Huh hellettä heinäkuussa 2018! Moni asia on vaikeaa ja tuskallista, kun ei kestä yli 25 lämpötiloja. Lukeminen sisätiloissa onnistuu juuri ja juuri, mutta kirjoittaminen kiehuvilla aivoilla ei helposti luonnistu. Roald Dahlin Himo on helppolukuinen ja herättelee ajatuksia väsyneissä aivosoluissa.
Monipuolinen ja tuottelias Road Dahl on ehkä tunnettu parhaiten lastenkirjoistaan, kuten Matilda ja Jali ja suklaatehdas ja elokuvan Chitty Chitty Bang Bangin yhtenä käsikirjoittajana.
Aikuisille suunnattuja novelleja on koottu kirjaksi, jolle suomentaja Tuomas Nevanlinna on antanut nimeksi Himo, kertomuksia haluista ja pakkomielteistä. Kirjassa on kymmenen erilaista ja vinksahtanutta tarinaa ihmisen sisällä vellovista haluista ja nälästä johonkin - sallittuun tai kiellettyyn.
Kirjan aloittaa v 1945 ilmestynyt Matilda Rosette, jossa kolme veijarimaista sotilasta tekevät ns kapakkakierroksen ja pelastivat joukon tyttöjä Madame Roseten ilotalosta. Seuraavaksi tarinaksi on valikoitu v 1953 ilmestynyt Kaula. Siinä saamme seurata erään onnettoman avioliiton kautta ihmissuhteita ja salaisia tapaamisia. Onko aviomies kuitenkaan niin tyhmä ja naivi, kun vaimo saattaa ajatella?
Georgy Porky (ilm. 1960) on erikoinen tarina pojasta, joka näkee lemmikkikaninsa syövän poikasensa ja tästä jää trauma. Miten hän kohteleekaan aikuisena naisia?
Vierailija- tarina (ilm.1965) on mielestäni kirjallisesti paras osuus Himossa. Sen kehyskertomus on Oswald-enon jälkeen jääneiden kirjojen tarinat. Tässä Dahl kietoo jännitteellä tarinat eri aikatasoihin ja saa sympatian heräämään päähenkilön eli Oswaldin puolelle, vaikka hän onkin naistenmies, eikä kunnioita "toisen omaisuutta".
Tuoreen lesken suru ja ikävä ajavat naisen turvautumaan irtosuhteeseen karmivin tuloksin Lopullinen akti- kertomuksessa. Suuri vaihtokauppa taas vie lukijan kahden aviomehen suunnitelmiin parinvaihdosta. Kannattikohan?
Oswald-eno pääsee kertomaan hajujen ja tuoksujen voimakkaista vaikutuksista Playboy-lehden tarinassa Narttu. "Eläimellistä menoa" on lisää: Ah, elämän tarkotusta ja Claudin koira: rottamies sijoittuvat maalle ja niissä mielenkiintoista on taikauskon voima ja julmuus.
Kirjan viimeisessä tarinassa Nyt herra rauhaan mennä saa on kostoa suunnitteleva herrasmies, joka tuhoaa naisystävänsä maineen ja kunnian.
Himon tarinoissa on monta erilaista sisäistä tunnetilaa, jotka johdattelevat tarinoiden henkilöitä. Kirjan voi lukea keveästi kesäillassa, mutta voi myös miettiä ihmisyyden ytimiä. Tiedämmekö me itse mitkä kaikki voimat ohjaavat toimintaamme?
Suurimman vaikutukseen minuun teki kuitenkin Roald Dahlin tarinoiden monipuolisuus toisiinsa verrattuna. Aiheiden lisäksi kertomuksen näkökulmat, kertojat ja tyylikin vaihtelevat. En muista koska olisin (kirjoittavana) näin ihastunut teoksen kokonaisuuteen. Tarinat sopivat hyvin toisiinsa, ja näin pääsi huomaamaan Dahlin lahjakkuuden. Oikein "oppikirja" saman kirjailijan tekstien rakenteista.
Nyt itse himoitsen pitkää tuoppia kylmää karpalo-rypäle mehua ja päälle tummapaahtoista kahvia mukillisen verran.
Helle hellii tai helvettiä hohkaa, mutta yritetään päästä taas eloon elokuussa, Helena
¤ ¤ ¤ ¤ ¤
Dahl Roald, Himo, kertomuksia haluista ja pakkomielteistä (Art House, 2017)
Nevanlinna Tuomas, suomentaja
Ranta Samppa, kansi ja ulkoasu
Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!
Taustalla kauniisti Auri, cd (Nuclear blast, 2018)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti