Keloja, tuulenkaatoja,
aarnio elää jopa kuolevana.
Vaikka Luonnontieteelliseen vitriinin
saataisiin Täytetty Jumala
ei sellaista vetonaulaa
ettei museon viereiselle jäätelökioskille
olisi pitempi jono.
Metsä mahdoton rajata.
Torilla muutama puu,
mutta tuuhea lapsikatras.
Tuossakin runossa Lapin lempeä huumori ja inhimillisten piirteiden huomioiminen tulee esiin. Kokoelmassa huokuu muutenkin pienten arkisten asioiden merkityksellisyys ja hetkien tärkeys. Ihminen voi ja saa haltioitua luonnosta, musiikista ja taiteesta. Lapset näkevät vielä kaiken kirkkaammin ja tiettyä viattomuutta aikuisessakin saisi olla.
Veden ääret pohjana olevat runoilijat, Mirkka Rekola (Vedessä palaa), Jyri Schreck (Lumi) ja Harri Kaasalainen (Tuulastulet) ovat Tampereelta lähtöisin. Lappi kirjoitti heidän runojensa otsikoihin omat rivinsä. Nämä runot ovat lyhyitä, nasevia, niistä löytyy luontosanastoa, paikkoja ja rauhallisuutta ihmisenä olemisessa.
MUT (ROHKEUTTA)
Ihmisestäkin
tekee kyllin jyrkkä
neliraajaisen.
Pohjoiset tuulenpesät- osio osoittaa Lapin perehtyneisyyden monenlaiseen musiikkiin. Näitä runoja voisi ensin lukea itsellisinä teksteinä ja vasta sitten tutkia mihin kappaleisiin ne liittyvät. Muuten saattaa tulla informaatioähky? Tässä esimerkkinä usealle tutun The Sound of Silencen innoittamana kuvaus olemisesta luonnossa:
Viritän iltanuotion
tunturin kupeeseen, painan kämmenet
kuuman teekupin ympärille.
Sillä on korva
joka kuuntele, mutta minulla
ei kysymyksiä.
Yhtä hyvin voisin
olla huoneessa, jossa joku
nostaa sormen klavikordin koskettimilta,
sen hetken
hiljaisuudessa.
Raukeus jäsenissä.
Puinen kuksa, puiden
äänet sen ympärillä.
Korallimieli käsittelee ihmisyyttä yleensä, luontoa, runoutta, mukana lentelevät antiikin Ikaros ja ahkera Sisyfos. Täältä löytyy lyhyempää myös ilmaisua, tiivistä ajattelua. Sikermän nimi löytyy sivulta 269:
Ympäröi meri.
Majakanvartijan oltava
haikuun taipuva.
/
Minäkuoriainen,
pinnan alla värehtii
korallimieli.
/
Ruuhkaisen kadun
yllä luonnontorvia,
laulujoutsenet.
Korallimieli on hyvä katsaus lahjakkaan runoilijan tuotantoon vuosien varrelta. Jälkisanat kannattaa lukea tarkasti, jotta ymmärtää näiden runojen ideat, lähtökohdat ja viittaukset. Ihan helpointa pureskeltavaa tämän kokoelman runot eivät ole? Älyllisyys ja tunteet lomittuvat toisiinsa? Minulle Arto Lapin tuotanto on tärkeää, pysäyttävää. Korallimieli saa hiljaa odottamaan mihin kaikkeen hän runoilijana yltää.
Olen ennenkin kirjoittanut ajatuksia Lapin teoksista ja niitä löytyy Lukihäiriköstä: Lapin Artoa ja saamelaisrunoutta (14.4.2018), Valaiden lauluja (5.6.2019) ja Lapin Pohjoiset tuulenpesät (14.12021).
Runotta & rokkia kaikille! Mörri Mahlakallas
Mieli jäi Kylmäpihlajan majakkasaarelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti