentajat lukijoiden luo- kiertueen aikana on tarkoitus tehdä yhteensä 100 vierailua mm kouluihin ja kirjastoihin. Facebookissa on Suomentajat lukijoiden luo - sivusto, jolta voi tarkistaa vierailukohteet ja suomentajat.

Arja Pikkupeura on suomentanut enimmäkseen venäjän kielestä, mutta englannista hän on kääntänyt Avril McDonaldin Grand Wolf- sarjaa ( 4-7 vuotiaille suunnattua), suomeksi Jukka Hukka.

Venäjän kielestä hän suomentanut Valerija Nabrikovaa, Viktor Peleviniä ja Ljudmila Uliskajaa.

Valitettavasti en ole lukenut yhtään hänen kääntämäänsä teosta, joten en osaa arvioida mitenkään tätä puolta. Jotain hänen ajatuksiaan kirjoitin muistiin. Ensinnäkin, kun saamme käännetyn teoksen luettavaksemme, niin sen on ensin joku muu jo lukenut. Omalla kielitajullaan käsitellyt ja kokenut teoksen kielen lisäksi kyseisen kulttuurin, murteet, tilanteiden tunnelmat. Rivien välissä tapahtuu myös paljon: julkilausumattomat kysymykset, salaisuudet - nämä kaikki  on kääntäjän saatava lukijan silmiin, mutta liikaa ei saa selittää, rautalangasta vääntää kulttuurien ominaispiirteistäkään.

Venäjän kielessä on omat erityispiirteensä, esim ihmisten nimet kuulostavat "kaikki samanlaisilta suomalaisten korvissa" ja yhdellä ihmisellä voi olla vaikka yli kymmenen käytettävissä olevaa lempi- tai hellittelynimeä. Kääntäjän on tällöin mietittävä laatiiko hän kirjan alkuun henkilöluettelon vai loppuhuomautuksissa selventää ihmisten ja paikkojen suhteita.

Venäläisessä kirjallisuudessa lainataan paljon muiden runoilijoiden säkeitä ja kokonaisia runoja, jolloin on myös selvitettävä alkuperäinen tekijä - ainakin kohteliaisuudesta toisia kirjoittajia kohtaan.

Arja Pikkupeura kertoi,että hänen työtavallaan raakakäännökseen menee n 4 kk. Joskus on tarve kysyä suoraan tekijältä tarkentavia kysymyksiä, mutta kaikki eivät suostu vastaamaan ollenkaan. Kaikkia kirjailijoita ei kiinnosta heidän teostensa käännös. Tai kirjailijan alkuperäisestä kirjan julkaisuvuodesta on vaikka yli 20 vuotta , niin joskus mahdotontakin muistaa mitä on silloin tietyllä sanalla tai seikalla tarkoittanut!  Viimeistelyvaiheen Pikkupeura tekee 2-3 kertaa ja sitten käsikirjoitus luovutetaan kustantajalle.  Lopulliset vedokset vielä tarkistetaan.

Käännöstyö voi olla niin voimakkanna mielessä, että Pikkupeura paljasti uniakin nähneensä venäjäksi.

Nolona nyt myönnän, että olen arvostanut kyllä kääntäjien työtä, mutta en ole osannut ajatella, kuinka olennainen osa se työ on tekstin luettavuuden ja kokonaisvaltaisen lukuelämyksen kannalta. Eikä ole jokaisen blogissani mainitun kirjan kääntäjän nimeä esillä. Anteeksi!

Suosittelen jokaiselle lukijalle osallistumista Suomentajat lukijoiden luo- kiertueelle. Voi avautua uusi maailma ja seuraava käännöskirja ollakin monitahoisempi kokemus.

Aloitin juuri Arja Pikkupeuran kääntämän Tyttölapsia, joka on Ljudmila Ulitskajan teos (Siltala, 2015)

Jälleen mahdolliset asiavirheet ovat minun, tein niin hätäiset ja sotkuiset muistiinpanotkin. Tärkeintä oli saada muistutettua, että ilman kääntäjiä meillä, pienellä kielialueella, olisi suppeampi kirjallinen kulttuuri!

Toukokuun touhuissa Helena kuunnellen "uudistettua tangoa" eli Gotan projectin Tango 3.0- cdtä

Lapin Artoa ja saamelaisrunoutta

Vuoden 2018 huhtikuu onkin oikea runouden hurmoskuukausi. Kansalaisopistomme  runonlausuntaryhmän Sanan Mahdin kaksi esitystä ovat  torstaina 19. ja sunnuntaina 22. päivä. Niihin on harjoiteltu tiiviisti alkuvuodesta. Sen lisäksi on ollut "keikkoja" senioreiden parissa ja noille keikoille on aina kiva etsiä jotain uutta näkökulmaa.

 Oman esikoisrunokokoelmani Tämä on minun lauluni  maistiaisia pääsin lukemaan pienelle yleisölle kansalaisiopiston Kulttuurikuppilaan, jossa kirjoituspiirimme Kyhertäjät teki ensimmäisen julkisen yhteisesittäytymisen.

Tähän runollisten tekstien joukkoon sattumalta osui kirjastosta kaksi uutuutta, jotka molemmat veivät taas ihan oman maun mukaisiin runokerrostumiin.

Olen tunnistanut tamperalaisen Arto Lapin edelliset  runokuvaukset tyyliin "hän on kävellyt minun päässäni" ja nyt runokokoelmansa Veden ääret saa huokaisemaan ja pysähtymään liikkumattomaksi arjen keskellä.

Veden ääret on kirjoitettu harvinaisesta lähtökohdasta, joten saatesanat kannattaa lukea tarkkaan. Tällä kertaa Lappi on kirjoittanut omat lyhet runonsa kolmen erilaisen runoilijan teosten otsikkoihin. Mirkka Rekola, Jyrki Schreck ja Harri Kaasalainen ovat ne runoilijat, joiden otsikoita on käytetty. Koska Arto Lappi ei käytä useinkaan otsikoita omiin runoihinsa, niin nyt nämä otsikot on sijoitettu runojen alle selvästi riveistä kauemmaksi. Tämä ratkaisu toimii hyvin. 

Kirjan runot voi toki lukea tietämättä perusideasta mitään, eikä tarvitse tutustua Rekolan, Schreckin tai Kaasakaisen tuotantoihin ymmärtääkseen nämä luontoaiheiset ja inhimillisyyttä pohtivat "pienoismaalaukset". Näissä runoissa pääsee lapsen maailmaan, vanhenemiseen, tuntureille, runouteen. Kuten tämä Jyrki Schreckin Lumi- sarjan Varttumisesta- otsikoitu:

Jos taon

kysymysmerkin

suoraksi,

niin saan huutomerkin.

Silti kuiskaus

peittoaa sen  

mennen tullen.

Silloin on 

tuotava huulet liki,

kuiskattava

ihmisen korvaan. 

Käsiin sopivan kokoisessa kirjassa on 100 sivua ja lopusta löytyy lista Lapin kaikista ilmestyneistä teoksista, sillä hän on tehnyt myös suomennoksia.

 Omasta kirjahyllystä löytyvät Arto Lapin runokokoelmat:

Oravanportaat  (Sammakko, 2004)

Harakanpaja    (Sammakko, 2007)

Lumiputous     (Sammakko, 2009)

Laululento     (Sammakko, 2011)

Kärpäshäiriö   (Sammakko, 2014)

EN SELITÄ - SINUN ON KOETTAVA ITSE!

Toinen uutuus on kokoelma saamelaisesta nykyrunoudesta. Tuulisolmut esittelee neljän runoilijan tuotantoa:  Hege Siri, Sigbjørn Skåden, Rawda Carita Eira ja Irene Larsen. He ovat syntyneet 1960- ja 1970- luvuilla ja he kirjoittavat norjaksi ja pohjoissaameksi.

Suomennoksen ja hyvin kattavan esipuheen on laatinut toimittaja Kaisa Ahvenjärvi. Hän on myös väitellyt saamelaisesta nykyrunoudesta. Saamelainen runogenre voi hyvin, ja sen voi nähdä perustuvan joikuperinteeseen. Se on usein vapaamittaista, siinä on toistuvuutta ja tiivistä ilmaisua - kuten modernissa runoudessakin.

Eira on merisaamelaistaustainen ja hänen runoissaan kuvataan sukupolvien ketjua. Mitä onkaan menettää oma äidinkielensä  ja millainen on vähemmistökielen olemassaolo valtakielienen varjossa?  Skåden on uudistaja saamelaisrunoudessa, sillä hänen runoissaan on kokeellisuutta, hän sekoittelee eri kielistä ja kulttuureista otettuja aineksia, esim. Shakespearen jambiseen runomittaan. Eira oli vuonna  2012 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Hänen tuotantonsa on perinteisempää poronhoitokultuuriin liittyvää. Larsen sekoittaa saamelaista mytologiaa ja tämän kirjan sivuilla seikkailee karhun hahmo nykytodellisuudessa. 

Tähän lyhyt näyte Skådenin runosta Prekariaatin ulvonta

laita mun kortille hey

lisää katkarapusalattia ho

älä turhaan säästele hey ho 

hoka hoka hey 

pehmo-intiaani likainen cowboy 

heioloolaa heioloolaa 

loo 

ja vaarat 

ystäväni 

valkeat kuin falturalturaltura 

Tuulisolmut vie lukijansa nykyaikaiseen pohjoiseen menoon ja vuosisatojen taakse.

Ota koppi ja lue runoutta toiselta kielialueelta!


Huhtikuussa huhkitaan kulttuurin parissa - ainakin Orivedellä, Helena

************

Lappi Arto, Veden ääret (Enostone Kustannus, 2018)
Salmi Jelena, kansi
Niinikangas Katri, taitto
Henttonen Jani, tekijän valokuva


Tuulisolmut, valikoima saamelaista nykyrunoutta (Osuuskunta Poesia, 2018)
Ahvenjärvi Kaisa, esipuhe ja runojen suomennokset
Andersson Victoria, kannen kuva
Branders Mikko, kannen suunnittelu
Niemi Marko, taitto


Taustalla pehmeästi Rajaton, Tuhansien laulujen maa - cd

 

 

 

 

 

 

Hyvinvointia kiinalaisen lääketieteen opein

Kirjailija Denis Vinokur aloitti kiinalaisen lääketieteen opiskelut vuonna 1995 ja hän on pitänyt vastaanottoa Helsingin keskustassa yli kymmenen vuotta.

Kirjassa Tuli, maa, vesi vanhaa kiinalaista filosofiaa katsotaan nykyajassa. Perinteisen ajattelun mukaan ihmisen elämään vaikuttavat viisi elementtityyppiä, jotka eri tavoin ilmentävät ihmisen tapaa olla maailmassa ja millaiset ominaisuudet ihmiseen liittyvät.

Kirjan alussa avataan lukijalle vanhat kiinalaiset termit, kuten Qi (luonnossa esiintyvät voimat ovat sen ilmentymiä) sekä Yin ja Yang (vastakkaiset elementit, jotka kuvaavat, kuinka asiat liittyvät toisiinsa).

Ravinto-osiossa esitellään kiinalaisen ravinto-opin perusteet, joita ovat mm. kylmän ja kuuman ruuan vaikutukset (ruokien terapeuttisia lämpötiloja on 5) ja  ruokien kypsyysasteet (tuore, raaka  ja kypsä). Näillä ominaisuuksilla on suuri merkitys kullekin elementtityypille.

Johdanto elementteihin- osiossa selvietään tarkasti mitkä viisi elementtiä ovat ja miten ne vaikuttavat myös toisiinsa. Yksi kunfutselaisuuden perusajatus on, että jos ihminen on tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa, niin silloin ihminen on tyytyväinen itseensä.

Nämä viisi elementtiä ovat Tuli, Metalli, Vesi, Puu ja usein Maa on kehän keskellä. Luonnossa ilmenevät ominaisuudet on liitetty näihin elemetteihin, esim. Maa on energialtaan vakaata ja ravitsevaa, kun Vesi on kylmä ja hiljaista ympäristöön sopeutumista.

Jokaisella elementillä on positiivisset piirteet, mutta myös epätasapainoon liittyviä piirteitä. Esimerkkinä Tuli, johon liitetään intohimoisuus, intuitiivisuus ja herkkyys. mutta myös kiihtyneisyys, sosiaalinen haavoittuvuus ja ylisentimentaalisuus.

Näiden jaotteluiden pohjalta kirja esittelee sopivat ruokavaliot, kehon tietoisuuden harjoitteet, hengitysharjoitukset, meridiaanivenytykset ja oikeat akupisteet.

En kirjoita enempää elementtien ominaisuuksista, koska vesittäisin hyvän tekstin. Jos kiinalainen filosofia ja lääketiede kiinnostavat, niin tämä on erittäin hyvä opas itämaiseen ajatteluun. Keskeiset ajatukset on selkeästi ja kiinnostavasti esitelty. Ei mitenkään vaikeaselkoista länsimaiselle lukijallekaan.

Potilasesimerkkien avulla pääsee tutkimaan kirjan ajatuksia syvemmin.

Kirjan lopussa on laaja lähdekirjallisuuden luettelo, josta löytyvät teokset ovat lähes kaikki englanninkielisiä. Haastetta kiinnostuneille?

Sivuja kirjassa on 191 ja fontti on kiitettävän selvää ja erottuu paperista hyvin. Erityisesti pidän tässä värillisistä laatikoista, joihin on kerätty tietoa, mm vaaleansinisellä taustalla venytysliikkeitä ja haaleankeltaisella elementtien epätasapainoja. Piirroskuvia on eri sävyisinä ja kokoisina. Kiinalaiset kirjainmerkit tuovat omaa tunnelmaansa teokseen.  Sivujen numerointia on rytmitetty lentävän kurjen siluetilla - kauniit yksityiskohdat! Lahjakirjaehdotus kenelle tahansa.

Lisää itsetutkiskelua siis kauniin kirjan avulla. Yritetään välttää kevätväsymystä ja stressiä, Helena

<<<<<<@

Vinokur Denis, Tuli, maa, vesi (Gummerus 2015)
Noponen Laura, kannen suunnittelu ja taitto
Arvostelukappale kustantajalta, paljon kiitoksia!

Taustalla Country dance, a collection of celtic tunes- cd