Tarkista Alibisi matkalla Aregemiaan

 

Jo olikin aika tutustua turkulaisen Mika Kivelän tuotantoon, koska häneltä ilmestyi jo 12. runokokoelma. Räkäkännirakkautta- teos voitti Image-lehden ja Books on Demand Finlandin Indie Book Awards 2015- kilpailun. 

Alibi (Enostone, 2021) sisältää 54 sivun verran suorasanaista nykyrunoutta, jossa ei kaunistella tai peitellä miehistä kovaa maailmaa ja alamaailmaa. Väkivalta, aggressiot, päihteet, musertava yksinäisyys ja vieraantuneisuus iskevät silmille. Teoksessa on raakuutta, rosoa, voimaa ja vetoa. Sekä aiheiden, että sanojen seassa. Mustaa huumoriakin löytyy:

MISSISSIPPI

Päivät pitkiä

kuin hampaat 

suistomaan alligaattoreilla.

Olen nähnyt niitä

leffoissa,

dokkareissa,

täyden unissa.

Krokotiili on nynny.

Se ottaa turpiin Tarzanilta,

myy häntänsä halvalla

Lacosten kuteisiin.

Mississipin alligaattorille

ei vittuilla.

Se lymyilee rämeillä,

joissa soi Lynyrd Skynyrd

ja paistaa verenpunainen

kuu. 

Alibin useimmat runot ovat vajaan sivun mittaisia ajatusjuoksuja. Muutama lyhyempikin runo iskee, ja tässä vihje kansikuvaan: 

KALLOJA JA KAASUNAAMAREITA

Tunnen kimman, joka kerää 

kalloja ja kaasunaamareita.

Vein lahjaksi Suomen armeijan nassen.

Joimme teetä itämaiseen tapaan.

Rapsutin sen mirriä

ja katselin kolkkoja

tyhjiä silmäkuoppia

hyllyn reunalla. 

 

Kokoelman kannesta mietin  tosin, että sisältö itsessään on niin voimakasta, että hivenen hillitympikin tekstin fontti tai tausta olisi toiminut "sisäänheittäjänä".  Alibi ei kuitenkaan ole kauhurunoteos.

 Alibia voi selailla yksin yksi  runo kerrallaan, mutta jotenkin omissa korvissa kuulen lakonisen miesäänen lukevan näitä ääneen jossain illanistujaisissa. Teos aiheuttaa kyllä monia ajatuksenjuoksuja ja antaa puheenaiheita!

Runoilija aina ilahtuu muiden runoilukokemuksista, joten vielä pätkä ajatuksenvirrasta:

(...) juhannuksena hankin kinkun ja vedänkin vissyä

perjantai sadattelen arjen loppumista

ja odotan maanantaipullon korkkaamista

en käytä isoja kirjaimia, luovun pisteistä

pilkkuja kyllä kylvän 

             

 Lueskelin kirjallisuus-ja kulttuurilehti Säröä, numeroita 42 ja 43-44. Erittäin mielenkiintoisia artikkeleita ja runoja, novelleja, arvosteluita  yms.

 Tuossa nro 42 pääkirjoituksessa Mark Mallon muistelee ystäväänsä, Oriveden Opiston pitkäaikaista kirjoittajakoulutuksen vetäjää Reijo Virtasta. Reijo oli monelle kirjoittamisesta innostuneelle tuki ja innokas keskustelija. Oli ilo hänet tuntea.

Sattuipa samassa pinossa olemaan myös Mark Mallonin esikoiskokoelma Aregemia (2010, Tammi). Teoksen aloittaa tietoiskumainen selostus Aragemiasta (Aregemian liitto), joka sijaitsee Atlantissa Norjanmerellä. Vuoristoisen saariryhmän ominaispiirteenä ovat laajat kasvihuoneverkostot ja luolastot, jossa nykyään on sotilasteollisuutta, mutta menneinä vuosikymmeninä lasten kasvatusleirejä.

Valtion asukkaita piinaa tauti, joka ilmenee mm. mielenterveyshäiriöinä ja epileptisinä tiedottomuuskohtauksina.

Tämä alkuasetelma kestää vain hetken, sillä proosarunoihin ilmestyy viittauksia (liian) kirkkaaseen valoon ja varjoihin, tarkkaileviin katseisiin ja aikaan.

(...) Tarkkailet ajan etenemistä

silmääkään  räväyttämättä

kokonaisen tunnin

ja näet rikkinäisiä syy-seuraus-suhteita

ja huomaat että todellisuus on epäsymmetrinen,

siksi että vastasyntyneitä kastetaan

talojen vierustoissa

ja  peitetään heinällä ja lumella

kasvoja lukuunottamatta

Aika etenee lapsi lapselta,

kuuluu sanonta valtiossa joka on abstrakti

koska siinä valtiossa noudatetaan samaa lakia joka

valtion synnytti. 

 

Mikään ei ole pysyvää, muutos on aina liikkeessä.  Onko Aregemia lopulta katsaus inhimillisiin toimiin ja tunteisiin, vaikka miljöö olisi erilainen, outo, keksitty?  Näennäisen juonen alla on aina dynamiikka, jonka rikkinäiset ihmiset synnyttävät? 

(...) ja mitä tapahtui eromme jälkeen

voisinko tuntea mitä tunsit kun istuit laiturilla

ennen kuin päätit laskea saapuvat aallot

jotka saapuivat uudelleen

ja laskit ne

samat aallot jotka taas saapuivat

ja laskit ne 

taas ja taas samat aallot

 

ja taas

ja taas 

mitä tunsit 

 

Tämä lainaus siksi, että noissa riveissä on jotain lohdullista, ja kielellistä meditatiivista rytmiä. Aregemia haastaa lukijansa: pitää irroittautua arjen raameista ja antaa rivien viedä tuulen lailla. Kertakäyttörunoutta tämä ei ole, joten useampaan kertaan kannattaa matkusta näille saarille.

Alitajunta vetää joitain yhtäläisyyksiä Aregemiasta Ville Hytösen Thuleen (Lukihäirikkö Thule ja Siperian tuulet, 20.11.2020) sekä oudosti Antti Salmisen Lomonosovin moottoriin (v 2014). Kannattaa nekin lukea!

Antaa runojen potkia, väistää, keinuttaa, inhottaa tai tökkiä! Antoisia lukutuokioita ja ajatusmyllerryksiä, Mörri Seppälä

 

/////// *******///////******//////

Kivelä Mika, Alibi (2021, Enostone)

Juntunen Juho, kansi

Niinikangas Katri, taitto

Mäki Kalevi, tekijän valokuva

Arvostelukappale kustantajalta, kiitos jälleen luottamuksesta!

Mallon Mark, Aregemia (2010, Tammi)

Lyytinen Laura, kansi

Lainattu lukuun Oriveden Kampuksen kirjahyllystä 

Kuvat Mörri (huono kuvanlaatu johtuu kamerani väsymisestä, vein sitä tämän kuvaussession jälkeen huoltoon... kunpa se vielä nuortuisi osien vaihdosta!)

Maapallomme puolesta pieniäkin tekoja

Keskikesän kauniit päivät, polskuttelua puhtaissa järvissä, vettä riittää hyötykasveille ja koristekukille. Linnut laulelevat ja pörriäiset surisevat pihan kasveissa. Ruokahetkiin riittää maukkaita perunoita ja muita maanantimia. Ilmaa on helppo hengittää ja lähiympäristö tuntuu turvalliselta.

Tämän idyllin aikana oli herättelevää lukea kaksi mielenkiintoista tietokirjaa, joissa luonto ja sen tulevaisuus ovat keskeisessä asemassa.

Viheliäs tiede- ja muita vaikeita uutisia (Vastapaino, 2020) on Mari Heikkilän ja Tuukka Tammen toimittama teos tieteen, tutkimisen ja niistä kirjoittamisen haasteista. Kirjaan on haastateltu tutkijoita ja tiedetoimittajia. Esiin nousevat ns vaikeat aiheet, tutkijoiden ja toimittajien kokema negatiivinen palaute ja uhkaukset, väärän tiedon tahallinen levittäminen ja trollaaminen.  Kirja yrittää antaa ohjeita kuinka vaikeista aiheista voisi kirjoittaa ja puhua.

Yksi tunteita nostattava kokonaisuus on luonnonsuojelu ja esimerkkeinä kirjassa ovat mm. susien puolesta toimijat, muovit eri olomuodoissa ja metsien hiilinielut. Metsien kestävästä kehityksestä kertoo Mikko Pelttari, joka on tiedetoimittaja Helsingin yliopiston Yliopisto-lehdessä.

Artikkeli on avartava tällaiselle maallikolle, enkä avaa sitä tässä enempää, koska en halua levittää väärää tietoa vahingossa. Kirjan yksi tarkoitus on varoittaa levittämästä tietoa, joka onkin alunperin väärinkäsitys/luulo/mielipide, koska taustoja/ faktoja ei ole tarkistettu.

Viheliäs tiede on herättelevä teos tieteestä kirjoittamisen vaikeudesta, mutta myös haastavaa luettavaa tavalliselle uteliaalle ihmiselle, jolla ei ole koulutusta erikoisaloilta. Ihan kaikkea ei ymmärrä, eikä muista aikaisemmin lehdistä lukeneensa, ja siksi on pinnisteltävä omien luulojensa kanssa.

Em. metsien ja metsäteollisuuden kiemuroiden jälkeen olikin jo helpompaa lueskella toista teosta, joka antaa meille tavallisille kuluttajille ja luonnonystäville käytännön neuvoja arkeen.

Rinna Saramäen 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman on jaettu 12 osioon, joita ovat mm. Asuminen ja rakennukset, Vatteet, Jätehuolto, kierrätys, Liikenne ja matkailu, Ruoka ja Elektroniikkalaitteet ja sähkö. 

Ensimmäinen osio Tottumusten ja tapojen muuttaminen tarkastelee ilmakehän hiilidioksiinipitoisuuden lisääntymisen vaikutuksia. Mistä Suomen ilmastopäästöt koostuvat ? Miten hiilijalanjälki lasketaan? Nämä kysymykset ovat monesti isoja ja aiheuttavat monille ahdistusta, ja teoksen kirjoittaja myöntääkin tämän.

Teoksessa ei kuulu saarnaajan kärkäs ääni, vaan lempeän määrätietoisesti Saramäki esittelee pääpiirteet kunkin luvun alussa ja sitten seuraa tummennettuihin laatikoihin sijoitettuja selkeitä ja lyhyitä neuvoja.

Esimerkkejä vinkkien otsikoista:

Käännä lämpö pattereista pienemmälle, kun tuuletat (Asuminen ja rakennukset)

Mielummin villi kuin viimeisen päälle parturoitu (Puutarhat, puistot ja metsät)

Pyykkää oikein (Vaatteet)

Perusta lastenjuhliin lelunvaihtopiste (Yhteisöllinen elämä)

Ota selvää alueesi kierrätysmääräyksistä (Jätehuolto, kierrätys)

Tutustu tavaranlainauspalveluihin ( Kulutus, tavarat)

Tue pyöräteitä ja pyöräilyä kunnassasi ( Liikenne ja matkailu)

Investoi uusiutuvaan energiaan (Talous ja työssäkäynti)

Osta alennuslaputettu tuote ja kumallinen vihannes (Ruoka)

Tarkista kylmälaitteiden sijoittelu (Elektroniikkalaiteetja sähkö) 

Selvitä, mitä ilmastokampanjoita juuri nyt on meneillään (Kuvittele tulevaisuus) 

"Tee se minkä kohtuudella pystyt. Älä uuvuta itseäsi toimintakyvyttömäksi...Käännä tunteesi voimavaraksi, jolla pystyt vauhdittamaan muutosta parempaan" , kehottaa Saramäki.


12. osio Kuvittele tulevaisuus valaa toivoa ns reality gapin (todellisuuskuilu tulevaisuusvision ja sen totettamismahdollisuuksien välillä) iskiessä. Emme voi olla varmoja mitkä meidän teoistamme hillitsevät ilmastonmuutosta tarpeeksi, mutta emme saa antaa periksi. Yksi tulevaisuuden vaihtoehto on toimiva maailma: tasapaino luonnon ja ihmisten välillä seuraavillakin sukupolvilla. Kannattaa yrittää.

Kirjan lopussa on lähdeluettelo jokaisen osion kohdalle. Paljon luettavaa suomenkielellä.

Tästä kirjasta saa helposti aiheita keskusteluun ja varsinkin nuorten ihmisten kanssa saa vielä uusia näkökulmia asiohin. Kiittos kirjailijalle vaikuttavasta teoksesta!

Mainitsin tuon Viheliäs tiede- kirjan kohdalla, että siinä sivutaan väärän tiedon tahallista levittämistä. Laitatanpa tähän loppuun vielä yhden tietokirjan nimen, koska siinä vasta hevonpuppua esitelläänkin ja varsin satiirisella otteella. Tom Phillipsin Totuus, paskapuheen lyhyt historia (Tammi, 2020) on nautittava katsaus totuuden ja sen kiertämisen historiaan länsimaisessa kulttuurissa ja lehdistössä. Faktojen tarkistus on tylsää ja vie aikaa - kannattaako se aina? Millainen mies oikeastaan olikaan Benjamin Fraklin?

Edelliseen vedoten totean, että tämän tekstin virheet ovat kaikki omiani - älkää syyttäkö kirjailijoita!

Nuo 3 teosta ovat aiheiltaan mielenkiintoisia ja toivonkin jonkun niihin tarttuvan lukeakseen. Ettei tämä kauhuhelteessä naputeltu esittely pilaa niiden ansioita?

Ehkä seuraavaan blogiin nostan jotain kevyempää luettavaa? Koittakaa jaksaa helteessä- ja lukekaa.
Mörri Seppälä, Orivesi

////-////-////-////-///////////-////-////

Viheliäs tiede - ja muita vaikeita uutisia (Vastapaino, 2020)

Mari Heikkilä ja Tuukka Tammi, toimittaneet

Mirkka Hietanen, ulkoasu

Saramäki Rinna, 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman (Otava, 2020)

Juusela Tuuli, kuvitus ja graafinen suunnittelu

Phillips Tom, Totuus: paskapuheen lyhyt historia (Tammi, 2020)

Rekiaro Ilkka, suomennos

Kuvat Mörri Seppälä

Kauniita unia ja ihmisiä

Esittelen lyhyesti kaksi tänä keväänä lukemaani tietokirjaa. Peräkkäin luettuna ne muodostavat mielenkiintoisen lukupaketin: nukkuminen on meille tärkeää ja hyvät yöunet vaikuttavat meidän terveyteemme ja siten ulkonäköömmekin.

Matthew Walkerin Miksi nukumme, unen voima on kansainvälinen bestseller, enkä ihmettele miksi. Kalifornian yliopistossa psykologian ja neurologian professorina työskentevä Walker kertoo monista uniin ja nukkumiseen liittyvistä tutkimuksista ja avaa niiden tuloksia helppotajuisiksi asioiksi. Tieteellisyys ei siis haittaa ja mukana on ripaus huumoria.

Aluksi kirjassa esitellään nukkuminen ilmiönä. Mitä on oikeastaan uni? Mitkä asiat vaikuttavat unirytmiin ja miksi unentarve vähenee iän myötä?

Toisessa osassa käsitellään unen tärkeyttä. Miksi uni on aivoille välttämätöntä? Mitä tekee unenpuute? Mitä tekeekään kofeiini ja melatoniini aivoissa?

Kolmannen osan aiheina ovat unet, luovuus, ja unien hallinta.

Neljäs osa onkin sitten heviä tavaraa. Mitä kaikkea huono uni tai unenpuute vaikuttakaan meidän mieleemme, sairastumisalttiuteen ja koko yhteiskuntaan? Miksi keinovalo ja teollistuminen pelästyttävät luontaista unirytmiä?

Miksi nukumme kuuluisi mielestäni jokaisen lukupinoon, varsinkin pienten lasten ja teinin vanhempien tietokirjaksi! Länsimainen kulutusyhteiskunta voisi muistaa paremmin nukkumisen ja unien merkityksen - juoman ja ruuan lisäksi nukkuminen on yksi elinehto.


Iida Kukkonen, Tero Pajunen, Outi Sarpila ja Erica Åberg ovat kirjoittaneet Ulkonäköyhteiskunta, ulkoinen olemus  pääomana 2000- luvun Suomessa (Into, 2019). Aluksi -osiossa on nämä rivit, joihin kiteytyy paljon teoksen ideasta:

(...) Mikäli ulkonäkö nähdään pääomana, sisältyy myös siihen ajatus ulkonäöllisten resurssien epätasaisesta jakaantumisesta. Toiset ovat saaneet geenilotossa tai onnistuneet muilla tavoin hankkimaan sosiaalisen ympäristön arvokkaina pitämiä resursseja enemmän kuin toiset. Ulkonäöllisiksi resursseiksi voidaan ymmärtää kasvonpiirteet, ruumiin koko ja muoto, hiukset, parta ja viikset sekä pukeutumis-, laittautumis- ja ehostustyyli.

Kirjassa käsitellään ulkonäön merkitystä mm.rakkauden markkinoilla, ystävyyssuhteisissa, työhaastatteluissa, kulutustottumuksissa ja eteenkin markkinoinnissa, ikääntymisessä ja toiveissa nuorekkaina pysymiseen. Ääneen pääsevät nimettöminä kyselyihin vastanneet tavalliset ihmiset ja faktoja selventävät ymmärrettävät kaaviot ja taulukot (esim. peilin edessä vietetty aika ja eri ikäryhmien antamat  vastaukset).

Ulkonäköyhteiskunta on selkeä ja avartava teos länsimaisessa kulttuurissa piilorakenteissakin vaikuttavasta kauneuden ja sopusuhtaisuuden ihannoimisesta, usein (?)  koulutuksellisen tai ammatillisen pätevyyden ohessa tai sijaan.

Nämä kaksi tietokirjaa sai "helposti" luettua.  Välillä on lukeminenkin ihan takkuillut, eikä ole oikein mitään saanut luettua, niin siihen nähden näiden lukukokemus oli miellyttävä. Siksi rohkenen niitä suositella kaikille.

Mitähän seuraavaksi? Ehkä runoutta jälleen?

Kesäkuuhun toiveikkaasti tähyillen Mörri Seppälä


/-/-/-/-/-/-/-/-/


Walker Walther, Miksi nukumme, unen voima (Tammi, 2019)


Kukkonen Iida, Ulkonäköyhteiskunta, ulkoinen olemus pääomana 2000-luvulla (Into, 2019)