Terveysmetsä, tunnista ja koe elvyttävä luonto on biologi Adela Pajulan ja maantieteilijä Marko Leppäsen yhteistyönä syntynyt puolustus metsille ja niiden vaikutuksille.
Osa meistä modernin ajan ihmistä on jo henkisestikin kaukana metsistä, että ne koetaan pelottavina, etäisinä paikkoina. Kaikki kaupunkiaislapset eivät tunnista kuvista puolukkaa, kuusta tai mitään metsän tyypillisiä lintuja. Meidän aikuisten velvollisuutena on opettaa lapsille luontosuhdetta ja miten ympäröivää luontoa säästetään tulevillekin jälkipolville.
Näihin isoihin haasteisiin Terveysmetsä on hyvänä apuna ja muistutuksena. Kirjan ensimmäisessä osassa Tohtori Metsän vastaaotolla: Luontoaltistuksen vaikutuksia kerrotaan kuinka luonnon terveysvaikutuksia on hyödennetty jo muinaisessa Egyptissä, kun masentuneita faaraoita on lääkitty puutarhakävelyillä. Euroopassa kukoisti 1800- ja 1900- lukujen vaihteessa vilkas kylpylä- ja parantolakulttuuri. Varsinainen tieteellinen tutkimus on alkanut myöhemmin. Tässä osiossa tarkastellaan lähemmin mitattavia terveysvaikutuksia, kuten hengityksen ja sykkeen muutoksia luontokokemuksen aikana.
Toinen osio on nimeltään Terveysmetsä: Tunnusmerkistö, tarina ja käytäntö. Nyt esiin pääsevät mm. kulkukelpoisuus ja saavutettavuus, pinnanmuodot ja jääkauden merkit. Vesielementit ovat tärkeitä monille suomalasisille, samoin mahdollisuus keruutuotteisiin (ihanat marjat ja sienet). Puhdas ilma ja tuoksut ovat meille kaikille liian itsesäänselviä, mutta kannattaa jäädä niitäkin miettimään. Mahdollisuus nuotioon on osa metsäkokemusta ja paikkasidonnaiset tarinat tuovat oman mausteensa lepohetkiin metsässä. Jokaisen elementin esittelyn jälkeen on erikseen Oksapolku ja Oikopolku, joissa kirjan tekijät tuovat esiin omia tai muiden henkilökohtaisia huomioita.
Esimerkiksi Niittyjä ja nevaa- tarinan lopussa on Oksapolku Suksi suolle! Siinä muistellaan hiihtäjälegenda Juha Miedon neuvoa suotreeneistä.
Kolmas osio Matka päättyy, uusi alkaa: Tärkeintä on lähteminen sisältää myös yhden erittäin tärkeän muistutuksen. Me ihmiset olemme osa luontoa ja näin suhde omaan itseen on myös luontosuhde! Voisimme tarkemmin kuunnella omaa kehoamme,koska se kertoo meille olemmeko janoisia ta olemmeko istuneet työn äärellä liian kauan. Samalla kun arvostamme luontoa, omaa kotiplaneettaamme, niin saamme siitä paljon arvokasta pääomaa.
Kirjassa esitellään erilaisia maisemia, luonnon piirteitä tuntureista tähtitaivaaseen, niin yksi lohdullinen ja muistoja herättelevä ajatus löytyy Oikopolulta Katse maan vähäväkisiin. Professori Reino Kallio muistuttaa:
Pikkulapsina me olimme itse lähellä tätä maailmaa, me elimme siinä: ryömimme ruohikossa ja kurkistelimme kivien alle, ihastelimme kissankelloja ja lennätimme leppäkerttuja. Aikaihmisiksi vartuttuamme me ylensimme itsemme uusiin suuriin maailmoihin ja unohdime vähitellen lapsuutemme kauniin mikrokosmoksen.
Mutta tämä ihmeellinen pienoismaailma on edelleen olemassa.
Tämän kirjan parissa viihtyy pitkään ja tekee mieli selailla monta kerran. Vaikka itselle metsä ja luonnossa kulkemien on tuttua, niin monia asioita ei tietoisesti edes ajattele. Kirjan lempä sävy saa kaipaamaan kesäiseen metsään polulle maanpohjaa tuoksuttamaan!
Teoksessa ei ole kuvia. Muutama värikuva olisi sopinut tarinoden lomaan, nyt kirjan yleisilme on enemmän oppikirjamainen. Mutta toki omalla mielikuvituksella saa näkyviin luonnon monimuotoisuutta.
Yhdestä seikasta vähän murahdan. Kirjan kansimateriaali on huokoista "pahvimaista", johon lika esim. sormista jää helposti kiinni! Näin käyttökirja nuhraantuu nopeasti, jollei esim kontaktimuovilla heti tuoreeltaan sitä suojaa. Ehkä myös makuasia: joku haluaakin, että oma tärkeä kirja SAA näyttää käytössä kuluneelta?
Kuvia löytyy sitten seuraavasta "metsäkirjasta" eli Sanna Hukkasen ja Inkeri Aulan Metsänpeitosta.
Metsänpeitto on kaunis kirja! Sarjakuvamuotoisena kirjassa on yhdeksän tarinaa menneiltä ajoilta ja nykypäivässä metsästä ja puista. Tarinoita rytmittävät lyhyet esittelyt Suomessa kasvavista puista, jotka kansanperinteessä ovat olleet merkittäviä.
Kulttuurintutkija Inkeri Aula on etsinyt kalevalaisen runouden arkistoista metsään liittyviä runoja ja tarinoita, jotka vivahteikkaasti sarjakuvataiteilija Sanna Hukkanen on tummin värisävyin herättänyt henkiin. Yksi hienoimmsta tarinoista ja kuvituksista on Äiti, joka liittyy koivu- puuhun. Nämä kuvat ovat kuin tuohelle piirretyt! Miten hienosti tunnelma vahvistuu pohjaratkaisusta?!
Välilehdillä on piirroksina lehtiä ja marjoja, ja kirjan tekijätkin esitellään "osana metsää". Kirjainten fontitkin ovat kuin tekstauskäsialaa, niin kirjan tyyli kantaa alusta loppuun saakka!
LUE ITSE! En yritäkään tämän enempää kertoa, koska tämä on myös silmille herkkua...
Auringon viekotellessa männyn lumisten oksien välistä ulkoilemaan toivottelen huhtikuun huhuilut tulevaksi, Helena
<<<<<<<<<@
Terveysmetsä, tunnista ja koe elvyttävä luonto (Gummerus 2017)
Leppänen Marko ja Pajunen Adela
Kannen kuva Leppänen Marko
Arvostelukappale, kiitos!
Metsänpeitto, sarjakuva (Arktinen Banaani 2018)
Kuvitus Hukkanen Sanna
Teksti Aula Inkeri
Taitto Mustonen Kimmo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti