Kohti ääntä ja sen huoltoa!

 

Sara Rouvinen Löydä luonnollinen äänesi

Basam Booksilta on ilmestynyt Sara Rouvisen mainio Löydä luonnollinen äänesi- teos. Johdanto-osan mukaan Sara Rouvisella on  kokemusta mm. teatterista, improvisaatiosta, kevyestä ja klassisesta laulusta ja vokologian opinnoista.  

Kirjan sisällysluettelosta ilmenee, että kirjassa on mm seuraavia lukuja:  Ääni, kehosi instrumentti,  Miksi ääntä kannattaa treenata,  Äänen rasittuminen ja äänihäiriöt,  Miten kuulemme äänen,  Hengitä, hyvä ihminen: hengityksen ja ryhdin merkitys äänentuotossa,  Puhuminen,  Miten hahmo luodaan äänen kautta,  Miten tunteet kuuluvat äänessä?, Laulaminen on terapeuttista,  Oma ääni ja henkinen kasvu,  Äänen parantava voima,  Hyväksy oma äänesi, hyväksy itsesi,  Äänen monta puolta,  Lopuksi: rakkaudesta ääneen.

Lukujen alussa on Rouvisen itse kirjoittamia runoja johdattelemassa kulloiseen aiheeseen, ja tämä mielestäni mukavasti pehmentää tietokirjan tunnelmaa. Tässä esimerkki otsikon Äänihygienian merkityksestä äänen hyvinvointiin alta:

Trooppinen sade on meille tehty.

Se ei tipu taivaalta pikkuhiljaa, vaivihkaa tihuttaen kuten

pohjoisessa.

Se rävähtää alas kuin iso sanko, puhdistaa ja uudistaa maan.

Sinä iltana kastuimme sateessa. Tanssimme ja nauroimme.

Sinä ja minä.

Tanssimme elämän sateessa, uudessa ulottuvuudessa.

Rytmissä villissä.

 

Samaisessa luvussa tulee selvitys  myös vokologian ja puheterapian ero: puheterapiassa annetaan  lääkinnällistä kuntousta (esim. Kelan maksamana)  ja vokologia pyrkii  enneltaehkäisemaan laulajien ja puhetyöläisten äänihäiriöitä.

Teoksessa Rouvinen kertoo selkeästi ja mielenkiintoisesti perusasioita äänenmuodostumisesta ja äänen kuulemisesta ja kuulumisesta. Syvyyttä tekstiin tuo omakohtaisten kokemusten kuvailu, esim. miten hänestä tuli äänivalmentaja ja  millaista laulaminen on.

Parasta antia kirjassa ovat tehtävät. Tässä esimerkki miten ääntä voi lämmitellä oikein hauskalla tavalla, vaikka peilin edessä ilmehtien.

 • Toista fraasi: Jubbum – bubbum. Toista äännettä monta kertaa

hitaasti ja nopeasti.

• Toista fraaseja: jaddaa – jeddee – jiddii – joddoo – judduu –

jyddyy – jäddää – jöddöö -- jaggaa – jeggee - jiggii – joggoo

– jugguu – jyggyy – jäggää – jöggöö

 

Myös hiljentyminen välillä on hyödyksi, varsinkin jos ääni on käheaä: 

 Pidä äänisiesta

Äänelle on tärkeää antaa lepoa, jos se on kovin rasittunut. Käheys

voi joskus olla merkki siitä, että äänesi on hyvin rasittunut. Vältä 

tällöin puhumista, laulamista ja erityisesti voimakasta äänentuot-

toa. Juo kuppi inkivääriteetä ja vietä aikaa hiljaisuudessa. Voit kui-

tenkin varovasti hymistä toistamalla äännettä hmmm. Älä purista

tai yritä väkisin tuottaa ääntä. Anna hmmm-äänteen pehmentää

 mieltäsi, kehoasi ja hengitystäsi.

En kerro enempää sisällöstä, koska tämä on tuhti tietopaketti ja  jokainen löytänee itsellen tärkeimmät asiat. Ehdottomasti kaikkien kannattaa tutustua tähän teokseen! Ääntähän me kaikki käytämme niin erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Mutta sen huoltaminen unohtuu usein. 

Arvosteluun sain tällä kertaa tiedostomuotisena teoksen, joten haluan itselleni tämän paperiversiona selattavaksi missä vaan!  Selvästi myös lahjakirja-ainesta. Ihan vinkkinä.

# # # # # # #

 

Sattuman oikusta huhtikuussa oli itselläkin äänen käytön kokeilua kahdessakin tilaisuudessa. Oriveden kansalaisopisto OSKO järjesti ääninäyttelemisen kurssin 13.-14. Innostavana  opettajana oli Marja Skaffari, joka on ääninäyttelijä. 

Aluksi leikimme, liikuimme, puhkuimme ja hengitimme koripalloilijoina, hiihtäjinä, tanssijoina kropan lämpimäksi. 8 henkilöä unohti näin ujoutensa ja uskalsi heittäytyä hengitysharjoituksiin rentoina ja uteliaina. Saimme lukea tiedostona etukäteen tulleita tekstejä eri tyyleillä ja äänenpainoilla. Leveä amerikkalainen aksentti ja tiukka brittiaksentti, neutraali luentoääni ja innostava radiomainos tai koiramainen räksytys - niitä piirissä kokeilimme. 

Mielestäni paras osuus oli dubbausharjoitus! Niin vaativaa: keskityttävä joka sekunnin sadasosaan, jotta pysyy animaation kohtauksen mukana. Mutta samalla sai olla ilkeä merinoita ja käkättää. Tätä olisi voinut tehdä enemmmän!

Oriveden kansalaisopiston Sanan mahti -ryhmän kaksi esitystä olivat huhtikuun puolessa välissä ja toivon, että edes jotenkin osasin rentouttaa yläkroppaa omassa esiintymisessä. 

Tänä keväänä ennen Rouvisen kirjan lukemista olen huoltanut äänihuulia mm kotimaisella vesipiippu -inhalaattorilla (söpö minisaksofoni), johon kaadan tilkkasen keittosuolaliuosta.  Imeskelytabletti  GeloRevoice (EI ole maksettu mainos!) jättää kalvon suun limakalvoille ja aukaisee hengitysteitä (oma kokemus). 

Vuoden 2023 lopulla aloitin säännöllisen yinjoogamisen. Monen vuoden tauon jälkeen lempeä ja hidas yin tekee hyvää reumaiselle kropalle ja olen oppinut huomaamattani suuhengityksen tilalle tehokkaampaa - ja luonnollisempaa! - nenähengitystä. Tämäkin auttanee purkamaan  äänenkäytössä ilmeneviä jännitystiloja.

Vesipiippu-inhalaattori ja GeloRevoice- tabletit

Pidetään siis ainutlaatuisista äänihuulistamme ja ryhdistämme huolta. Ääni kuuluu kaikille, Mörri Mahlakallas Oriveden Kampukselta

///////////   ///////    ///////   //////

Sara Rouvinen, Löydä luonnollinen äänesi (2024, Basam Books)

Arvosteltavana  tiedostomuotoisena

Kansikuva kuvakaapattu kustantamon sivulta

Taustamusiikkina Solju, Uvmuohta = Power snow (cd, Nordic notes)

Mörri Mahlakallas, valokuva

Nina Rintalan metsäiset runot

 

Raumalla asuvan Nina Rintalan kolmas runoteos on nimeltään Puut taipuvat puoleeni. Kuukorento on vuodelta 2014 (Hai) ja Paperiperho vuodelta 2015 (Kirjokansi). Runojen kirjoittamisen lisäksi Rintala ohjaa teatteria ja luovaa kirjoittamista sekä järjestää lavarunotapahtumia.

Puut taipuvat puoleeni koostuu kuudesta osiosta ja ensimmäisen osion, Alkumetsä, yksi runo kuvaa paljon kokoelmaa:

Neulasten säännölliset jonot

levollinen maailma

näkymätön yhtä läsnä kuin näkyvä 

 

Tästä kaikki alkoi

Tähän kaikki päättyy 

 

Pehmytkerkkäiset oksat silittävät

kuiskuttelevat myötätunnon pihkaa

lempeyden keskellä keho on kevyempi 

 

Puut ympäröivät

korkeilla kohahduksilla 

vastaavat kaipaukseen

alkuäänellä

yhteisellä

hiljaisuuden kielellä 

 

Viimeinen osio, Metsä tanssii, loppuun hienoon hetken kuvaukseen:

Ikivanhojen puiden keskellä

pieni metsälampi, 

johon kuu mahtuu ja

kaikki mikä kulkee ohi. 

Näiden runojen väliin mahtuu hyvin ymmärrettäviä runoja puista, oksistoista, juurista, kalliosta ja suosta. Metsä on turvallinen ja salaperäinen. Luonto on herkkää ja voimaannuttavaa. Monissa runoissa luontoa koetaan ulkoapäin, kuvaillen. Mutta välillä mukaan mahtuu ihminen, haavoittuvaisena ja toiseuttakin tuntevana. Runojen minä puhuttelee suoraan lukijaa. Toisen osion, Alisan uni, koostuu inhimillisistä asioista. Tässä esimerkissä myös huumoria:

Löydän lattialta kulosammalta, kiviä ja vihkoon tehdyt muistiinpanot.

1) Luo lopullinen silta metsän kanssa. Metsä on koti. Ainoa koti. 

2) Älä luota puheeseen, luota vain vaistoon ja puiden viesteihin.

(Älä kuuntele sanoja, opettele näyttämään siltä, että kuuntelet, nyökkäile ja tee sitten ihan mitä huvittaa ja miten itse haluat. Älä missään nimessä koeta enää kertoa uniasi, ettei sinua pidetä hulluna, hullumpana.)

3) Älä murehdi kylää. Kylä uppoaa pian. Saa uuden nimen ja alun. 

 

Kylä voi olla tavallinen ihmisten asuttama paikka, vaikka välillä mietin mitä muuta se edustaa. Edistystä, joka uhkaa luontoa? Ahtaita ajatuksia? Pelkoa tulevaisuudesta?

Puut taipuvat puoleeni on yhtenäinen teos, jota voi kuitenkin selata ja lukea runoja vaihtelevassa järjestyksessä. Ehkä ulkona, parvekkeella tai puistossa lukiessa pääsee nopeammin uppoutumaan omaan sisäiseen metsäänsä. Metsän voima on niin voimakas tässä teoksessa, että siirtymä lukemisesta kokemiseen on helppo.

Runot ovat perinteisesti aseteltu sivuille, mutta joissakin runoissa on sanojen asettelu kuvallista. Esim. sivun 19 Lintuparvi pään päällä muodostaa tyylitellyn linnun (tai sydämen) ja sivun 16 runoa Kuu on kasvanut täydeksi voisi kuvata kuunsirpin muotoiseksi. Nämä ratkaisut tekevät teoksesta vielä herkemmän, eloisamman.

Vahva suositus! Sopii lomittain luettavaksi Rintalan runokokoelman Merenalaiset hulmuavat osat kanssa. Tästä Lukihäirikössä 6.4. 2023 päiväyksellä.

Lopuksi vielä haave tai toteamus, Alisa on joku muu- osiosta:

aamulla herätessä olen joku muu,

eläin, kivi tai puu 

 

Menkää metsään, inspiroitukaa luomaan omia juttuja! Mörri Mahlakallas, Kampus

~~~~~    ~~~~~   ~~~~~

   

Nina Rintala, Puut taipuvat puoleeni (2020, Basam Books)
Juhana Lauronen-Karlsson, kansi

Arvostelukappale kustantajalta. Vihreät kiitokset!

Mörri, valokuvat (kirjan kansi on sävyltään vihreämpi)

Nina Rintalan ylistys merelle

Aivan ensimmäiseksi jäin ihailemaan Nina Rintalan runokokoelman Merenalaiset hulmuavat osat kansitaidetta. Valkoset aaltoilevat viivat turkoosilla pohjalla ja kulmien mustat kiekurat valmistelivat värikylläiseen ja rönsyilevään runouteen. Sisältö lunasti odotukset!

Merenalaiset hulmuavat osat on merestä, meren pinnan alla ja alta, pinnalla ja pinnalta ja meren puolesta. Rintalan meri on turkoosi, lapislatsuli, katajanmarjaa, smaragdin sävyjä ja akvariinia. Runoissa vilahtaa ihminen, minä ja me. Osioiden nimet ovat karkkia suussa: Meriratas, Merivelka, Merituuli, Meripuunviesti, Merisade, Merivaskooli, Merisavu ja Merenmuisti.

Ihmissuhde voi olla  hienovaraisesti luontoon liittyvässä runossa sisällä, kuten tässä näytteessä, otsikolla Odotettavissa enimmäkseen pilvistä ja paikoin heikkoa lumisadetta:

(...) "Odotettavissa enimmäkseen pilvistä

ja paikoin heikkoa lumisadetta." 

Katsoisi ikkunasta, miten ensilumi tupruaa vaahteranlehtien päälle. 

On valkoista.

Eikä sinua ole. Paikoin heikosti 

Sinua ei ole. Paikoin heikosti 

Ei ole.

On talvi. 

"Merivartiosto huomauttaa: Ei enää autoilua jääalueella!"

 

Merellä on railoja, joita on vaikea huomata lumisateessa." 

Yllä oleva näyte käy myös esimerkkinä kuinka Rintala leikittelee tyylikkäästi tekstin muotoiluilla, eri fonteilla ja kursiivilla. Tämä tekee runoista erittäin kiinnostavaa luettavaa, eikä meri aiheena pääse aivan hyökymään, muuttumaan tylsäksi aiheeksi (runoja on kuitenkin yli sadalla sivulla). 

Merta on suojeltava, koska se esimerkiksi hukkuu muoviin. Surffipummit loppuu näin:

(...) Egokapinaa, turhan kansan napinaa,

sillä: Oi miten muovi on mahtavaa, se taipuu moneksi,

muovautuu asuksi, astiaksi, asunnoksi,

ja nyt kulkuneuvoksi,

ja kyyl-lä se poistuu itsekseen

kovin kätevästi,

kun illalliskaloista nautittu muovi

puristuu ihmisestä suoraan uusmuovioleluksi*

ja ruokailun jälkeen muovi palautetaan, jopa tunneissa,

hiekkalaatikolle,

iloisen värisenä

lelun@.

*Original made in Chin@, mutta sentään puristettu kotoSuomess@ 

 

Takakannesta löytyy tieto, että Rintala on paitsi ohjaaja ja pedagogi, niin myös runoilija ja lavarunoaktiivi. Mielestäni monet  kokoelman runot ovat sopivia äänirunoiksi, niissä on puheen rytmitystä ja taukoa. 

Toki meri esiintyy kokoelmassa sellaisenaan, ihailtavana, lempeänä ja vahvana luontoelementtinä. Välillä Rintala kuvaa veden eri olomuotoja, jäätä ja lunta, tuulia ja muita sääoloja arkisemmin tieteellisen etäältä. Leikkisyyttä La Ninãn lopussa, näin meren hengittäessä:

(...) meri hengittää niin hi taas ti, sshhhhhhhhhhhhhhh

hhhulluus asuu päissä, vaahtopäissä,

eniten ihmispäissä.

Kronometri tikittää.

 

Meri hengittää niin hi taas ti, sshhhhhhhhhhhhhhh

mmerilukin jalat ehtivät kasvaa pitkiksi

mastoon asti, ennen kuin olen perillä

ja opin hengittämään hi taas ti 

 

Meri voi edustaa muutakin kuin valtavaa määrää suolaista vettä, mutta sen miettimisen jätän muille lukijoille...

Kirjan kauneutta lisäävät hennot harmaat piirrokset ja kuviot sivuilla. Katse löytää mm purjeveneen, valaan pyrstön, aaltoja, sulan ja linnun kivikasalla.  Yhteen tähkään on kirjoitettu sanat: tähkä, terttu, huiskilo, norkko ja nykerö. Nämä yksityiskohdat tekevät tästä runokokoelmasta taideteoksen, joka viehättää silmää joka lukukerralla.

Useimmat runot ovat pitkiä, yhden sivun pituisia. Lopuksi kaunis tuokio näytteenä tiiviistä ilmaisusta:

Ensilumi

Jäälle putoaa

      ensilumi,

hetkessä tämä päivä

peittoaa menneen. 

 

Merenalaiset hulmuavat osat kätkee riveilleen monia tasoja, joten suosittelen lukemaan näitä runoja moneen kertaan. Ei ehkä ahmimalla koko teosta yhteen menoon, vaan hitaasti nautiskellen. Anna meren valloittaa!

 

Hyviä lukuhetkiä! Mörri Mahlakallas Kampukselta

#Kirjoituspiirimme Kyhertäjien omakustanteinen tekstikokoelma Minun iloni on raapustella on valmis ja suunnittelemme julkistamistilaisuutta huhtikuun lopulla Oriveden kaupunginkirjastolla.  Kirjoittanen tästä matkasta tänne blogiini jossain vaiheessa#

 

~~~~~~~~´´´´´~~~~~~~ 

Nina Rintala, Merenalaiset hulmuavat osat (2023, Basam Books)
Riku Ahlsten, taitto
Taivo Org Küpress OÜ, kannen kuva

Arvostelukappale kustantajalta, pärskyvät kiitokset!

 

Mörri, valokuvat

Taustalla musiikkina Amuri, Minä olen muistanut (Helmi Levyt)

Ystävyyttä pelletaivaan alla

 

Anne Lukkarilan Pelletaivas on vaikuttava lukukokemus! Mietin pitkään mitä tästä kertoa, koska kirjassa on niin syvällisiä oivalluksia elämästä ja kuolemasta, nuorista ja vanhuksista, että sydän pomppii vimmatusti useassa kohdassa.

Kirjassa ovat päähenkilöinä nuoret Iinu ja hänen kuoleva ystävänsä Milla. He kokevat abikeväänsä vaiheet, seurustelusuhteet ja seksuaalisuutensa. Iäkkäät isovanhemmat aiheuttavat huolta ja omia ylioppilasjuhlia pitäisi valmistella, innostua tulevaisuudesta.

Iinu tuijotti kyklooppia silmään. Ylioppilaslakin lyyra mulkoili häntä yön hämärässä makuuhuoneen ylähyllyltä. Kyklooppi halusi ylihuomenna olla tähtenä koko päivän ja yön, minkä jälkeen Iinu unohtaisi sen pahvilaatikkoon.

 

Nämä mietteet kasantuvat Iinun päässä raskaasti ja päättää tehdä ratkaisun, jolla on kauaskantoisia seurauksia. Kotiväelleen hän lähettää tekstiviestin: 

Mä tarvitsen nyt omaa aikaa. Anteeksi. Ilmoitan kyllä välillä, missä menen. Älkää odottako ihan heti takaisin. Oon ihan kunnossa. Mulla on nyt  kesäloma. 

 

Iinu matkaa keskeiseen Eurooppaan, tapaa uusia ihmisiä ja kaupunkeja. Ihastuminen ja erontuska tulevat tutuiksi hänelle. Hän ei tiedä, että hänen matkaansa seuraa suojelushenkenä Millan uusi olomuoto. 

Nyt kun tajuan kaikkeuden sen kaikissa tasoissaan, tiedän että Iinu tarvitsee suojelusenkeliä. Siinä mielessä onni, että kuolin. Vaikka en kyllä vielä ole ihan varma, onko se hyvä asia vai helvetin huono. Iinun kriisi alkoi jo talvella, huomasin sen oman risaisen juhlahumuni läpi jo penkkareissa. Oranssinkirkuva pelleperuukki ei peittänyt sen mustuvaa mieltä. 

 

Pelletaivas kuvaa luonnollisesti ja tarkasti nuorten naisten ajatusmaailmoja ja tavoittaa kasvutarinan vaiheet. Parasta teoksessa ovat Millan ajatukset edesmenneenä ihmishahmona. Mielestäni hänen kauttaan Lukkarila on  kauniisti ja viisaasti kuvannut ihmiselon perimmäisiä kysymyksiä. Välitämmekö toisistamme? Mikä lopulta on tärkeää? 

Iinun ajatusten kautta kohtaamme kysymykset  naiseudesta ja seksuaalisuudesta,  maailmantuskasta ja uskonnoista. Mikä meitä auttaa ja lohduttaa?

 Kirjan takakannessa teos luokitellaan ns young adults- kirjallisuuteen, mutta teos sopii vallan mainiosti aikuisillekin lukijoille.

 Anne Lukkarila on kirjoittanut lisäksi  ympäristökysymyksiäkin käsittelevän dekkarin Enkelilunta (Aviador, 2020). Siitä Lukihäirikössä otsikolla Enkelilunta ja pahoja tekoja, 9.9.2020.

Vahva lukusuositus Pelletaivaalle! Taivalletaan toistemme tukena, Mörri Seppälä

 

 ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ 

Lukkarila Anne, Pelletaivas (Basam Books, 2121)

Javanainen Tiia/Purotie Design,  kansi

Mustonen Kimmo, taitto

Arvostelukappale kirjailijalta, paljon kirkkaita kiitoksia!

Kuvat Mörri (kirjan kanssa tyttäreni koulutyönä tekemä jäljennös Pablo Picasson tunnetusta harlekiinityöstä)

Taustalla hiljaisella leijailevat  Creedence Cleanwater Revivalin kootut kappaleet