Anne Lukkarilan Kaikki ihosi kyyneleet on aarrearkku 65 sivussa! Olen nyt useamman kerran runokokoelman lukenut, ja niin vaikuttunut, että epäilen pystyväni järkevään arviointiin ollenkaan.
Alkusanat jo vihjaavat, että ihan tavallinen runoteos ei tämä ole. Nimittäin alku on EPITEELI, jossa kerrotaan ihon tästä osasta tieteellisen tarkasti .ORVASKESI on ihon uloin ja näkyvin kerros, joka on taipuisa ja suojaava. MARRASKESI- osio on seuraava ja siinä kerrotaan sarveiskerroksesta ja sen ominaisuuksista. VERINAHKA sijaitsee edellisen jälkeen, ja alla, ja siitä siirtyvät kipu - ja kosketuimpullsit aivoihin. LAUTUMA on kuoleman jälkeen iholla näkyvä väritys ja teoksen päättää Jälkisanat SUBCUTIS.
Tämä runokokoelma kattaa siis ihmisen elämän ihon kautta. Mielenkiintoista! Onhan iho ihmisen suurin elin, mutta usein unohdettu. Paitsi kosmetiikan ja kemikaalien kohteena, mutta muuten itsestäänselvyys, joka nyt sattuu peittämään fyysisen kehomme.
Runot kattavat ihmiseloa syntymästä kuolemaan, vahvoihin tunteita on mukana ja myös kehun tuntemuksia. Laitan tähän esimerkin alkupuolelta ORVASKESI- osiosta:
PINNALLA
Hittihästägit jetsetpostaukset
terassihehku poskilla
cavakuplia irtoripsissä
hottisfilteri
peittää sisäsilkon
Ymmärrän jos/kun runot eivät kaikille lukijoille avaudu heti. Näissä runoissa on modernia ilmaisua ja varsinainen ydin on piilossa - avautuu kerta kerralta lukijalle. Joutuu itseään haastamaan, hidastamaan lukuvauhtiaan ja antamaan sanojen upota. Omaa silmää viehättää joidenkin runojen normaalista poikkeava rivitys - sekin haastaa löytämään yhteyksiä sanojen välillä ja laittamaan ajatuksille päätöksen. Lukkarila osaa kirjoittaa eri tyyleillä, mutta kuitenkin teos on yhtenäinen.
Tässä näyte MARRASKESI- runoista:
SYNTYMÄTÖN
Verevä sylillinen
lammikko kämmenellä
huokonen ammollaan valuvana
kalvohuulilla
erogeeninen kiisseli
valuvat vainajat reisien sisäpuolella
silmitön kimalle
purentaan murskautuva raivo
salattu huoli
Myönnän, että tämä runokokoelma on varsin naisellisesta näkökulmasta, ja soisinkin myös mieslukijoiden tähän tarttuvan! Voisivat oppia jotain naisena olemisesta, naiseuden haasteista nykyaikana.
SAVANNIKANGASTUS- runo VERINAHKA-osiosta on ehkä suosikkini, koska sen voi ajatella ja tuntea monella tavalla. Miten sinä koet tämän?
Lämmin leijonanpentu kainalossa
kuuma patteri
silmät suklaamerenä
pojannauru
pulleat käsivarret kaulalla
pitäisin sinut siinä
mutta sinun savannisi odottaa
LAUTUMAsta löytyy mm tällainen:
KUIN LINTU SIIVILLEEN
Loppuun saakka
kaunis
kalmankeltainen kelmu
seesteiseksi silinneenä
lopullinen linnunhenkäys pysähtynyt pistejoutsen taivaanrannassa
Valaa
Toivoa
auringosta aurinkoon
Näissä kokoelman runoissa on itselleni tunnistettavuutta, joka johtuu paitsi naiseudesta, mutta myös omasta tavastani kirjoittaa runoja "mystisesti" selittämättä kaikkea. Näitä runoja ei olisi helppo lukea ääneen yleisön edessä, koska nämä täytyy todella nähdä, hitaasti ja antautuen, päästää alitajuntaan kellumaan. Näissä on sellaista yksityisyyttä vaativaa rojoutta, mutta samalla iloa olemassaolemisesta. Isoja sanoja, mutta mitenkään pienesti en voi tätä runokokoelmaa kuvata!
Kaikki ihosi kyyneleet on ainakin minulle se runoteos, jonka aihepiiri kiehtoo ja saa huokaisemaan "miten joku osaa?"
Lopussa on vielä esittely monipuolisen Anne Lukkarilan kirjoittajaurasta.
Lukkarila Anne, Kaikki ihosi kyyneleet (AK Kustannus, 2018)
Berton Giorgio, kannen kuva
Kurttila Minna, kansi ja taitto
Arvostelukappale kirjailijalta, mistä mitä sydämellisin kiitos!
Omaa ihoaan tarkemmin lukien, Helena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti