Myrskyluodolla Maija ja Janne

Asun toisten rakentamassa talossa asuinalueella, valaistus ja lämmitys tulevat johdoissa ja putkissa, vedet raanoista ja teknisiä härpäkkeitä lojuu monella pöydällä. Kalat ja leivät saan kätevästi kaupantiskiltä ja vaatteita roikkuu henkareissa yhden huoneen verran. Lapsiluku jäi pariin eikä ole huolta lehmistä tai lampaista. Tuulet ja harvinaisemmat myrskyt kyllä tuntuvat täällä mäen päällä, mutta eipä ole pelkoa kaiken tuhoutumisesta.

Tällaisia mietin usein lukiessani valloittavaa Anni Blomqvistin historiallista tarinaa Myrskyluodon Maija. Tämä kirja on v 2017  ilmestynyt neljän teoksen yhteisnide. Aiemmin yhteisnide on ilmestynyt nimellä Myrskyluoto.

 Yhteisnide on tällaiselle perhe- tai sukutarinalle hyvä muoto, koska kaikki osat tulee luettua samaan pötköön kuin huomaamatta, eikä tekstin lumous ehdi haitua "etsiessä seuraavia sarjan osia". Mutta olisin kaivannut nyt 748 sivuiseen järkäleeseen valmiin kirjanmerkkinauhan, vaikka taivaansinisen. Onhan noita irrallisia  kirjanmerkkejä toki ennestään kotona, mutta sellainen nauha olisi tuonut oman arvokkaaan lisänsä upeaan kirjaan.

Kirja alkaa kuvauksilla Maijan ja hänen perhensä elämästä Vestergärdissa saaristossa, mutta kuitenkin turvallisessa kyläyhteisössä. Hyvin nuorena Maija kihlataan Jannelle ja keskiössä onkin nuorenparin yhteiselämän alku kaukana ulkoluodolla, kaukana muista perheenjäsenistä. Oma tupa ja navatta on saatava turvaamaan elanto luodolla. Janne kalastaa ja Maija hoitaa yhä kasvavaa lapsikatrastaan ja eläimiään.

Kalastajapariskunnan elämä kulkee ruuanhankkimisen ja velkojen maksamisen rytmissä, mutta yhteinen rakkaus ja usko kannattelevat läpi vuosien. Menetyksiä ja sodan melskeitä osuu kohdalle, mutta aina Maijan lapsuudenkotiväki auttaa ja antaa luonaan turvapaikan.

Maija menettää yhden poikansa ja Jannensa, mutta hänen kotinsa ja sydämensä on aina Myrskyluodolla. Maijan lapset kasvavat ja taloon saapuu miniä ja sen myötä liuta lapsenlapsia. Tarinan edetessä ihmisten elintaso nousee ja Maijan lapsistakin osa haluaa jo kauas pois luodolta, eivätkä varsinkaan lapsenlapset enää viihdy alkeellisella pikkumökillä ilman mukavuuksia ja toisten ihmisten seuraa.

Eipä tarvitse miettiä kuin omia vanhempiaan ja heidän vanhempiaan, niin voi selkeästi nähdä maailman muuttumisen. Hiljentyneet maalaiskylät ovat kertoneet jo kauan  omaa kieltään muutoksesta. Mitä murhetta me olemmekaan saattaneet aiheuttaa väheksymällä (tahattomasti) omien isovanhempienkin tapoja, tavaroita  ja asuinseutuja?

Oma kielitaitoni ei riitä tämän lukemiseen alkuperäiskielellä eli ruotsiksi. Mietin usein kuinka lukukokemus olisi vielä vaikuttavampi ruotsinkielisenä, koska jo paikkojen, kylien ja luotojen nimet ovat niin särmikkäitä: Vestergård, Stormskäret, Lagnäsudden, Ängelsholm, Rönnören, Stråmhålet ja Nässkatstråket. Ansiokkaan suomennoksen ovat tehneet Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä.

Omat kokemukset Myrskyluodon Maijasta ovat liittyneet hienoon tv-sarjaan ja siihen liittyvään tunnusmusiikkin, jonka sävelsi Lasse Mårtenson,  sekä vuosia sitten näkemääni kesäteatteriesitykseen. Joten jo olikin aika lukea niiden pohjalla oleva teksti!

 Anni Blomgvist on kuvannut hyvinkin tarkasti arkielämää saaristossa, mutta ei mitenkään pitkästyttävästi. Kerronta on elävää, kuvailevaa ja keskittyy päähenkilöiden ajatuksiin ja tuntemuksiinkin eri tilanteissa. Kirjassa on syvyyttä ja lempeyttä surullisten kohtaloiden kuvaamisessa. Parhaiten tekstistä saa sävyjä esiin keskittymällä joka sanaan, tämä ei ole selailuun sopivinta viihdekirjallisuutta.

Oikestaan ehdottaisin tätä lukupakettia myös lukioikäisille aikuistuville ja ajatteleville opiskelijoille historiantuntien lisämateriaaliksi. Ainakin yhtä osaa Myrskyluodon tarinasta.

Oletko sinä jo tutustunut sitkeään Maijaan ja iloiseen Janneen?

Suolaista vettä silmäkulmassa yltäkylläisyyden keskellä, Helena


^^^^^^^^^-------^^^^^^^^

Blomqvist Anni, Myrskyluodon Maija (yhteisniteen 4.painos, Gummerus, 2017)
Arvostelukappale, lämmin kiitos Gummerukselle!


Ensiferum, Unsung heroes- cd (Spinefarm Records, 2012)