Koskettavasti autismikirjosta

Autismisäätiön Runoutta kommunikaatioon - hankkeen kirjoituskeräyksen tuloksena syntynyt Puhu hereille (Into ja Runoyhdistys Nihil Interit ry, 2018) koostuu autismikirjon henkilöiden ajatuksista ja runoista. Mukana on myös asiantuntijoiden artikkeleita.

Esipuheessa Tommi Parkko ja Sanni Purhonen  mielenkiintoisesti kertovat kirjan syntyyn johtavista muista projekteista ja tämän kirja päällimmäisestä  tarkoituksesta. Se on: annetaan kirjoittaville autismikirjon henkilöille väylä itsensä ilmaisemiseen. Kirjon henkilöille on tyypillistä nähdä asoissa sellaisia piirteitä, joita muut eivät lainkaan havaitse - näiden asioiden kuvaamiseen sopii runouden kieli erittäin hyvin, koska runouteen kuuluvat tuoreet/oudot kuvaukset arkitodellisuudesta, aistihavainnoista.

 Lisäksi runoilijat ja kirjailijat saattavat käyttäytyä joskus omalaatuisesti, mutta hyväksyttävästi. Tällainen  hyväksyminen voisi ulottua myös autismikirjon henkilöihin ja heidän tuotoksiinsa. Näin voi tulla rohkaistuksi itseilmaisussa ja muussakin arkielämässä.

Kirjan runo-osuudesta Nukkaisia sanoja  poimin esimerkkinä Soihtu-Varis Meuran lyhyitä:

Näkkileivässä

vieraan planeetan pinta

kaukana pellosta

alkusäteet kulkevat

ravintoverkon kuiduissa

¤¤¤¤¤

Puutarhatuoli -

siilin viileä kirsu

tökkää varvasta.

Palapeli jota sudet palvovat- osuudesta K.Aution Juulia-Tuulia runon alkuosa:

Hän on Juulia - sitä tyyppiä, joka yksin jää

viskomaan tuulia - päälle ihmisten - vielä eläen.

Hän on Juulia - kesämekossa - lammen rannalla.

Hän tahtoi romanssin, oli mekkonsa pitsivalkoista.

Hän on Juulia - kesämekossa  lammen pohjassa.

Silmissä kekäleet, auki ovi on - noitarovion.

Huulilla tilkkuja, kärpässienen pilkkuja,

hiusseittirihmaksen

merilevien teräevien (...)

Anteeksi, tähän väliin on pakko lukihäiriöisenä kertoa: edellisen runon viimeinen kirjoitettu sana ON oikeasti TERÄEVIEN. Voimakas, hieno ilmaisu, mutta on tälle häirikölle vaikea kirjoittaa "heti" oikein.

Vaikuttavin tarina mielestäni kirjassa on K.Aution Nukketeatteri (kertomus Asperger-diagnoosista). Rohkeaa tekstiä millaista on "olla outo lapsi, ehkä hullu". Koulumaailma voi olla raaka, se voi eristää joukoista erilaiset lapset ja saada opettajatkin siirtymään vastapuolelle. Tässä kertomuksessa tulee ilmi mitä on käydä toivoen - ja pettyen- asiantuntijoiden ja lääkäreiden vastaanotolla tulematta kuulluksi, ymmärretyksi. Yksin pitäisi selvitä opiskeluista, ihmissuhteista ja työhaastatteluista, vaikka itse tietää olevansa erilainen oppija, erilainen sosiaalisissa tilanteissa. 

Sittemmin hän ymmärtää, että ihmiset ovat laumaeläimiä. Heiltä on turha odottaa apua, jos se sotii lauman uskomuksia ja esimerkkiä vastaan.

Viimeisessä osiossa Omalla kielellä kirjoittajat miettivät enemmän kielen, runouden ja autismikirjon yhtäläisyyksiä. Veeti Nevalainen kirjoittaa autismikirjon henkilönä sosiaalisten tilanteiden olevan vaikeita, mutta runous voi auttaa monella tavalla. Runoissa kun on usein tavallisuudesta poikkeavia ilmaisuja ja runokursseilla onkin turvallista miettiä omia asioita, omalla tavallaan.

Runous antaa mahdolisuuden pitää hauskaa, kokeilla ja haastaa itseä. Taiteessa ei varsinaisesti voi epäonnistua, ja se mahdollistaakin onnistumisen kokemuksen.

Vesa Korhonen muistuttaa, että kielellisyys on älykkyydestä erillinen osa ja ihmisiä kohdatessa olisi nähtävä heidän voimavaransa. Ensikohtaamisissa voivat yksilön mahdollisuudet jäädä huomaamtta, jos emme keskity kommuniaatioon.  Kieli on enemmän kuin yksiöiden  välinen vuoropuhelu. Kielen kautta olemme osa yhteiskuntaa, vaikka toiset käyttävät sitä erilailla kuin enemmistö.

Lopuksi vielä Rita Dahlin ajatusten kiteytymä:

Runous on eräänlainen turvapaikka ja - satama kaikenlaisille "maahanmuuttajille" ja eri statuksella matkaaville "turvapaikanhakijoille".  Se ei kiellä lohduttavaa syliään edes kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilta. Säkeet voivat lohduttaa ahdistuneita, maansa menettäneitä, uuden kielen avulla tutkimusmatkailevia. Nuoria ja vanhempia.

Suuri ja lämmin kiitos kaikille tämän kirjan tekijöille! Tämä on TÄRKEÄ teos, joka kuulusi monille silmille ja aivoille ymmärrettäväksi. 

Lukekaa ja kokekaa tämä teos itse. Saatte paljon uusia ajatuksia ja runouden pirskahduksia, Helena

¤¤¤¤¤

Puhu hereille, kirjoituksia autismikirjolta (Into 2018)

Toimittaneet  Janette Hannukainen, Tuomas Leppäniemi, Veeti Nevalainen, Sanni Purhonen ja Sanna Rämö

Kansi Jessica Leino

Musiikkina värähteli Tinariwen, Elwan