Omat rouheat pohjoisesta

VÄLIHUOMIO

Pohjoinen luonto

osa sielua.

Korjaan:

sielun kiinteä

arkipuku.

Täällä tuulessa soi

rouhea minuetti

päältäni haihtuu

etelän etiketti

- paras olla vain

ihminen!

VALO VAIVIHKAA LISÄÄNTYY

TALVI LAAHUSTAA KESÄUNILLEEN.

Kun tuuli puhuu

kymmenillä kielillä

ei puiden auta kuin

nyökkäillä

Järven selässä

vilunväreitä, kun

ilkeä iltatuuli

jatkaa leikkimistä.

Rakkakivessä yhä

jääkauden kumu,

vanha myös

kaipukseni.

Sammalraaste rakkakivellä.

Muuta kevyttä

en löytänyt

pohjoisella matkallani.

Lähdin etelästä pohjoiseen

kaipuu suuntautui

vanhoihin ystäviin

rakkaisiin rakkakiviin.

Kutsun jälleen kuulin 

pintaan kun kiven sukelsin

Vanhat jäämuurit

Jättiläisten kyyneleet

minua lohduttivat:

murheeni vain

korennon lento

kivien yllä.

SULLA METSÄ

MULLA PELTO

KARUSTA MAASTA

MEILLE ELANTO.

Kuusi kuusen kuvajaista

järven pintaan piirtyi.

Ikuisen kaihon kauluri

sinusta minuun siirtyi.

Koivu nuori

vanhenit varhain.

Naavaa kannoit

kuin vaari parhain.

PILVILAUMASTAAN KARANNEET

VILLIKKOLAMPAAT

LEIJAAVAT KEVYESTI

LAPIN SUVESSA.

Auringon ja veden 

rakkauslapset

ilakoivat laineilla.

TUMMAN VEDEN 

VASTARANNALLA

NAAPURILLA PYYKKIPÄIVÄ.

EI.

JOUTSENPARVI LEVÄHTI.

(BirdLife Suomi- runokilpailun 1. palkinto)

Pyydän sua

metsänhenki,

herätä meille

tulen renki.

Liikuta liekkiä

lämmitä pirttiä.

TÄMÄN AJAN KYPLOOPIT

POHJOLAN JÄTTILÄISET

VAKAINA SEISOVAT

VALVOVAT

LAVOILLAAN

TUULET KAHLITSEVAT

JALOSTAVAT

VOIMAA

KÄÄPIÖILLEEN JAKAVAT.

Olen etelän variksena saanut yli vuosikymmenen ajan matkata Sodankylän mökille, joenlaajentuman kohdalle majoitukseen ja kulkea jalan lähimaastossa. Kuvaten, rauhoittuen, sanaillen runokkeja mieleni sopukoihin.

Tässä muutamat tärkeimmät pohjoisen synnyttämär runot. On niitä muitakin toki, mutta nämä halusin laittaa nyt esille. Pois tuivertamasta alitajunnasta, koska runoja  toisilta on odottamassa käsittelyä.

Kiitos, jos jaksoit lukea.

Kuvat myös omiani, mörrix

Liliana Lennon vauhdikkaat keijutarinat

Ensimmäiseksi avaan näiden kirjojen genreä eli fantasian ja chick litin yhdistelmää. Chick lit tarkoittaa modernin naisen elämästä huumorilla ja kepeällä otteella kirjoitettua kirjallisuuta. Fantasian kautta aiheina voivat olla keijujen ja ihmisten väliset suhteet ja puolimenninkäiset ja rotujen väliset taistelut.

Ensimmäinen käsissäni olevista Liliana Lennon teoksista  on nimeltään Dionnen tytöt (Torni, 2016) ja sen itsenäinen jatko-osa Salaisuuksia Delobriandissa (Torni, 2018).

 Dionnen tytöissä ovat pääosassa Stella (ihminen) ja Adelina (keiju), jotka ystävystyvät ja rakastuvat   pikkukaupungissa Dionnessa, Fretanniassa. Sisällisota sotkee monen henkilön tulevaisuudensuunnitelmat, kuten pienen ja pippurisen keiju-Margotin näyttelijänuran. Florence (keiju) on joutunut vangituksi, mutta pääsee pakenemaan ja päätyy asumaan isoon linnaan.

Salasuuksia Delobriandissa jatkaa tarinaa vuosia myöhemmin. Nyt Margot on päässyt unelmauralleen, hänestä on tullut arvostettu näyttelijä.  Uusilla päähenkilöillä on omia ongelmiaan. Alexa yrittää elää normaalia elämää, vaikka joutuu säilyttämään synkkää salaisuutta isästään, joka joutui vankilaan tuomittuna sotarikoksista.  Sofia ja Marvin (menninkäinen) yrittävät saada lasta, mutta se vaan ei onnistu ja Sofian mielestä punainen onkin pettymyksen väri.

Keijumies Gunvor on aina kokenut olevansa muita huonompi, hidasälyisempi ja elävänsä kuin reunalla muiden parissa. Hänellä on ja välillä ei ole kaunis tyttöystävä Lavinia, joka ei osaa antaa arvoa kaikille Gunvorin persoonan piirteille. Alexasta Lavinia löytääkin itselleen seuraa.

Juonipaljastuksia en tee, koska pitää jättää pieni houkutin näiden kirjojen kohdalle!

 Kirjojen aikataso on nykyajassa, sillä teknisiä laitteita on käytössä ja dialogeissa kieli lähellä puhekieltä. Uskottavuus ja tähän maailmaan samaistuminen on näin helppoa.

Vaikka ei olisi koskaan lukenut fantasiakirjallisuutta, niin nämä teokset ovat helposti ymmärrettäviä, teksti on sujuvaa. Pääosassa ovat hahmojen väliset suhteet, ei niinkään perinteinen hyvän ja pahan taistelu, miehiset rohkeuskokeet tai seikkailun elementit. Luin itse nämä pohjoisen mökillä, rantasaunan rappusilla istuskellen ja siinä maisemassa oli niin mukava uppoutua "vaihtoehtoiseen maailmaan" ja nähdä keijujen lentelevän, kasvien muuttavan väriään.

Kirjojen alussa on kartat, mistä annan aina fantasiakirjallisuudessa plussaa. Niiden avulla pystyy hahmottamaan jotenkin paikkojen väliset välimatkat, valtioiden rajat. Näissä kirjoissa valtiot ovat Fretannia, Galandria ja Ceresnica. Varmaan sanojen äänteet vievät omat mielikuvat tuonne Keski-Eurooppaan, eikä tämä oma mielikuva haittaa lukemista.

 Sain ensin käsiini Salaisuuksia Delobriandissa (suoraan kirjailijalta, hienoa) ja ehdin saada kirjastosta vielä Dionnen tytöt ennen matkaa. Tämä on henkilökohtainen rumputus, mutta nyt kahden kirjan kannet eroavat toisistaan tyylillisesti paljon! En oikein pidä: toisessa on on sinänsä hieno piirroskansi ja toisessa erittäin onnistunut valokuvapohjainen kuvitus. Kirjojen paperinlaatukin on eri: on valkoista ja kellertävämpää laatua - miksi? Muutenkin "osa 2" on koristeellisempi sivuiltaan - miksi?

Edellä mainitut huomiot eivät tietenkään vähennä lukunautintoa, joka oli rentouttava ja hilpeä. Tarkennan vielä, että mainitsemani helppous ei tarkoita tässä yksinkertaisuutta, vaan vertaan tarinaa muihin lukemiini fantasiakirjallisuuden edustajiin, joissa joskus lukija  "hukkuu" sinne hallitsijoiden, klaanien, sukupuiden ja  vihollisten määrään. Nyt ei tarvitse ponnistella hahmojen suuren lukumäärän tai pitkien taistelukohtausten kanssa.

Viihdettä vähän eri näkökulmasta sujuvasti kirjoitettuna, niin kyllä tällainen chick lit kelpaa! Ymmärrän toki, että joillekin lukijoille koko fantasian kenttä on outo ja vieroksuttava, mutta jälleen kannattaa kokeilla - ja yllättyä? Jäin oikein miettimään onko muilla kirjailijoilla samantyyppisiä fantasiaa ja muita genrejä sekoittavaa kirjallisuutta. Saa ilmoittaa lukuvinkkinä!

Lento Liliana

Dionnen tytöt (Torni 2016)
Arsenina Anna, kannen kuva
Meresmaa J.S., kartta

Salaisuuksia Delobriandissa (Torni, 2018)
Ahola Heidi, ulkoasu
Meresmaa J.S., kartta
Arvostelukappale suoraan kirjailijalta, taikamarjan makuiset kiitokset!


Ps. Tämä teksti oli oikein työnäyte, koska "kirjoituskone" vaihtui omasta tutusta työkoneesta vanhempaan läppäriin. Huomasin vain, että oma keskittymiskykyni herpaantui pahasti. Lukihäiriöisen kirjotusolosuhteet eivät saisi paljoakaan muuttua - energia menee hukkaan teknisten asioiden miettimisessä.

Japanilaisia helmiä

Nyt on käsissä sellainen kaunis helmi, että liialla sanailulla en halua sen lukukokemusta pilata. Tämä on itse luettava, ajateltava hiljaa leijuen. Kuviin pitää uppoutua jokaista yksityiskohtaa kunnioittaen.

Ole hyvä: Minna Eväsojan Shoshin - aloittelijan mieli: japanilaisia ajatuksia ja ajatuksia Japanista (Gummerus, 2018).

Pari sanaa kuvituksesta. Kannen kuvat ovat Kitagawa Utamaron, Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Hannu Aaltosen kuvat. Koska vanhoissa japanilaisissa teksteissä on usein kuvitus, niin Soshiniin on valittu puupiirroksia, joiden hetkellisyydessä silmä lepää. Hokusai, Hiroshige ja Utamaro ovat vaikuttaneet 1700-1800- luvuilla.

Pelkästään jo noiden piirrosten herkkyyden, värisävyjen ja piirrosviivojen vuoksi teos on kaunis, pysäyttävä ja rauhoittava!

Saatesanoista käy ilmi, että vanhoissa teksteissä tietoa on verrattu peiliin, sydämen jalokiveen tai härkään. Oppimiseen liittyy ajatus aloittelijan mielestä, jota on kuvattu näin: oikeaa tyyliä, kukat ja syksyn ruska tai palkintohevonen. Näillä kuvataan oppimisen perustaa, jonka tulee olla tukeva, jotta sääntöjä voi rikkoa ja niistä luopua, ja näin saada luotua jotain omaa.

Shoshin- sana tarkoittaa siis aloittelijan mieltä, jonka kuuluu olla ennakkoluuloton ja avoin kaikelle. Teoksessa onkin monta (50 kappaletta) lukua tärkeille asioille ja käsitteille  esim. Tavallinen ihminen, Tyhjyyden maja, Siivoamisesta, Sielu pisarassa, Kierrätyksestä, Vanha luumupuu, Lahjakkuuden näyttämisestä, Epätäydellisyydestä ja Täydellinen vapaus. Japanilainen ajattelu avautuu helposti suomalaisille ja tekstit ovat lyhyitä, mutta ytimekkäitä.

Jokainen luku alkaa punaisilla japanilasilla kirjoitusmerkeillä ja puupiirrosten tiedot ovat hyvin esillä. Tärkeistä ajatuksista on myös esillä alkuperäinen japanilainen sana, esim. yksinkertaisuus on kanso ja harmonia wa. Kirjan avulla oppii myös runoudesta. Haiku- ja tankarunouden tarkka tavumitoitus (5-7-5 ja 5-7-5-7-7) ei olekaan niin järkkymätön, vaan kokonaisuuden vuoksi voi tavun lisätä tai jättää poiskin. Tätä ei aina länsimassa muistetakaan.

Enempää en paljasta, vaan luotan lukijan omaan kykyyn hahmottaa vierasta kulttuuria ja löytää sieltä itselleen kannustavia ja/tai häiritseviä ajatuksia!

Joskus voi hiljentää omaa arkista tahtiaan ja uppoutua filosofisiin aatelmiin itsestään ja ihmisyydestä, Helena

 Eväsoja Minna, Shoshin - aloittelijan mieli. japanilaisia ajatuksia ja ajatuksia Japanista (Gummerus, 2018)

 Meilahti Sanna-Reeta, ulkoasu ja taitto

Myrskyluodolla Maija ja Janne

Asun toisten rakentamassa talossa asuinalueella, valaistus ja lämmitys tulevat johdoissa ja putkissa, vedet raanoista ja teknisiä härpäkkeitä lojuu monella pöydällä. Kalat ja leivät saan kätevästi kaupantiskiltä ja vaatteita roikkuu henkareissa yhden huoneen verran. Lapsiluku jäi pariin eikä ole huolta lehmistä tai lampaista. Tuulet ja harvinaisemmat myrskyt kyllä tuntuvat täällä mäen päällä, mutta eipä ole pelkoa kaiken tuhoutumisesta.

Tällaisia mietin usein lukiessani valloittavaa Anni Blomqvistin historiallista tarinaa Myrskyluodon Maija. Tämä kirja on v 2017  ilmestynyt neljän teoksen yhteisnide. Aiemmin yhteisnide on ilmestynyt nimellä Myrskyluoto.

