Kesän aikana tutustuin Paperiporon kolmeen erittäin mielenkiintoiseen teokseen, jotka Mirja Hovila on suomentanut latvian kielestä. Harvoin, jos koskaan, olen lukenut juuri tuolta kielialueelta olevaa kirjallisuutta ja nyt yllätyin positiivisesti. Latvian historia, ihmisten mentaliteetti ja luonto tulivat hiipien lähelle ja oli pakko lukea Vizma Belsevican Billen lisäksi kaksi Paperiporon julkaisemaa runokirjaa.
.jpg) |
| Bille on trilogian ensimmäinen osa |
Bille on pieni tyttö ja kirjan päähenkilö perheensä ohella. Aikakausi on 1930-luku Latviassa, joka oli saanut itsenäisyytenä takaisin Neuvostoliiton romahdettua. Billen mukana seurataan työläiskorttelien vilkasta elämää, lapsilaumojen leikkejä sekä herkän tytön tuntoja muiden keskellä. Kirja ei ole synkkä, mutta pistää ajattelemaan miten isot poliittiset tapahtumat vaikuttavat kansakuntiin, lapsiin ja köyhiin perheisiin.
Billen luona ei paista koko ajan lapsuuden kultainen aurinko, äiti ei paista pullaa eikä kukaan letitä hiuksia. Teos on kuitenkin niin vaikuttava, että etsin käsiini trilogian muut osat. Takakannen mukaan trilogia kuuluu Latvian kulttuurin kaanoniin, enkä ihmettele yhtään.
Kerronta on aitoa, koska taustalla on kirjailijan omat kokemukset ja muistot lapsuudesta.
.jpg)
Aleksandrs Caks ( 1901-1950) on Latvian rakastetuimpia runoilijoita ja hänen laajaan tuotantoonsa kuuluvat mm. lehtikirjoitukset, kritiikit, novellit ja kannanotot. Hänen tekstejään on tutkittu paljon ja hänen runojaan on myös sävelletty.
Kaikissa tässä esittellemissäni Paperiporon teoksissa on hyvät esipuheet suomentaja Mirja Hovilalta. Sydän jalkakäytällä -kokoelman esipuheesta selviää miten Caks kesti toisen maailmansodan aikana kolme miehitystä ja miten ne vaikuttivat hänen tuotantoonsa. Hovila kertoo myös mikä vaikutus Caksin runoudella on Latviassa ollut: hänen moderni tyylinsä, vapaan mitan käyttö, aistit ja värit runoissa ovat vaikuttaneet myöhempiin runoilijoihin vahvasti.
Hänen runoissaan on usein arkisia tapahtumia, kaupungin katuja, autoja ja polkupyöriä, kioski ja hautausmaa, lehtimummo ja ilolintu. Ei ivaten, vaan lämmöllä. Tässä näytteenä yksi sisäisen maailman kuvaus:
YSTÄVÄLLE
Ah, kaikkein kylmin, kostein kellari maailmassa olen itse itselleni. Kaikki nuo taipumukset ja mieltymykset, halut ja pienet vietit, joita minun on kannettava mukanani kuin ruumis kantaa ihoa, ne joista en pääse koskaan eroon niin kun ei ihminen ajatuksistaan ja tunteistaan, ne ovat olentoni ylemmille aikeille ja tahdolle kuin telki ja säppi, kuin tammiovi kellarin ainoan uloskäynnin jälkeen.
Kaikki nämä taipumukset ja mieltymykset, halut ja vietit ovat pienet kuin tomu, sekunnit pehmeän mukavuuden, unen ja haalean rauhan jälkeen. Ah, kaikkein kylmin, kostein kellari - ystävä - olen itse itselleni.
Teoksen lopussa on myös kaksi novellia ja kunnianosoitus Caksille. Sen on kirjoittanut toinen klassikkorunoilija Ojars Vacietis.
Myös Juris Kronbergs (1946-2020) tunnusti Caksin ansiot. Kronbergs oli ruotsinlatvialainen, hän muutti perheensä kanssa miehitetystä Latviasta Ruotsiin 1945. Kaksikielisenä hän oli eräänlainen silta yli Itämeren. Kronbergin runoissa on yhteiskunnallisuutta, huumoria, ironiaa, luontokokemuksia, yllätyksellisyyttä.
Näyte osiosta 1980-LUKU: KAHDEN MAAN KANSALAISUUDETON
Sikermästä TRAVEL DOCUMENT
* Pakolaisuus:
kiukku kääntyy usein sisäänpäin
osuu herkimpään kohtaan -
surun ja rakkauden väliseen säröön
Pakolaisuus:
odotushuone sairaalassa nimeltä Vapaus
Minä synnyin pakolaisuudessa
Elänkö siis pakolaisuudessa?
Haikeus, juurettomuus ja ikävä kotimaahan välittyy runoista. Kannattaa tutkailla kirjan valokuvia, ne antavat lisätietoa Kronbergsin elämästä Tukholmassa.
Nostan tässä vielä esiin kaksi kotimaista runokokoelmaa. Outi Meriläisen Kallio mukaan (omakustanne, 2023) ja Lasse Hauerwaasin Tämä on ehdottomasti yksi runokokoelmista joita on koskaan kirjoitettu (Enostone, 2023). Ensimmäisessä herkkiä luontorunoja ja ihmissuhteita, toisessa miehistä näkemystä maailmasta, lyhyitä sanaleikkejä sekä huumoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti