Outoja tyttöjä ja naisia?

Onko sinulle tuttu Ransom Riggsin Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille- sarja? Jos on, niin voit heti latautua samankaltaiseen outoon tunnelmaan Ilkka Auerin Kymnaasi, Agnes af Forsellesin kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille- teoksen kanssa.  Tällä kertaa erilaiset maailmat ovat jossain päin Suomessa ja erisnimet ovat tuttuja.

Kymnaasin päähenkilö on onneton Sofia, joka on lapsuuden traagisten tapahtumien vuoksi joutunut sijaisperheeseen ja häntä kohdellaan huonosti. Hän pakenee ja päätyy lopulta sisäoppilaitokseen, Kymnaasiin. Siellä hän saa ystäviä ja hetken tuntee olonsa turvalliseksi, kuin olisi päässyt lopulta kotiin.

Kymnaasi rakennettiin yli sata vuotta sitten. 1800-luvulta aina länsisiiven tulipaloon asti se toimi Forsellesin suvun kotina ja heillä tapasi käydä paljon vieraita. Vuosikymmenien aikana ehti tapahtua yhtä ja toista, myös kammottavia asioita. Kauhutarinoita saat kuulla vielä kylliksesi, mutta riittänee jos sanon, että uima-altaaseen on hukkunut ja hukuttautunut ihmisiä, kaakeleilla on liukastunut muutama kuoliaaksi ja niiden lisäksi pari lienee murhattukin siellä. Se on kaiken kaikkiaan tosi pelottava paikka - siellä kummittelee ja kaikki pelkäävät kellareita.

Tarinan keskuspaikka on hyvin tavallisilta Pinnan ihmisiltä piilossa oleva kolmekerroksinen kartano, jonka länsisiivessä ja kellarikerroksessa vaanivat oudot olennot. Ja niiden kautta voivat pahan voimat päästä sieppaamaan Sofian ja muut talon asukkaat - tuhoamaan sen, mikä on muodostunut Sofialle tärkeäksi.

Kymnaasi sijaitsee rajalla, normaalien ihmisten elämä on Pinnalla ja taas Kadotuksessa ovat tuhotut ihmiset. Onko Sofialla rohkeutta ja taitoja kohdata Punainen mies, joka voisi tuhota ihanan Kymnaasin? Uskaltaako Sofia kulkea portin kautta Kadotukseen?

Koska ihminen on, mikä on,  Kymnaasilla on myös vastavoima, Tarkkailuluokka. Tai siis sellaiseksi me sitä kutsumme. Se on vähän kuin Kymnaasi, mutta siellä opiskelee parantumaton joukko hulttioita tekekään juuri päinvastaista kuin me. Eli kun me tuemme ihmisiä, he aiheuttavat sekasortoa. Punainen mies haluaisi tehdä Kymnaasista sellaisen. Siksi se yrittää päästä tänne sisälle.

Enpäs kerro enempää, jotta saat itse kokea mystisen seikkailun kirjassa. Kieli on mukavan soljuvaa, juonta on helppo seurata.  Vuoropuheluissa on myös syvällisempiäkin ajatuksia elämästä, toivosta, rakkaudesta. Välillä kannattaa hidastaa lukunopeuttaan ja nauttia näistä mietinnöistä.

Jos on Harry Pottereita lukenut, niin saattaa tulla mieleen joitain samankaltaisuuksia olentojen käyttytymisessä... Luin kirjan kahteen kertaan ihan peräkkäin ja mieleen putkahti toive josko jatko-osa olisi tulossa?

Kirjan etukansi on todella kaunis ja sisäkannen pohjapiirustus auttaa hahmottamaan Kymnaasin sokkeloisuuden. Kirjasta jäi selainen hykerryttävän iloinen lukukokemus, kiitos kirjailijalle!

Historiallisiin "noitiin" pääsee tutustumaan Marko Lambergin Noitaäiti, Malin Matsintyttären tarina -teoksesssa. Asiakirjat kertovat tylyä tarinaa, miten hysterian lailla noitavainot jylläävät Ruotsissa, Tukholmassa 1670- luvulla. Suomalaissyntyinen Malin Matsintytär (pilkkanimeltään Rumpare-Malin)  joutuu oikeusmurhan uhriksi - jopa hänen tyttärensä syyttävät häntä noituudesta, Blåkullassa (ruotsalainen vastine Kyöpelinvuorelle) juhlimisesta.

Lamberg tuo hyvin esille kuinka viattomat ihmiset joutuivat yhteisössään tutun ihmisen syyttämiksi. Useat todistajat olivat lapsia ja nuoria, jotka saivat itselleen huomiota aikuisten keskuudessa  noitapuheillaan. Miksi jotkut niin innokkaasti halusivat mustamaalata perhettään ja naapureitaan(usein naispuolisia jäseniä)? Ehkä he tiedostamattomasti  saattoivat kapinoida aikuisia, ylempiarvoisia käskyttäjiään vastaan ja samalla käsittelivät myös ahdistavaa tulevaisuuttaan ja seksuaalisuutta yhteisössään.

Kirja saa myös miettimään millainen valta näillä noitasyytteiden tutkineilla komissoriaalioikeuden virkamiehillä, papeilla  olikaan. Miksi he niin sokeasti uskoivat  (nyt) typeriltä kuulostaviin lausuntoihin, että he lähettivät epäiltyjä roviolla poltettaviksi, mestattaviksi?

"Ylipäätänsä noituusepäilyjen tutkimus on yllättävän pitkään sivuuttanut kysymyksen siitä, missä määrin noituuskuvitemat yhdistyivät vähemmistöryhmiä kohtaan tunnettuihin ennakkoluuloihin ja pelkoihin", pohtii Lamberg kirjan lopussa luvussa Malinen jälkimaine. Ehkä saisimme olla nykyajassakin tarkempia ennakkoluulojemme kanssa, ettei toiseuden pelko saisi vaarallisia hysteerisiä piirteitä?


Näin tuli totta ja tarua ammennettua nuorista ja vanhemmistakin naisista. Mielenkiintoisia persoonia!

Lukemisiin, Mörri


& & & & & & & &

Auer Ilkka, Kymnaasi, Ages af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille (Haamu 2019)
Auer Ilkka, kannen kuvat

Kipinöivä kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!


Lamberg Marko, Noitaäiti: Malin matsintyttären tarina (SKS, 2019)
Numminen Timo, kansi
Tarsa Jaana, taitto ja kuvankäsittely


Ps. Lukihäiriöllinen kommentti: kyMNaasi on vaikea sana kirjoittaa oikein! Aivoni väittävät, että se on kyNMaasi. Huoh.