 Yhteisnide on tällaiselle perhe- tai sukutarinalle hyvä muoto, koska kaikki osat tulee luettua samaan pötköön kuin huomaamatta, eikä tekstin lumous ehdi haitua "etsiessä seuraavia sarjan osia". Mutta olisin kaivannut nyt 748 sivuiseen järkäleeseen valmiin kirjanmerkkinauhan, vaikka taivaansinisen. Onhan noita irrallisia  kirjanmerkkejä toki ennestään kotona, mutta sellainen nauha olisi tuonut oman arvokkaaan lisänsä upeaan kirjaan.

Kirja alkaa kuvauksilla Maijan ja hänen perhensä elämästä Vestergärdissa saaristossa, mutta kuitenkin turvallisessa kyläyhteisössä. Hyvin nuorena Maija kihlataan Jannelle ja keskiössä onkin nuorenparin yhteiselämän alku kaukana ulkoluodolla, kaukana muista perheenjäsenistä. Oma tupa ja navatta on saatava turvaamaan elanto luodolla. Janne kalastaa ja Maija hoitaa yhä kasvavaa lapsikatrastaan ja eläimiään.

Kalastajapariskunnan elämä kulkee ruuanhankkimisen ja velkojen maksamisen rytmissä, mutta yhteinen rakkaus ja usko kannattelevat läpi vuosien. Menetyksiä ja sodan melskeitä osuu kohdalle, mutta aina Maijan lapsuudenkotiväki auttaa ja antaa luonaan turvapaikan.

Maija menettää yhden poikansa ja Jannensa, mutta hänen kotinsa ja sydämensä on aina Myrskyluodolla. Maijan lapset kasvavat ja taloon saapuu miniä ja sen myötä liuta lapsenlapsia. Tarinan edetessä ihmisten elintaso nousee ja Maijan lapsistakin osa haluaa jo kauas pois luodolta, eivätkä varsinkaan lapsenlapset enää viihdy alkeellisella pikkumökillä ilman mukavuuksia ja toisten ihmisten seuraa.

Eipä tarvitse miettiä kuin omia vanhempiaan ja heidän vanhempiaan, niin voi selkeästi nähdä maailman muuttumisen. Hiljentyneet maalaiskylät ovat kertoneet jo kauan  omaa kieltään muutoksesta. Mitä murhetta me olemmekaan saattaneet aiheuttaa väheksymällä (tahattomasti) omien isovanhempienkin tapoja, tavaroita  ja asuinseutuja?

Oma kielitaitoni ei riitä tämän lukemiseen alkuperäiskielellä eli ruotsiksi. Mietin usein kuinka lukukokemus olisi vielä vaikuttavampi ruotsinkielisenä, koska jo paikkojen, kylien ja luotojen nimet ovat niin särmikkäitä: Vestergård, Stormskäret, Lagnäsudden, Ängelsholm, Rönnören, Stråmhålet ja Nässkatstråket. Ansiokkaan suomennoksen ovat tehneet Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä.

Omat kokemukset Myrskyluodon Maijasta ovat liittyneet hienoon tv-sarjaan ja siihen liittyvään tunnusmusiikkin, jonka sävelsi Lasse Mårtenson,  sekä vuosia sitten näkemääni kesäteatteriesitykseen. Joten jo olikin aika lukea niiden pohjalla oleva teksti!

 Anni Blomgvist on kuvannut hyvinkin tarkasti arkielämää saaristossa, mutta ei mitenkään pitkästyttävästi. Kerronta on elävää, kuvailevaa ja keskittyy päähenkilöiden ajatuksiin ja tuntemuksiinkin eri tilanteissa. Kirjassa on syvyyttä ja lempeyttä surullisten kohtaloiden kuvaamisessa. Parhaiten tekstistä saa sävyjä esiin keskittymällä joka sanaan, tämä ei ole selailuun sopivinta viihdekirjallisuutta.

Oikestaan ehdottaisin tätä lukupakettia myös lukioikäisille aikuistuville ja ajatteleville opiskelijoille historiantuntien lisämateriaaliksi. Ainakin yhtä osaa Myrskyluodon tarinasta.

Oletko sinä jo tutustunut sitkeään Maijaan ja iloiseen Janneen?

Suolaista vettä silmäkulmassa yltäkylläisyyden keskellä, Helena


^^^^^^^^^-------^^^^^^^^

Blomqvist Anni, Myrskyluodon Maija (yhteisniteen 4.painos, Gummerus, 2017)
Arvostelukappale, lämmin kiitos Gummerukselle!


Ensiferum, Unsung heroes- cd (Spinefarm Records, 2012)