keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Enkelilunta ja pahoja tekoja

 


Tietokirjailija, kirjoittajaohjaaja ja  kouluttaja Anne Lukkarila on minulle tuttu nimi hänen runoteostensa kautta. Lukihäirikössä olenkin kertonut lukukokemuksistani  hänen Kaikki ihosi kyyneleet- kokoelmastaan (2.9.2018 ,Ihon lävistävät runot) sekä Kaamoksen herättämä- teoksestaan (20.1.2019, Kaamoksen runot). Pidän molemmista paljon, joten tartuin innokkaasti mahdollisuuteen  lukea ja tutustua Lukkarilan ensimmäiseen  dekkariin!

Enkelilunta sijoittuu pohjoiseen, Lapin laskettelukeskukseen. Paikalle on kutsuttu ympäristöasiantuntija Katariina Lahti. Hänen tehtävänään on tutkia saako laskettelukeskus haluamansa ympäristösertifikaatin. Pian alkavat epämääräiset tapahtumat ja Katariina on uteliaan luonteensa vuoksi tutkimassa ihmisten asioita ja huoneita.

Juoni on tosielämässäkin mahdollinen ja kirjat monet henkilöhahmot ovat uskottavia. Heidän dialoginsa ja sisäinen puheensa ovat aidontuntuista ja ne vievät tarinaa eteen päin sujuvasti. Toki pidän pohjoisen ihmisten puhetavasta muutenkin ja Katarinan oululainen ystävätär jutustelee tutulla poljennolla.

Myönnän, että tässä dekkarissa viehätti myös se, että varsinainen poliisityön edustaja jäi vähäeleisemmäksi hahmoksi ja eniten tilaa sai "siviili" Katariina. 

Yksi voimakkaasti vaikuttava "päähenkilö" on laskettelukeskus Lapissa. Luin kirjan ns yhdeltä istumalta ja huokailin runollistenkin luontokuvausten kohdilla! Näin etelän ihmisen näkökulmasta eksotiikkaa oli luonteikkaasti, ei mitenkään päälleliimattuna houkutuskeinona. Tässä pieni pätkä kirjan lopulta, kun Katariina muistelee shamaanin hänelle ilmoittamia sanoja:

Valjakko suuntasi metsästä kohti aukeaa, ja hän huomasi heidän kiitävän jäisen järven rantaa pitkin. Pieniä raemaisia kiteitä pureutui poskiin, kun koirien rouhivat käpälät nostivat ilmaan tiivistä tuiskua. Hän katsoi avaraa maisemaa, järvi näytti loputtomalta. Taivas oli pahaenteisen tumma. Kuu oli musta, hän tajusi. Lapinvuori odottaa kuolontanssia, kun mustakuu koittaa. Katariina sulki silmänsä. Ja mitä shamaani sitten sanoi? Hänen piti tehdä jotain, mutta mitä? Sitten hän muisti. Ja sinun se  täytyy estää, sillä sinä olet seisonut enkelten kanssa lumihaudalla ja nähnyt henkien tanssin ikiroudalla. Katariina toivoi jo tehneensä mitä shamaani halusi. Hän paljasti (...)


Suomen, ja varsinkin Lapin, kaunis luonto saa kirjassa myös puolustusta. Työnsä vuoksi Katariina ajattelee ympäristöasioita, mutta onneksi myös  laskettelukeskus Suomu haluaa profiloitua ekologisena matkustuskohteena. Ympäristöhuolet ja mahdolliset ratkaisut/ oikeat faktat  punoutuvat helppolukuisesti dialogeihin ja asiakirjoihin. Luonnosuojelusta kiinnostuneet saavat näistä hyvin tarttumapintaa.

Kirjan tunnelma on henkirikoksista huolimatta miellyttävä: tässä ei mässäillä välivallan kuvauksilla eikä turhilla ajojahdeilla. Henkilöhahmoja on useita, mutta silti kirjan rakenne pysyy yhtenäisenä. En osaa tarkemmin selittää, mutta lukijan ei tarvitse pinnistellä muistaakseen kuka on kuka ja kuka teki mitä. Kirjoitajan taitoa kuljettaa tapahtumia selkeästi läpi teoksen?

Ainoa minua häiritsevä asia tekstissä on naispuolisten henkilöiden ulkonäön ja asusteiden tarkka kuvaaminen eli tyypitelty varakas naishenkilö hyvinistuvine jakkuineen ja merkkilaukkuineen. Mutta ehkä sellaisia laittautuneita ja muotitietoisia ihmisiä liikkuu paljon Lapin laskettelukeskuksissa?  Mutisee epämuodikas hippipunkkari...

En väitä olevani mitenkään dekkareiden asiantuntija, vaikka tykkään lukea varsinkin pohjoismaisia dekkareita. Totean silti, että Enkelilunta on piristävä uutuus. Varsinkin syyskuussa voi jo vinkata sen sopivan oikein mainiosti sinne lahkakääreeseen joulunajan leppoisia päiviä varten!

Enkelilunta herätti kaksi omaa toivetta: tälle jatko-osa ja elokuva! Kiitos.


Lukemista on omat hyllyt pursuamassa, mutta yksi pieni kirjoitusopas vie huomion - luulen.

Väistelkä virusta, Mörri Seppälä


Kuvat Mörri Seppälä

& & & & & 

Lukkarila Anne, Enkelilunta (2020, Aviador)

Ketola Satu, kansi

Mustonen Kimmo, taitto 


Aviadorille sydänlämmin kiitos arvostelukappaleesta!

Taustalla Yoytuben kautta Kitaron tunnelmointia hijaisella voimakkuudella



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti