Valjakko suuntasi metsästä kohti aukeaa, ja hän huomasi heidän kiitävän jäisen järven rantaa pitkin. Pieniä raemaisia kiteitä pureutui poskiin, kun koirien rouhivat käpälät nostivat ilmaan tiivistä tuiskua. Hän katsoi avaraa maisemaa, järvi näytti loputtomalta. Taivas oli pahaenteisen tumma. Kuu oli musta, hän tajusi. Lapinvuori odottaa kuolontanssia, kun mustakuu koittaa. Katariina sulki silmänsä. Ja mitä shamaani sitten sanoi? Hänen piti tehdä jotain, mutta mitä? Sitten hän muisti. Ja sinun se täytyy estää, sillä sinä olet seisonut enkelten kanssa lumihaudalla ja nähnyt henkien tanssin ikiroudalla. Katariina toivoi jo tehneensä mitä shamaani halusi. Hän paljasti (...)
Suomen, ja varsinkin Lapin, kaunis luonto saa kirjassa myös puolustusta. Työnsä vuoksi Katariina ajattelee ympäristöasioita, mutta onneksi myös laskettelukeskus Suomu haluaa profiloitua ekologisena matkustuskohteena. Ympäristöhuolet ja mahdolliset ratkaisut/ oikeat faktat punoutuvat helppolukuisesti dialogeihin ja asiakirjoihin. Luonnosuojelusta kiinnostuneet saavat näistä hyvin tarttumapintaa.
Kirjan tunnelma on henkirikoksista huolimatta miellyttävä: tässä ei mässäillä välivallan kuvauksilla eikä turhilla ajojahdeilla. Henkilöhahmoja on useita, mutta silti kirjan rakenne pysyy yhtenäisenä. En osaa tarkemmin selittää, mutta lukijan ei tarvitse pinnistellä muistaakseen kuka on kuka ja kuka teki mitä. Kirjoitajan taitoa kuljettaa tapahtumia selkeästi läpi teoksen?
Ainoa minua häiritsevä asia tekstissä on naispuolisten henkilöiden ulkonäön ja asusteiden tarkka kuvaaminen eli tyypitelty varakas naishenkilö hyvinistuvine jakkuineen ja merkkilaukkuineen. Mutta ehkä sellaisia laittautuneita ja muotitietoisia ihmisiä liikkuu paljon Lapin laskettelukeskuksissa? Mutisee epämuodikas hippipunkkari...
En väitä olevani mitenkään dekkareiden asiantuntija, vaikka tykkään lukea varsinkin pohjoismaisia dekkareita. Totean silti, että Enkelilunta on piristävä uutuus. Varsinkin syyskuussa voi jo vinkata sen sopivan oikein mainiosti sinne lahkakääreeseen joulunajan leppoisia päiviä varten!
Enkelilunta herätti kaksi omaa toivetta: tälle jatko-osa ja elokuva! Kiitos.
Lukemista on omat hyllyt pursuamassa, mutta yksi pieni kirjoitusopas vie huomion - luulen.
Väistelkä virusta, Mörri Seppälä
Kuvat Mörri Seppälä |
& & & & &
Lukkarila Anne, Enkelilunta (2020, Aviador)
Ketola Satu, kansi
Mustonen Kimmo, taitto
Aviadorille sydänlämmin kiitos arvostelukappaleesta!
Taustalla Yoytuben kautta Kitaron tunnelmointia hijaisella voimakkuudella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti