maanantai 27. elokuuta 2018

Liliana Lennon vauhdikkaat keijutarinat


Ensimmäiseksi avaan näiden kirjojen genreä eli fantasian ja chick litin yhdistelmää. Chick lit tarkoittaa modernin naisen elämästä huumorilla ja kepeällä otteella kirjoitettua kirjallisuuta. Fantasian kautta aiheina voivat olla keijujen ja ihmisten väliset suhteet ja puolimenninkäiset ja rotujen väliset taistelut.

Ensimmäinen käsissäni olevista Liliana Lennon teoksista  on nimeltään Dionnen tytöt (Torni, 2016) ja sen itsenäinen jatko-osa Salaisuuksia Delobriandissa (Torni, 2018).

 Dionnen tytöissä ovat pääosassa Stella (ihminen) ja Adelina (keiju), jotka ystävystyvät ja rakastuvat   pikkukaupungissa Dionnessa, Fretanniassa. Sisällisota sotkee monen henkilön tulevaisuudensuunnitelmat, kuten pienen ja pippurisen keiju-Margotin näyttelijänuran. Florence (keiju) on joutunut vangituksi, mutta pääsee pakenemaan ja päätyy asumaan isoon linnaan.

Salasuuksia Delobriandissa jatkaa tarinaa vuosia myöhemmin. Nyt Margot on päässyt unelmauralleen, hänestä on tullut arvostettu näyttelijä.  Uusilla päähenkilöillä on omia ongelmiaan. Alexa yrittää elää normaalia elämää, vaikka joutuu säilyttämään synkkää salaisuutta isästään, joka joutui vankilaan tuomittuna sotarikoksista.  Sofia ja Marvin (menninkäinen) yrittävät saada lasta, mutta se vaan ei onnistu ja Sofian mielestä punainen onkin pettymyksen väri.

Keijumies Gunvor on aina kokenut olevansa muita huonompi, hidasälyisempi ja elävänsä kuin reunalla muiden parissa. Hänellä on ja välillä ei ole kaunis tyttöystävä Lavinia, joka ei osaa antaa arvoa kaikille Gunvorin persoonan piirteille. Alexasta Lavinia löytääkin itselleen seuraa.

Juonipaljastuksia en tee, koska pitää jättää pieni houkutin näiden kirjojen kohdalle!

 Kirjojen aikataso on nykyajassa, sillä teknisiä laitteita on käytössä ja dialogeissa kieli lähellä puhekieltä. Uskottavuus ja tähän maailmaan samaistuminen on näin helppoa.

Vaikka ei olisi koskaan lukenut fantasiakirjallisuutta, niin nämä teokset ovat helposti ymmärrettäviä, teksti on sujuvaa. Pääosassa ovat hahmojen väliset suhteet, ei niinkään perinteinen hyvän ja pahan taistelu, miehiset rohkeuskokeet tai seikkailun elementit. Luin itse nämä pohjoisen mökillä, rantasaunan rappusilla istuskellen ja siinä maisemassa oli niin mukava uppoutua "vaihtoehtoiseen maailmaan" ja nähdä keijujen lentelevän, kasvien muuttavan väriään.

Kirjojen alussa on kartat, mistä annan aina fantasiakirjallisuudessa plussaa. Niiden avulla pystyy hahmottamaan jotenkin paikkojen väliset välimatkat, valtioiden rajat. Näissä kirjoissa valtiot ovat Fretannia, Galandria ja Ceresnica. Varmaan sanojen äänteet vievät omat mielikuvat tuonne Keski-Eurooppaan, eikä tämä oma mielikuva haittaa lukemista.

 Sain ensin käsiini Salaisuuksia Delobriandissa (suoraan kirjailijalta, hienoa) ja ehdin saada kirjastosta vielä Dionnen tytöt ennen matkaa. Tämä on henkilökohtainen rumputus, mutta nyt kahden kirjan kannet eroavat toisistaan tyylillisesti paljon! En oikein pidä: toisessa on on sinänsä hieno piirroskansi ja toisessa erittäin onnistunut valokuvapohjainen kuvitus. Kirjojen paperinlaatukin on eri: on valkoista ja kellertävämpää laatua - miksi? Muutenkin "osa 2" on koristeellisempi sivuiltaan - miksi?

Edellä mainitut huomiot eivät tietenkään vähennä lukunautintoa, joka oli rentouttava ja hilpeä. Tarkennan vielä, että mainitsemani helppous ei tarkoita tässä yksinkertaisuutta, vaan vertaan tarinaa muihin lukemiini fantasiakirjallisuuden edustajiin, joissa joskus lukija  "hukkuu" sinne hallitsijoiden, klaanien, sukupuiden ja  vihollisten määrään. Nyt ei tarvitse ponnistella hahmojen suuren lukumäärän tai pitkien taistelukohtausten kanssa.

Viihdettä vähän eri näkökulmasta sujuvasti kirjoitettuna, niin kyllä tällainen chick lit kelpaa! Ymmärrän toki, että joillekin lukijoille koko fantasian kenttä on outo ja vieroksuttava, mutta jälleen kannattaa kokeilla - ja yllättyä? Jäin oikein miettimään onko muilla kirjailijoilla samantyyppisiä fantasiaa ja muita genrejä sekoittavaa kirjallisuutta. Saa ilmoittaa lukuvinkkinä!


Lento Liliana

Dionnen tytöt (Torni 2016)
Arsenina Anna, kannen kuva
Meresmaa J.S., kartta

Salaisuuksia Delobriandissa (Torni, 2018)
Ahola Heidi, ulkoasu
Meresmaa J.S., kartta
Arvostelukappale suoraan kirjailijalta, taikamarjan makuiset kiitokset!


Ps. Tämä teksti oli oikein työnäyte, koska "kirjoituskone" vaihtui omasta tutusta työkoneesta vanhempaan läppäriin. Huomasin vain, että oma keskittymiskykyni herpaantui pahasti. Lukihäiriöisen kirjotusolosuhteet eivät saisi paljoakaan muuttua - energia menee hukkaan teknisten asioiden miettimisessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti