MISSISSIPPI
Päivät pitkiä
kuin hampaat
suistomaan alligaattoreilla.
Olen nähnyt niitä
leffoissa,
dokkareissa,
täyden unissa.
Krokotiili on nynny.
Se ottaa turpiin Tarzanilta,
myy häntänsä halvalla
Lacosten kuteisiin.
Mississipin alligaattorille
ei vittuilla.
Se lymyilee rämeillä,
joissa soi Lynyrd Skynyrd
ja paistaa verenpunainen
kuu.
Alibin useimmat runot ovat vajaan sivun mittaisia ajatusjuoksuja. Muutama lyhyempikin runo iskee, ja tässä vihje kansikuvaan:
KALLOJA JA KAASUNAAMAREITA
Tunnen kimman, joka kerää
kalloja ja kaasunaamareita.
Vein lahjaksi Suomen armeijan nassen.
Joimme teetä itämaiseen tapaan.
Rapsutin sen mirriä
ja katselin kolkkoja
tyhjiä silmäkuoppia
hyllyn reunalla.
Kokoelman kannesta mietin tosin, että sisältö itsessään on niin voimakasta, että hivenen hillitympikin tekstin fontti tai tausta olisi toiminut "sisäänheittäjänä". Alibi ei kuitenkaan ole kauhurunoteos.
Alibia voi selailla yksin yksi runo kerrallaan, mutta jotenkin omissa korvissa kuulen lakonisen miesäänen lukevan näitä ääneen jossain illanistujaisissa. Teos aiheuttaa kyllä monia ajatuksenjuoksuja ja antaa puheenaiheita!
Runoilija aina ilahtuu muiden runoilukokemuksista, joten vielä pätkä ajatuksenvirrasta:
(...) juhannuksena hankin kinkun ja vedänkin vissyä
perjantai sadattelen arjen loppumista
ja odotan maanantaipullon korkkaamista
en käytä isoja kirjaimia, luovun pisteistä
pilkkuja kyllä kylvän
Lueskelin kirjallisuus-ja kulttuurilehti Säröä, numeroita 42 ja 43-44. Erittäin mielenkiintoisia artikkeleita ja runoja, novelleja, arvosteluita yms.
Tuossa nro 42 pääkirjoituksessa Mark Mallon muistelee ystäväänsä, Oriveden Opiston pitkäaikaista kirjoittajakoulutuksen vetäjää Reijo Virtasta. Reijo oli monelle kirjoittamisesta innostuneelle tuki ja innokas keskustelija. Oli ilo hänet tuntea.
Sattuipa samassa pinossa olemaan myös Mark Mallonin esikoiskokoelma Aregemia (2010, Tammi). Teoksen aloittaa tietoiskumainen selostus Aragemiasta (Aregemian liitto), joka sijaitsee Atlantissa Norjanmerellä. Vuoristoisen saariryhmän ominaispiirteenä ovat laajat kasvihuoneverkostot ja luolastot, jossa nykyään on sotilasteollisuutta, mutta menneinä vuosikymmeninä lasten kasvatusleirejä.
Valtion asukkaita piinaa tauti, joka ilmenee mm. mielenterveyshäiriöinä ja epileptisinä tiedottomuuskohtauksina.
Tämä alkuasetelma kestää vain hetken, sillä proosarunoihin ilmestyy viittauksia (liian) kirkkaaseen valoon ja varjoihin, tarkkaileviin katseisiin ja aikaan.
(...) Tarkkailet ajan etenemistä
silmääkään räväyttämättä
kokonaisen tunnin
ja näet rikkinäisiä syy-seuraus-suhteita
ja huomaat että todellisuus on epäsymmetrinen,
siksi että vastasyntyneitä kastetaan
talojen vierustoissa
ja peitetään heinällä ja lumella
kasvoja lukuunottamatta
Aika etenee lapsi lapselta,
kuuluu sanonta valtiossa joka on abstrakti
koska siinä valtiossa noudatetaan samaa lakia joka
valtion synnytti.
Mikään ei ole pysyvää, muutos on aina liikkeessä. Onko Aregemia lopulta katsaus inhimillisiin toimiin ja tunteisiin, vaikka miljöö olisi erilainen, outo, keksitty? Näennäisen juonen alla on aina dynamiikka, jonka rikkinäiset ihmiset synnyttävät?
(...) ja mitä tapahtui eromme jälkeen
voisinko tuntea mitä tunsit kun istuit laiturilla
ennen kuin päätit laskea saapuvat aallot
jotka saapuivat uudelleen
ja laskit ne
samat aallot jotka taas saapuivat
ja laskit ne
taas ja taas samat aallot
ja taas
ja taas
mitä tunsit
Tämä lainaus siksi, että noissa riveissä on jotain lohdullista, ja kielellistä meditatiivista rytmiä. Aregemia haastaa lukijansa: pitää irroittautua arjen raameista ja antaa rivien viedä tuulen lailla. Kertakäyttörunoutta tämä ei ole, joten useampaan kertaan kannattaa matkusta näille saarille.
Alitajunta vetää joitain yhtäläisyyksiä Aregemiasta Ville Hytösen Thuleen (Lukihäirikkö Thule ja Siperian tuulet, 20.11.2020) sekä oudosti Antti Salmisen Lomonosovin moottoriin (v 2014). Kannattaa nekin lukea!
Antaa runojen potkia, väistää, keinuttaa, inhottaa tai tökkiä! Antoisia lukutuokioita ja ajatusmyllerryksiä, Mörri Seppälä
/////// *******///////******//////
Kivelä Mika, Alibi (2021, Enostone)
Juntunen Juho, kansi
Niinikangas Katri, taitto
Mäki Kalevi, tekijän valokuva
Arvostelukappale kustantajalta, kiitos jälleen luottamuksesta!
Mallon Mark, Aregemia (2010, Tammi)
Lyytinen Laura, kansi
Lainattu lukuun Oriveden Kampuksen kirjahyllystä
Kuvat Mörri (huono kuvanlaatu johtuu kamerani väsymisestä, vein sitä tämän kuvaussession jälkeen huoltoon... kunpa se vielä nuortuisi osien vaihdosta!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti