Runojen jälkeen on mukava lueskella Hyvän jälki- teosta, jonka on kirjoittanut Hanna Kivisalo. Hän on perheenäiti, teologian maisteri ja Sekunnit ja tunnit- blogin kirjoittaja. Hyvän jälki koostuu 65 pienestä tarinasta: mitä on olla äiti, puoliso, lohduttaja, kodin hengetär ja niistä tunnemyrskyistä, jotka perhe-elämä tuottaa.
Minullakin oli kerran lapsen silmät -osio antaa aihetta miettiä olenko itselleni tarpeeksi armollinen ja huomaanko lapsen silmissä armon, riitänkö äitinä ja ihmisenä? Voiko viettää päivän ilman Ei-sanaa? Kuinka pitkälle riittäkään yksi hyvä sydän? Miksi pitäisi aina olla aktiivinen, lomallakin? Tätä ajatusta pöllyttää hauska Tervetuloa passiivilomalle, josta tekstinäyte:
(...) Passiiviloma ei sovellu elämäntapa-aktiiveille: heille, jotka tekevät lapselleen kurahousut itsekasvattamastaan kumipuusta, tai heille, jotka käyttävät punaiset liikennevalot syväkyykkyihin tai muuhun yleishyödylliseen toimintaan. Te kaikki muut olette lämpimästi tervetulleita. Mukaan tarvitset vain ennakkoluuloisen mielen ja passiivisen asenteen.
Onko mukaanlähtijöitä?
Hyvän jälki - luvun teksteissä keskitytään nimen mukaisesti hyvään. On perhekiireiden keskellä hyviäkin päiviä, jokainen saa tehdä virheitä, keski-ikäinen nainen voisi lempeästi katsella nuorempien naisten touhuja eikä itseään kannata hylätä. Rakkaus on on vahva voima ja siitä riipaisevan kaunis näyte:
(...) Äidin ja lapsen on kasvettava niin lujasti yhteen, että irti repäistessä molempiin sattuu. Kipu tarkoittaa, että on joku, joka rakastaa. Kipu tarkoittaa, että läheisyys on luonut riittävät edellytykset olla hetken erossa toisistan. Mutta ensin on kasvettava lujasti yhteen.
Ihmeiden raaka-aineet vie ajatukset kotiin. Kodin äänet voivat olla kauneinta musiikkia, lapsikin saa olla epätäydellinen, kotoa saadaan mukaan henkinen perintö, jota ei rahalla mitata.
Näe minut kokonaan vie avioliiton kysymyksiin, oman äidin äitiyden näkemiseen, syyllisyyden taakkaan ja sen keventämiseen. Suurta viisautta on antaa toisen olla juuri sellainen kuin on, oman lapsensakin:
(...) En muuttaisi sinussa mitään. En, vaikka joskus tulisi sellainen päivä, että muiden mielestä pitäisi. En sitä, miltä näytät, en sitä, miten puhut, enkä sitä miten naurat ja nukut, tai miten muistat tai unohtelet asioita. En piirteitä, jotka perit isältäsi, en niitä, jotka perit minulta. En edes niitä, joita en ole itsessäni oppinut hellimään.
Luku Kaikki hyvää ikään kuin toivottaa lopuksi kaikille hyvää jatkoa. Arjen supersankarit eli äidit, kaikki kelpo vanhemmat, huolettomat lapset ja virheitä tekevät ihmiset saavat olla ja mennä kepein mielin. Lopuksi muistetaan isiäkin, näillä kannustavilla sanoilla:
Tänään juhlitaan isiä. Niitä, jotka antoivat elämän, vaikka eivät kyenneet siitä huolehtimaan, ja niitä, jotka ottivat sen vastaan - antoivat elämän sijasta itsensä. Tänään juhlitaan kaikenlaisia isiä. Ei hyviä isiä tai huonoja isiä, vaan isiä, jotka ovat, tai olivat, ja olemassaololaan lahjoittivat yhden kokonaisen elämän. Hyvää kaikenlaisten isien päivää.
Tekstinäytteiden perustella saatoit jo huomatakin, että kirjoitusten yleissävy on lempeä, ihmisen koko olemassaoloa kunnioittava ja heikkouksia ymmärtävä. Arki on usein kiireistä ja vanhemmatkin väsyvät, mutta se on sallittua. Kunhan perustana on toisen ihmisen kunnoittaminen ja rakastaminen. Silloin lapsetkin voivat hyvin.
Hanna Kivisalo ei saarnaa, tuputa tai besserwisserinä anna neuvoja vanhemmille. Hän on tarkkaillut lähellä sylityksin ja vähän kauempaa yhtä kauneimmista ihmissuhteista eli lapsen ja äidin sidosta.
Kokonaisuus on selkeä, kansikuva puhuttelee ja sisäsivujen vaaleanpunainen sävy sopii juuri tähän kirjaan.
Ehkä mieslukija ei koe kaikkea teoksen tekstejä läheiseksi, mutta varmaan useimmat äidit tietävät mistä on kyse. Syyllisyyden ja hellyyden pistoja voi sydänalassa tuntua ja nenä muistaa maitopuklun tuoksun olkapäällä. Muisto kuinka oma lapsi taapertaa vastaan päivän erossa olon jälkeen...
Omat lapseni ovat aikuisia, eivätkä äitiä tarvitse mihinkään "hoitotehtäviin". Mutta aikuistenkin lasten äiti voi olla väsynyt, hajamielinen, ärtyisä - silloin tämän kirjan pienet nostatustekstit voivat ainakin muistuttaa jostain tärkeästä. Lapsi on aina lapsi ja äiti on aina äiti.
Hyvän jälki on viisas ja kaunis kirja - mitä sopivin pakettiin tulevien juhlapäivien kunniaksi! Vaikka tulevalle isälle?
Hymyilen, koska muistin, kuinka vuosia sitten usein kirjahyllyn kulmalle jäikin kahvimuki puoliksi juotuna. Ei kylmä kahvi kaunistanut, ei.
Hienosta teoksesta vaikuttuneena Mörri Seppälä
=
Kivisalo Hanna, Hyvän jälki (Enostone, 2019)
Org Taivo, kansi
Niinikangas Katri, taitto
Arvostelukappale, kiitos tästä paketista!
 |
| Kuvat Mörri Seppälä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti