Runoja miehen kuolemasta ja enemmän elämästä

 

Nyt on bloggarilla ongelma. Positiivinen ongelma! Niin monisävyinen  runokokoelma luettu ja pyöritelty, että en tiedä mitä sanoisi. Tekisi mieli ottaa jokaisesta runosta rivi tai pari esimerkiksi sanojen käytöstä ja syvällisistä ajatuksista.

Miehen kuolema on Akseli Koskelan (synt.1980) tuore runokokoelma. Kirjan takakannen tietojen mukaan Koskela on toiminut mm. EU-asiantuntijana, lobbarina ja ministereiden haamukirjoittajana, sekä elänyt kansainvälistä elämää diplomaatin puolisona. Hän kääntää tekstinsä espanjaksi ja työskentelee kahden kielen parissa. Näin kääntäminen vaikuttaa lopulliseen runoon. Miehen kuolema on Koskelan ensimmäinen suomenkielinen teos.

 Minulle jäikin teksteistä tunne, että kirjailija on nähnyt muutakin kuin kotimaata ja hienoinen sivistyksen mauste runoissakin maistuu? Virkistävää!

Yleisvaikutelma: kokonaisuus on ehjä, runot punoutuvat toisiinsa rytmikkäästi, toisiaan tukien ja avartaen. Sanat ovat nykykieltä ja helposti ymmärrettävissä.  Viittauksina esiintyy esim. itämaisia vaikutteita, kuten Super-geisha, feng shui ja Tienanmeri, yksi otsikko on (Stuprum honorabile honinem fennicum). Osalla runoista on otsikko ja ne ovat sitten em. tavalla sulkeissa. Sopii hyvin  kokoelman tyyliin.

Miehen, ihmisen, elämä on tässä jaoteltu kolmeen osioon: Isän pelko, Miehuuden pelko ja Isyyden pelko. Isän pelko vie lukijan vahvoihin tunteisiin. On häpeää, epätietoisuutta olemassa olosta itselleen ja muille, ristiriitaisuuksia ja samankaltaisuuksia häissä ja hautajaisissa. Miten kertoa jotain, kun sanat eivät riitä? Mitä kaikkea voi nähdä ihmisen käsistä?

(Isän pelko)

Samaan aikaan ukkonen ja jyrähtelevä jumala

rankaisija ja satuttaja

etäinen jättiläinen.

Hyvällä tuulella hän oli kalastaja

ja rakentaja

musiikin ja vieheiden ystävä.

Isän pelko, miehinen kokemus.

Olenko poika, mies lainkaan?

Tämä kaksijakoisuus, hyvä ja paha, vanhemmissamme on tunnistettavissa monelle?

Miehuuden pelko käsittelee kärsimyksen, turhuuden ja rumuuden,  pinnallisuuden ja rakkauden, seksuaalisuuden ja toissijaisuuden kautta itseä, ihmissuhteita. Millaisia mielikuvia teemme toisista ihmisistä?  

(Pyreeni)

Spontaani tapaus La Fayette

Sliip sliip James Bond 

Sliip sliip pliis ajattelin

Päästään pittoreski liukui yläviistoon

Sliip sliip jambeau

Mon beau

Olet puoleensa vetävä proteesi

groteski (...)

 

Pyreeni- runosta laitoin esimerkkinä alkuosan. Se on erilainen, rytminen sanailoittelu  - ei siitä tarvitse kaikkea ymmärtää, mutta se viehättää käytettyjen sanojen äänteiden vuoksi.

Isyyden pelko vie lukijan kokoelman pisimpien runojen kautta syntymisen ihmeeseen ja kokemukseen. Isä kokee vahvoja tunteita lasten edessä. Sairaus iskee yllättäen ja hautausmaalla herää uteliaisuus pinnan alaiseen näkymään. Tässä katkelma (Lapsen synnytys) -runosta:

(...) Tuskantunteista lapsen tuska on pahin.

Gautama ilman tunteita.

En tunnista itseni kaltaisia miehiä

huolehtivaisia ja tunteista puhuvia.

Itsellisyytemme lakkasi tunteja sitten.

Syyllisyyden tunne on krooninen.

En ole oletettu seurakunta.

Minä vain synnytin pienen lapsen. 

Repeydyimme sen vuoksi  yhdessä

 taivaankappaleiksi,

sinkouduimme halvaantuneista ruumiinosistamme

takaisin palavaan ilmakehään (...)

Lopuksi esimerkki lyhyen ja tiiviin ilmaisun runosta:

(Tikarin iskuja)

Koetat hehkua

Lopulta annat myöten

 

Menetät hymyn

Kylmä puhaltaa pintaasi

 

Rujo kai ehdotonkin

Pehmeimmät äänet 

Olen lukenut Miehen kuolemaa useampaan kertaan ja eri kohtiin pysähtyen. Aina tulee mieleen sana elegantti.  Hienostuneesti ja ymmärtäen Koskela katselee ihmisten kulkua maailmassa. Runokokoelma ei vaadi vastauksia, eikä tyrkytä asenteita. 

Tämän kokoelman parissa viihtyy useamman lukukerran, koska  riveiltä aukeaa uusia tunnelmia ja ajatusketjuja - lähes huomaamatta. Kiehtova runokokoelma syksyisiin iltoihin?

Syksyllä monet harrastukset aktivoituvat, mutta seuraamme kai kaikki koronatilannetta ja hössäämme sen sallimissa rajoissa? Itse olen heinäkuusta lähtien lueskellut ja etsinyt sopivia tarinoita sekä novelleja kirjastolamme jatkuvaan Puikkojen viemää - lukuhetkeen. Sanan Mahti -runonlausuntaryhmäkin kansalaisopiston puolella aloittanee harjoitukset syyskuussa, joten katsotaan mitä teoksia ehdin nostaa blogiin...

Kertokaahan joskus kuulumisistanne, Mörri Seppälä Orivedellä

 

Kuvat Mörri Seppälä

--//--//--//--//--//--//--

Koskela Akseli, Miehen kuolema (2020, Enostone Kustannus)

Niinikangas Kalle, taitto 

Ponce Maira Pino, kannen kuva ja suunnittelu

Arvostelukappale kustantajalta, kiitos paketista.

Taustamusiikkina Pekko Käpin Finnish folk songs, Vol 1 (2019, Helmi Levyt)