Kekriin sopivat Orihweden omat arkkiveisut

Lokakuun lopulla silmiini osui Maaseudun tulevaisuus -lehdessä (digilehti 26.10.2019, Jukka Pasonen ) juttu halloweenista ja sen eurooppalaisista juurista (kelttien sadonkorjuujuhla samhain.) Suomessa kekriä on vietetty jo 1500-luvulla ja vielä 1900-luvun alussa kekri on ollut suositumpi juhla kuin joulu. Myös latinalaisessa Amerikassa marraskuun alkuun kuuluu valon ja pimeän jännite, jolloin kuolleet nousevat kulkemaan elävien kirjoissa , dia de Muertos.

Myöhäisempi tulokas  onkin pyhäinpäivä, se on kristillistä perua kulttuurissamme.

Näille juhlille on yhteistä yliluonnollisen ja maallisen yhdistyminen. Suomalaisen kirjallisuuden seura SKS:n arkistotutkija Juha Nirkko kertoo ja jatkaa: "Hurjat sadut ovat Suomen pitkän talven aikana olleet aikusille tärkeää viihdettä". Suomalainen tarinaperinne onkin oikea aarrearkku, josta nykyäänkin riittää ammennettavaa.

Tähän ajankohtaan sopiikin kummitustarinat ja muut kertomukset. Paikallishistoriaakin voi kunnioittaa, koska Orihvedeltä on muistiin kerätty kolme arkkiveisua. Ne ovat kaikki ns. moraliteettiarkkiveisuja, koska ne kertovat rikoksista ja yhteisön normien rikkomisesta.  Näin ne pyrkivät opettamaan rahvasta, että mikä on oikein ja mikä väärin.

Tämä on tuosta Oriveden keskustan Kultavuorelta muistiin merkitty rikos.

”…tuntemattoman tamperelaisen sepittämä ja sen nimi kertoo jo sisällön: Rouva Meurlingin, ja hänen piikansa hirwiästä murhasta Orihwedellä 22 p. Marraskuuta 1871.”

  Rouva Karoliina Meuerling oli pastori Johan Gyllenbergin leski ja rouvan koti oli Kultavuoren talossa 1860- luvun lopulta asti.

”Wiekkahaasti murhaaja

Nyt puhui owen takaa,

Asiaa olis tärkiää

Jos frouva owens avaa.

Frouva astui porstuaan

Ja kirves päähän lensi

Niin hän tuli kauhiasti

Murhatuksi ensin

Näin nyt päättyi rouwan päiwät

Kauhialla tapaa,

Sakset että kynttilä

Wiell  wieressänsä makaa.

Nyt murhaaja oli mielissään

Ett oli hengen saanu,

Kuin hän oli kertaa kolme

Rouwaa  päähän lyönyt.

Tainnuksissa laattialla

Wiimmeis untaan hornas,

Kuin kauhialla wauhtilla

Nyt weri ulos tormas.

Kun piika tuli kotia

Ja astui trappusillen,

Tästä tul uusi saalis

Taasen murhaajilleen.

Siinä piika murhattiin

Ja leuka irti suusta,

Wielä kolme hammastansa

lyötiin leuka luusta.”

Tämä veisu on löytynyt Hannu Sinisalon Orivesi, maalaispitäjästä kehittyväksi kaupungiksi -teoksesta (s 339) ja sitä olenkin päässyt yleisölle lukemaan.

Oriveden Onnistaipaleelta on J. Kankaan  muistiin merkitsemä Surullinen laulu kauhiasta waimosta, joka myrkyllä miehensä murhasi, piilulla poikki hakkasi ja kappaleet kantoi järveen, tapahtui 18.Syyskuuta 1902. Tämä löytyikin, mutta on niin pitkähkö, etten nyt laita tänne.

Jeremias Kruus, tunnettu arkkiveisunsepittäjä, on kirjannut myös Isänmurhan Orihwedellä, painettu 1898. Tätä etsin vielä, olisi kiva saada se luettavaksi ja joskus myös ääneen yleisölle...

1800- luvulla kiertävät kaupustelijat myivät lauluja ja runoja , jotka oli painettu pieniin vihkosiin. Yhdessä vihkosessa oli yksi tai useampia lauluja (hengellisiä virsiä, satuja, viihteellisiä veisuja, romanttisia balladeja). Vihkosen koko oli tavallisesti enintään painoarkki eli 16 lehteä - tästä nimi arkkiveisu.

Kynttilän liekin hiljaista viisautta tuijotellen Mörri Seppälä

¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤


Omia lähdeaineistoja Hannu Sinisalon Orivesi, maalaispitäjästä kehittyväksi kaupungiksi (Gummerus, 1990) ja Terttu Kaivolan Messukirjasta meteli, suomalaisen kirjan viisi vuosisataa (SKS, 1988)

Kaksi ensimmäistä valokuvaa Mörri Seppälä