Runoudestakin Oriveden Opistolla

Oriveden Opistolla Oriveden (!) kampuksella vietettiin viimeistä kertaa Huumorin & Satiirin Symposiumia 16.-18. maaliskuuta 2018.

Joskus olen koko viikonlopun jaksanut istua kuuntelemassa erilaisia luentoja ja esityksiä, mutta nyt jäi vähemmälle osallistumiset. Lauantaina oli vuorossa mm Opiston kirjoittajalinjan opiskelijat sekä runoilija Risto Ahti.

 Neljä opiskelijaa esiintyivät vuorotellen omia runojaan lukien. Koska itsekin luen yleisön edessä runoja, niin huomio kiinnittyi tekstien sisällön lisäksi heidän tapaansa olla lavalla yleisön edessä. Olin  vaikuttunut, kuinka neljä erilaista persoonaa saa liikeillään ja äänillään tunnelmia ja tuokiokuvia isoon tilaan. Omana itsenään olemisen taito ja rohkeus pistivät miettimään omia keinoja hallita jännittämistään.

 Aikuisella on jo liian monia esteitä päästellä tunteitaan esiin? Ristiriita halussa olla esillä ja jäädä taustalle harmaaksi varpuseksi? Tunnen olevani luontevampi pienessä tilassa, jossa saan rauhassa levitellä kirjat ja paperit  nenän eteen ja ottaa kontaktia kuulijoihin. Ei kiireen tuntua, vaan keskustelua tekstien välissä.

Huhtikuussa on tulossa kansalaisopiston runonlausuntaryhmämme Sanan Mahdin esitykset, joita kohden harjoittelemme. Nyt yhtenä tukenani on tekstit, joista todella pidän - sopivat siis kieleen ja mieleen. En tunne enää hirvittävää kauhua esiintymisestä, mutta jostain olisi kaivettava varmuus ja keveänä olemisen taito. Yritän muistella noita Opiston nuoria ja löytää sisäistä paloa.

Palaan Opistoon vielä sen verran, että muistin nyt Klemettisalissa istuessani mikä sai siellä ideana alkunsa. Ensimmäiset toiveet saada perustettua Orivedelle harrastelijakirjoittajien ryhmä! Ongelmana oli, etten silloin tuntenut paikallisia kirjoittajia, mutta juttelemalla esim Uuden kirjan päivillä muiden kuuntelijoiden kanssa sain selville ketkä voisivat olla kiinnostuneita ja keneltä kannattaisi kysyä. Nyt v 2018 Kirjoituspiiri Kyhertäjät on toimivat säännöllisesti ilman katkoja jo 3 vuotta! 

Näin Opisto on ollut mukana monessa elämäni vaiheessa. Nuorempana yhteiskuntatieteiden opiskelua ja  monena kesänä töissä siivousporukoissa. Aikuisiällä ammatti- ja kirjoituskursseja, kirjailijavieraiden keskusteluja, Klemettisalissa konsertteja ja taidenäyttelyitä ja muita tilaisuuksia, piirustuskurssi sekä em Uuden kirjan Päivät sekä Oriveden Nauru.

 Yhtenä kesänä myös kaksipäiväinen koiranäyttely, jota moni näyttelykävijä kehui hyvin järjestetyksi kauniissa ja tarpeeksi isossa paikassa!

Omaan taannoiseen lehtihaastatteluuni halusin ehdottomasti saada kuvauksen Opiston takapihalla ja kuvaajan kanssa vietimmekin hauskan ja rentouttavan (!) iltapäivän puiden katveissa parhaita kuvakulmia etsien.

Kiitos Oriveden Opistolle kaikista näistä vuosista, joina olen siellä saanut olla. Henkinen kotini jää muistoihi ikuisesti.

¤¤¤¤¤ nämä valokuvat ovat omia räpellyksiäni. Ensimmäinen ja viimeinen ovat päätyneet kultturilehti Kaltioon (5/2017)

Nauruni on syystä hiljaista ja surumielistä.

 Mutta seuraava bloggaus on jostain muusta, yhä pystytukkainen aikuisopiskelija Helena