Aaveiden matkassa Suomenlahden molemmin puolin

Nyt on alitajunta saatettu herkkään ja säikkyyn tilaan! Näin voi käydä, kun lukee ahmien peräkkäin kolme erilaista aavetarina- kokoelmaa. Haamu Kustannus on julkaissut monta hienoa teosta kummituksista..

Aavetarinoita kerrotaan edelleen, oltiinpa sitten kaunpungissa tai maaseudulla. Tutut maisemat näyttäytyvät kuunvalossa toisennäköisinä. Kummitukset astuvat esiin nurkista, joissa ne piileskelevät silloin kuin päivä paistaa, tekniikka toimii ja arkijärki kulkee. Kuun noustessa taivalle alkaa aaveiden ja tarinoiden aika.

Näin kertoo Tiina Hietikko-Hautala alkusanoissa Aaveiden Pohjanmaa, kummitustarinoita maita ja meriltä -teoksessa.

 Aaveiden Pohjanmaa, kummitustarinoita mailta ja meriltä sisältää 10 mielenkiintoista vanhaa aavetarinaa ja legendaa Pohjanmaan alueelta. Sisämaasta katsoen rannikkoseutu on kuin tehty hyville kertomuksille: syrjäisiä saaria, kivikkoja ja kareja, laivareittejä ja satamia, vauraita kartanoita ja laajoja asumattomia alueita.

Pohjanmaalaiset aaveet ovatkin esiintyneet mm. kulttuuritalo Cantoressa Vaasassa, Malmin talolla Pietarsaaressa, Tottesundin kartanolla Vöyrillä, Storskäretin muinaislöydöllä Maalahdessa, Seinäjoen Vanhalla teatterilla ja Mustasaarella kalastajamajassa.

Kertomus Etelä-Pohjanmaan Opisto, Ilmajoki: Labanoffin haamu päättyy sanoihin, joissa hyvin ilmenee myös näiden kirjojen sanoma eli faktat eivät ole aina niin tarkkoja tai voivat ollakin tottakin...

Yhtä kaikki, opiston aaveeksi Labanoff sopii kuin nakutettu, vuosisata sinne tai tänne. Kun astelet hiljentyneen opiston käytäviä, joku siellä kanssasi kulkee. Onko se tekemättömiä tehtäviään katuva kotitalousopettaja vai murheellinen eversti Labanoff? Kuinka vain, askeleitasi seurataan.

Aaveiden kaupunki, kummitustarinoita Vaasasta jatkaa samantapaisilla jutuilla Vaasasta. Jälleen 10 kertomusta ja paikkoina tutustutaan mm. Loftetin taloihin, Backmanin taloon, Wasastjernan taloon ja Palosaaren kirjastoon. Omat lukunsa saavat hautausmaa, metsäpolut ja Pohjanmaan museo.

Usein tarinoilla on pitkä historia, mutta nykyajassakin on liikkunut merkillisiä hahmoja, joista on saatu kaupunkilegenda aikaiseksi. Tällainen on esim. osiossa Suvilahden urbaanikummajaiset - Ninja ja Kuokkamummo. Kuokkamummon suntytarinaa voi selittää näin:

Kuokkamummo on toinen Suvilahteen liittyvä legendaarinen hahmo. Senkin tarina on lähtöisin ihan oikeasta ihmisestä, jonka uskottiin muuttuneen legendaksi mielikuvituksen reippaalla myötävaikutuksella. Ajateltiin, että tämä kansalainen on ollut kenties vanhemmanpuoleinen naishenkilö, joka lienee kerran tai muutaman heilutellut perunamaan kuokkaa pihamaataan lähestyville viikareille. Tällaisia kohtaamisia sattui paljon varsinkin silloin, kun Suvilahti alkoi muuttua mökkialueesta urbaaniksi lähiöksi.

Aaveiden Eesti, kummitustarinoita Virosta on samaa sarjaa, ja nyt kirjoittajina ovat Ville Hytönen ja Tuulia Matilainen. 12 tarinassa esiin pääsevät sellaiset olennot kuin Tallinnan vaeltajat ja Helena, Kolgan paholainen pitoineen, Leevakun pirulaisen tanssimassa, Haapsalun Valkea daami ja Rummun vankityöläiset. Virossa on hyvät puiteet kummitustarinoille: vanhoja linnoja ja kartanoita, päivänvalossa kauniita rantaviivoja, aatelisia ja heidän jälkeläisiään muualta Euroopasta ja neuvostovallan ajan  vaikeudet. Huumoria on tarinoissa mukana, koska "kummituksista kertoillaan Virossa pilke silmäkulmassa, mutta silti ylpeänä. Suhtautuminen aaveisiin on yllättävän luonnollista."

Jokaisessa näistä kirjoista on aina osion alussa paikkaa, taloa tai tilannetta selittävä tietopaketti. Esim. Rannan tuhatvuotinen tammi esitellään näin:

UHRITAMMI KASVAA MUINAISEN KALMISTON JA KESKIAIKAISEN KYLÄHAUTAUSMAAN PAIKALLA/ IÄKSI ARVIOITU 400 VUOTTA/AOVERE-KALLASTE-OMEDU  -TIEN (NRO 43) VIERESSÄ/ TIELLÄ OPASVIITTA/TARINASSA MAINITAAN MYÖS TAMMISTEN PEKSU MÄND, SAASTNAN NOIDANMÄNTY, TÜLIVEREN TAMMI JA URVASTEN TAMME-LAURIN TAMMI.

Laitan siitä luvusta pienen tekstinäytteen tähän.

Myös virolaisen kansalliseepoksen Kalevipoeg kuljeskeli aikoinaan nykyisen Rannan kylän mailla. Liekö tuo sankari noussut unilta Kalevipojan sängyltään, kuten lähistöltä, Alatskiviltä, löytyvää kukkulaa nimetään. Nälkäinen mies ainakin oli, sillä legendan mukaan hän söi suihinsa Ranan kylässä kasvaneen suuren tammimetsän.

Vain yksi puu jäi jäljelle, ja se on säästynyt meidän päiviimme saakka. Nyt se tunnetaan Ranna tuhatvuotisena tammena.

En esittele kirjasarjan Hahmoja tässä ollenkaan, jotta salaperäisyys säilyisi. Yhtenäistä näille kirjoille ovat myös kauniit, tunnelmaan sopivat kannet ja osioiden alussa olevat kuvat. Niissäkin riittää tutkimista - näkyykö kenties ikkunassa outoja heijastuksia?

Erikoiskiitoksen saavat sisäkansien kartat, vaikka eivät niin tarkkoja olekaan (Vaasan kartta on tarkin)  mutta antavat jo heti alitajunnalle suunnan ja houkuttelevat seikkailemaan. Tämä sarja muodostaa oikeastaan sellaisen Erilaisen Matkaoppaiden Sarjan. Teosten lopuissa ovat myös Lähteet, jos haluaa seikkailla syvemmällä historiassa. Ken näille poluille käy....

Kuvat Mörri Seppälä

Unohda kaikki, mitä olet Kalevalasta aikaisemmin lukenut ja kuullut. Sami Makkonen luo Kalevala -sarjakuvassaan (Otava, 2019) uuden maailman tuttujen hahmojen ympärille. Nyt kuva ei ole alisteinen tekstille, vaan nyt erikokoiset kuvaruudut, tummat värisävyt, liikkeen tuntu ja "sisäkkäiset tunnelmat" vangitsevat katseen tutkimaan tarkemmin taustaa ja viivojen vahvuuksien muuntelua. Tämä ei ole tylsä versio paljon käytetystä aiheesta!


Kesän herkkyyden keskellä on turvallista heittäytyä alisten virtojen vietäväksi, huhuilee Helena


//////-----//////-----//////

Hietikko-Hautala Tiina, Aaveiden Pohjanmaa, kummitustarinoita mailta ja meriltä
(Haamu Kustannus, 2013)
Kari Suvi, kuvitus ja ulkoasu
Arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Hautala Tiina, Aaveiden kaupunki, kummitustarinoita Vaasasta (3.painos, täydennetty ja päivitetty, Haamu Kustannus, 2016)
Kari Suvi, kuvitus ja ulkoasu
Arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Hytönen Ville ja Matilainen Tuulia, Aaveiden Eesti, kummitustarinoita Virosta, (Haamu Kustannus, 2018)
Kari Suvi, kuvitus ja ulkoasu

Lavarunous - vallankumous!

Lavarunokollektiivi Helsinki Poetry Connection on jo 10 vuotias ja se juhlistaa taivaltaan antologialla LAVARUNOUS - VALLANKUMOUS! Siinä on tekstejä 56 kirjoittajalta ja kirjassa on neljä osiota: (Helsingin klubit) POETRY JAM ja RUUSU OPEN MIC, (Mun tarina- hankkeen) NUORTEN OPEN MIC sekä (vuoden 2018) HPC ON THE ROAD-kiertue.

"Tule sellaisena kuin olet" on yksi periaate open mic- tapahtumissa ja kirjoittajien ja esiintyjien erilaiset taustat, kokemukset sekä  runoperinteen tunteminen luovat monitasoisuutta. Mukana voi olla julkaisseita ammattirunoilijoita sekä tuoreita pöytälaatikkokirjoittajia, ikähaitarikin voi olla laaja.

Koska open mic- tapahtumissa noustaan lavalle oman tekstin kanssa, niin myös tämän kirjan runot toimivat parhaiten ääneen luettuna. Ei niinkään paperinhypistelyrunoutta kuin enemmän voimaa ja vauhdinmuutoksia sanojen ja rivien kohdilla.  Omalla äänellä voi leikitellä - kannattaa kokeilla!

RUUSU OPEN MIC- osiossa on 18 kirjottajan tekstit ja aiheet vaihtelevat kaupungista metsään, tennispelaajasta kalastajaan, ostoslistasta listaan suudelmista, lohtupeitosta kasvukipuihin. Taneli Kainulaisen Ruusu open mic- runossa on esiintymiseen liittyvää jännitettä:

...Minä jaarittelen niitä näitä

Normaalin settini seassa oli yhtäkkiä sellaista kummallista juttua ja

pitkiä lauseita mitkä ei etene mihinkään. 

Se oli kuin uni... 

HPC ON THE ROAD- teksteistä voi löytää ajatuksia minusta ja minuudesta, Ihmemies MacGyverista, Sampo Sihvolasta (hänen omin sanoin), äidin muuttumisesta, tulevaisuudesta, hevosista ja pari tekstiä koiristamme. Tässä esimerkkinä Outi-Illusia Parviaisen A Wolfdogista:

...I am a loaded gun

I shoot kisses

and hugs

and half-eaten buns

My paws are Paws

With claws

and my eyes can cut darkness

into slices crisp and see-through thin...

POETRY JAM keskustelee 17 runoilijan äänellä. Esiin pääsevät köyhät, vieraantuneet, rakastuneet ja rakastavat, tervehtyvät ja kuolevat, ystävät ja talon kissat. Ahdistus luonnon puolesta tuntuu Jenni Nikinmaan Alttiimpi rakkaudelle- tekstissä:

...Kuljemme sinne, missä maailma vaeltaa janoisilla, nälkäisillä jaloilla

Sotii vedestä ja leivästä kuin öljystä

Ja luiset kädet taistelevat rottien kanssa tähteistä...

NUORTEN OPEN MIC sisältää rivejä kauneudesta, kriisistä, markkinataloudesta, onnesta lottonumeroilla sekä sumun ja puuterilumen maisemia. Myös toisen ihmisen läheisyys välittyy, esim. Venla Heimanin 3 runoa, keskiosa tässä:

Katson ulos silmiesi ikkunasta

ja pelkään näkeväni

Kädessäni on käteni ja

suussani sanat, joita en sanonut

Jokin minussa palaa loppuun

en tiedä olinko se minä vai sinä 

Antologiassa on runoja suomeksi, englannin kielellä - sekä näitä vuorotellen - ja pari vieraskielistä runoa on suomennettu. Kokonaisuus on tuore, puheenomaisuus luo helppouden tunteen lukemiseen. Joitain tekstejä toki saa miettiä tarkemmin, mikä on aina hyvä haaste omalle tavalleen lukea runoutta! Jokunen laululyrikka on mukana ja kansanlaulumainen runoteos löytyy. Suurin runoista on merkitty omalle nimelle, mutta nimimerkkejäkin on.

Tämä teos on kiinni nykypäivässä, pölyt on puhallettu tunneilmaisuista ja kokoelma kyllä houkuttelee itsekin kokeilemaan lavarunoutta. Henkilökohtaisesti olen esittänyt (tavanomaiseen tapaan) runoja ja pop up- teksteissä irrottautunut itsekontrollista ja tälläinen toisia tukeva ja kannustava lavarunoustapahtuma voisi olla mielenkiintoinen uusi väylä ilmaisuun?

Lavarunous - vallankumous! toimii kyllä nykyrunouden puolesta puhujana, mutta korva kaipaa ihmisäänen mukaan. Siis itse luettava ja nauttiva kielen rytmeistä.

Kirjan ovat toimittaneet Jonna Nummela, Hanna Rentola ja Veera Koivaara. Kiitos!

Muistuttaisin vielä perusteellisesta ja mielenkiintoisesti kirjoitetusta Harri Hertellin Lavaruno-oppaasta (Savukeidas, 2017), jossa on kattavat tiedot lavarunouden historiasta, olemuksesta ja ohjeita kirjoittamiseen, esittämiseen. Siinä on myös hyviä vinkkejä lavarunoustilaisuuden järjestämiseen - ja ne sopivat myös muiden tilaisuuksien ota huomioon - listalle! Laajempi esittely Lukihäirikössä toukokuussa 2017.

Runojen rytmeissä rämistelee tulevaisuus, seuraavaksi jotain suorasanaista tarinaa. Heinäkuussa heinä suus, jos ei allergia vaivaa, Helena

# # # # # # # # #

Lavarunous - vallankumous! (Enostone kustannus, 2019)
Jonna Nummela, Hanna Rentola, Veera Koivaara, toimittaneet
Gokham Burhan, kannen suunnittelu
Katri Niinikangas, taitto

Harri Hertell, Lavaruno-opas (Savukeidas, 2017)

Aave-balladeja levyllinen

Innostuin ajatuksesta, että voisin kuunnella cdtä, jossa on tarinoita menneiltä ajoilta, kovista ihmiskohtaloista ja levottomista aaveista. Ennakkoasenne oli myönteinen ja kuinkas kävi? Hullaannuin näihin lauluihin ihan niskakarvoja myöten! Vanha soitin pyörittää kiekkoa lähes savuten.

Kuuntelussa on Haamukustannuksen julkaisema Aaveballadeja, jolla on 7 erilaista laulua, tarinat perustuvat vanhoihin Pohjanmaalla kerrottuihin aavetarinohin. Näkökulma on muutettu, nyt saavat äänen juuri aaveet, kummitukset.

Tekijöinä mm. sanoitus Tiina Hietikko-Hautala, säveltäjinä Paula Harju, Max Bäckman, Marko Hautala, Jenni Niemi ja Jussi Nieminen. Edellisten lisäksi levyllä soittavat Juha Kalliomaa, Anssi Rantamäki ja Julius Thölix. Taitavia muusiikkoja, etten sanoisi.

Ensimmäisenä lauluna on Harmaa, rauhallinen, surullinen ja kuulas balladi, jossa esiin pääsevät Mustasaaren Grönvikin kartanon tarinat. Hirmutekoja ovat mm. kirvessurma, pehtoorin hirttäytyminen, sotilaslähetin katoaminen ja venäläissotilaiden teloitus. Harmaa nainen katselee ikkunasta, " mutta harmaana en voinut auttaa ".

Seuraava laulu Mustapukuinen (esittää Noitapastori)  kertoo Vaasan metsäisessä lähiössä iltaisin  ilmestyneestä naisesta, jonka kasvoja kukaan ei ole nähnyt. Hän saa koirat räksyttämään, haukkumaan. Lauluun jännitettä luo hurmaavan käheä mieslaulajan ääni ja kirkkaampi naisääni.

...Mustapukuinen nainen näyttää tien,

jota synti saattaa sitä kuu vain seuraa... 

 Majakan neito on puolestaan tunnettu tarina Harrbådan valkeasta neidosta, jossa veneseurueen mukana oli nuori neito. Takaisin palasi vain miesporukka - mitä oli neidolle tapahtunut? Onnettomuus? Murha? Majakan seutu on kuulemma yhä levoton. Tämä laulu alkaa kauniilla pianon sävelillä ja naisääni kertoo:

...Rannalla kaukana majakka valoa loistaa

veneestä pois tahdon, sen airoissa pahuus on soutaja...

Oma suosikkini on 4. laulu Varjo.  Rokkaavampi tahti ja käheä miesääni vuorossa. Varjo kertoo  Vaasan museon perustajan Karl Hedmannin rakkaudesta esineistöön. Professorin entisen asunnon näyttelytilassa tapahtuu outoja asioita, ja käymättömien kellojen viisarit siirtyilevät itsestään (?).

...Sametti ja hohde kullan

lämpöä ei suo alla mullan

Naama tääkin patsaaks muuttui

siihen sieluni mun tarttui...

Sirpaleet pohjautuu Canteren talossa aikoinaan piikana olleen naisen kohtaloon. Hänen kerrotaan synnyttäneen aviottoman lapsen ja surmanneen tämän. Näin pikkupojan haamu rikkoisi kristallivaasin, hän saisi lasit kilisemään ja maljakot rikkoutumaan. Tälläinen laulu on surullinen, vaikka taustalla soi kaunis kitara.

6. kappale on Haaksirikko, josta mieleen tulee irlantilainen balladi. Taustalla on jännitettä ylläpitävä (pikku?-) rummutus. Merenkurkun saaristosta löytyy Storkäretin hautaröykkiö, joka tunnettiin jo 1500-luvulla. Kalastajat ovat löytäneet hautoja ja muistiinpanojen mukaan haaksirikkounut laiva olisi kuljettanut piispa  Arvid Kurkea ja kulta-aarretta.

Levyn päättää todella kaunis ja tunnelmaansa imevä Kultaiset raamit. Pietarsaaren museossa on muotokuva C.J.Mellbergistä. Hänen perillisensä eivät pitäneet taulun merkillisestä elämöinnistä. Koska kauppias oli aloittanut uransa museon talossa, ajateltiin taulun palaavan kotiin. Taulu pääsi näyttelykierrokselle, mutta sielläkin se häiriköi, joten se palautettiin museolle.

...Taulu heiluu, kuva liikkuu,

silmät oudot nuo katsojaa seuraa 

Joku koputtaa, seinään hakkaa

maalaus pysy ei paikoillaan...

Tässä tarinassa on myös  syvällinen taso, koska teksti huomauttaa "on elämällä raja ja taululla kehys, vaan usko ei mies kumpaankaan". Nämä rivit jäävät soimaan korviin...

Cdn kotelo on tyylikäs ja tekstiliitekin löytyy. Tätä valitettavasti ei kaikista koteloista löydy! Näin lukihäiriöisenä vaan on haasteellista lukea valkoista fonttia tummempaa taustaa vasten- vaikka se on esteettisesti toimiva ratkaisu. Fontin pitäisi olla tarpeeksi isoa, jotta tausta ei ns syö kirjainten reunoja.  Muuta huomautettavaa EN tästä musiikkipaketista löydä!

Ystäväni sanoi, että jos tykkäät levystä niin paljon, niin sano se sitten. OK. Tykkään niin maar perusteellisesti tästä musiikista!

Kumman tunnelmissa voi jatkaa J.S.Meresmaan Lintuhäkin muotoinen soittorasia (Osuuskumma 2019) seurassa. 24 pientä viksahtanutta tarinaa pistää mielikuvituksen liikkeelle. Mitähän kaikkea voisikaan tapahtua ihan tässä tylsässä arjessa- tapahtuuko koko ajan jotain? Soiko puhelin...

Annetaan kaikelle omituiselle, kummalle ja jännälle mahdollisuus ja heittäydytään mukaan!

Jatkoa seuraa, Helena

- - - - - - - - - - -

Aaveballadeja- cd + tekstiliite (Haamu Kustannus 2014)
Kuvitus Suvi Kari, masterointi Sami Koivisto

Arvostelukappale kustantajalta - megaluokan kiitokset kesän parhaasta musiikkikokemuksesta!

Yhdysvaltalaista nykyrunoutta

Anni Sumarin suomentama ja toimittama yhdysvaltalaisten nykyrunoilijoiden kokoelma Merenvaahdon palatsi ansaitsee jo lähtökohdiltaan huomion. Se on vuosikymmeniin ensimmäinen Suomessa julkaistu antologia yhdysvaltalaisilta kirjoittajilta, edelliset ovat vuosilta 1992 ja 1993 (Tähtien väri, toim. ja suom. Ville Repo ja Lännen kieli, toim ja suom. Markku Into).

Esipuheessa Anni Sumari kertoo miksi teoksen kokoaminen oli nyt ajankohtaista. Monet suomalaiset nykyrunoilijat ovat saaneet paljon vaikuttaita juuri yhdysvaltalaisesta lyriikasta. Sumari kertoo myös valikoiman periaattesta: 1920-1980-luvuilla syntyneitä, ei rajausta sukupuolen tai rodun mukaan.

Esikuvana Sumarilla on ollut The Best American Poetry, joka on antologiasarja. Se ilmestyy kerran vuodessa ja mukaan pääsee vain yksi runo kultakin runoilijalta ja näin tekstin on oltava vaikuttavaa! Siihen Sumari pyrkii myös Merenvaahdon palatsissa.

Esipuheesta on myös pari vinkkiä, jos haluaa tutustua enenmän yhdysvaltalaiseen runouteen. The Poetry Foundationin sivut ja arkistot sekä www.poemhunter.com netissä (kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!).

Merenvaahdon palatsiin on valikoitunut 25 kirjoittajaa ja antologia etenee kirjoittajien syntymävuoden mukaan (ensin syntynyt ensin). Kirjan lopussa on lyhyet esittelyt kustakin kirjoittajasta, ja itse huomasin lukukokemuksen toimivan parhaiten, kun ensin tutustui kunkin sikermän tekijään.

Yleisilme antologiassa on proosarunomaisuus, tekstit ovat pitkähköjä, osa vapaata ajatuksenvirtaa ja välimerkein kirjoitettuja. Otan yhden esimerkin "merkeistä" eli Dara Wierin runosta Sininen härkä:

...(näytä heille sininen härkäsi)(eläinystäväsi)

(näytä heille jäljet jotka jäivät kohtaan jossa sulauduitte yhteen)

(he sanoivat  olevansa tunnontuskien vallassa)

(he tarvitsivat jotain nyyhkyjuttuja) (voit levittää heidän

ylleen hiilihappojäätä) (siihen kuluu koko nestemäärä...

Seuraava esimerkkipätkä on sitten ajatusten tasolta, mielestäni kokoelman mielenkiintoisin ja ravistelevin runo (ja runoilija) Sherman Alexien Miten kirjoitetaan suuri Pohjois-Amerikan intiaanien romaani:

...yhden murhan pitää tapahtua, yhden itsemurhan, yhden raiskausyrityksen.

Alkoholia on käytettävä. Autoilla ptää ajaa kovaaa.

Intiaanien tulee nähdä näkyjä. Valkoisilla voi olla samoja näkyjä

jos he ovat rakastuneet intiaaneihin. Jos valoinen rakastaa intiaania

niin valkoinen on intiaani läheisyysperiaatteen nojalla...

Aiheita kokoelmassa ovat mm. kotiinpaluu, ikävä, elämänfilosofia,  taiteentekijät, historia, enkelit, raiskaus, haiden hampaat ja kaula.
Mutta  missä on huuto? Missä räkä? Missä vimma? Missä hellyys? Kokoelma on monimuolinen aiheitaan, mutta hivenen jää mielestäni sellainen akateeminen, kliininen vaikutelma. En tiedä paljonko (yleensäkin) kääntämisen aikana runo "kalpenee",  mutta odotin enemmään sellaista tunteiden näkymistä teksteissä. Iso manner - paljon ristiriitoja? Mutta ehkä lukijana sukellan helposti runojen tunnemaailmaan, niin nyt jäi se puoli hivenen vajaaksi?

Tony Hoaglandin runoissa on jotain särmää ja tähän laitan aloituksen Ole kiltti älä- runosta:

kerro kukille - ne luulevat 

että aurinko rakastaa niitä.

Ruoholla on sama

älyvapaa kuvitelma

sateesta, sumusta, kasteesta.

ja kun tuulee,

korsista tuntuu niin hyvältä

että ne menettävät itsehillintänsä

ja letkajenkkaavat villisti

ympäri, törmäillen vahingossa

hoikempiin tovereihinsa... 

Merenvaahdon palatsi on hyvä katsaus ison mantereen runouteen. Jälleen tulee mieleen suosittaa tätäkin opusta oppikirjaksi erilaisille kirjoituskurseille tai ihan lukion kirjallisuustunneille.


Yleensä blogin lopussa olen vain maininnut mikä äänimaailma kirjoitushetkellä kuuluu. Nyt teen poikkeuksen ja hehkutan oikein kuvan kera: Orivesi All Stars, Kaikenmoisia tansseja.

 Kahdella cdllä kuuluu Suomen (Euroopan?) suurimman pelimanniorkesterin levyttäminä monenmoiset musiikit. Vanha jatsi, Ja ämmät ne itki, Kaakkuri, Varrii ompi tsaijuves, Valvotun yön valssi tai Eikä mulla kotua ole pistävät vanhan punkkarin jalat ja olkapäät vispaamaan eri suuntiin ihan eri tahtiin, mutta hauskaa on! Jos on vielä päässyt ihan livenä ko orkesteria kuulemaan, niin se heistä loistava soitonriemu ei unohdu. Kyllä, olen päässyt Oriveden Opistolle kuuntelemaan kansanmusiikkikurssien päätöskonsertteja, joissa kuulijan lonkat nyrjähtävät.

Kiitos kokemuksista Orivesi All Stars ja Antti Järvelä!


Ei kun polkkaamaan, folks! Huutelee Oriveden Helena

# # # # #

Sumari Anni, toimittanut ja suomentanut Merenvaahdon palatsi (Aviador, 2019)
Nisu Jonna, kansi ja taitto

Orivesi All Stars, Kaikenmoisia tansseja, 2 cd-lvyä + tekstiliite (2018)

Rotkossa, muttei pohjalla

Luonnonkukkien päivänä 16.6.2019 kävin luontoihmisten kanssa kävelemässä Juupajoen rotkon ympäri. Jääkauden muokkaama raviini sijaitsee keskellä Korkeakoskea, lähellä Aaltosen kenkätehdasta ja yläjuoksulla sijaitsee Koskenjalan kenkämuseo.

Olen lapsena ja varhaisteininä viettänyt paljonkin aikaa rotkossa ja sen salaperäinen tunnelma on kiehtonut mieltä. Siksi kirjoitin lyhyen runon rotkosta Juupajoen juhlavuoden kirjoituskilpailuun. Se tuli mieleen tuolla hitaasti liikehtivää vettä katsellessani, vedenpinta oli matalalla, mutta pystyin palauttamaan mieleeni ne kuohut ja myllynkivet.

ROTKOSSA

ei kokaan niin huoleton ja vapaa

kuin noina kesän helmipäivinä

Viileä vesi virtaa yli hiekan kivien

tasaisena ja poukkoillen

väri vaaleasta tummempaan

matalaan ja syvään

Houkuttelee kahlaamaan uimaan

Se halaa hellästi jalkoja

nujertaa paahteen 

Vanhan myllyn salaperäiset kivet

luotuina seikkailuun

odottavat viileinä sammaleisina

Paarmojen tanssi

Neidot ujot kauniit

pääsevät kauas aikuisista

huutelevista pojankoltiaisista

metsän siimekseen. 

Notkelmassa oma maailma

omat tarinat

ei tehtaan huutavia pillejä

Muurahainen korvassa

silti turvassa

ei koskaan niin huoleton 

 BODYLANGUAGE

Valtavat kuuset

hakkaavat toisiaan olkapäihin

kuin vanhat veikot,

tönivät toisiaan innoissaan

lailla penkkiurheilijoiden

- kevätmyrskyssä 

Kuun vetovoiman siirtäisin

sisämaahan

Vuorovetten hyväilynä

tummassa lammessa 

iltauineillasi minut tuntisit 

KUULIN KUTSUN

HEILUVAN NAAVAN

LAULUUN YHTYI

VIEKAS KORPPI:

TULE TULE NYKYNAINEN

METSÄNPEITTOON 

METSÄNPEITTOON

KERRON SULLE

KAIKKI SALAT

LEMMENVALAT

TULE TÄNNE

KAIKKI TAAKSESI JÄTÄ

PALASIN, ERI PALASIN

TOISELLE POLULLE

LIITONMERKKI

OTSASSAIN 

 

Runoset ja valokuvat Mörri Seppälä

Musiikkina Moominvalley: official soundtrack-cd

 

 

 

 

 

 

Kirjoitusoppaita kummallisempaan

Kirjastosta löysin lastenosastolta Mervi Heikkilän ja Anne Leinosen kokooman Kauhumaan kartta- kirjoitusoppaan kauhun ja jännityksen tunnelmiin.. Voi veljet, että on ihana kirja aikuisellekin! Kuvittaja Brocin  mustavalkoiset piirrokset herättävät uusia ajatuksia ja pitävät otteessaan.

Esipuheessa kirjoittajat lupaavat tietoa ja vinkkejä kirjoittamiseen ja erilaisia kirjoitusharjoituksia. Alussa on myös ohjaajalle ja opettajalle oma osio, jossa kerrotan kuinka kirjaa, ja kauhuelementtejä yleensäkin, voi käyttää.

Sisällysluettelo on hauskasti nimetty Navigointiohjeeksi. Sen avulla löytää mm. Lautan, Kylän, Kirjaston, Saariston ja Vuoren. Vuori- luvussa on myös tarpeellisia ohjeita tekstin muokkaamiseen, julkaisukanavista ja vinkkejä yhteydenotosta kustantajaan! Tarpeellista tietoa kenelle tahansa kirjoittajalle.

Harjoitukset sopivat myös kaikille, ikään katsomatta. Muutamia esimerkkejä:

Kirjoita äänestä. Etsi kauhuääniä netin äänipankista. Valitse yksi, kuuntele se ja kirjoita äänen herättämistä tunnelmista.

Jatka jumiutunutta tarinaa. Ota jokin aiemmin kirjoittamasi tarina (kenties jumittunut)  ja jatka sitä. Käytä oheista kysymyslistaa apuna jumin ratkaisemiseksi.... 

Kirjaston kirjat.  Millaisia kirjoja löytyy kirjaston varaston perimmäisestä nurkasta, lukkojen takaa? Yksi kirjoista on kirottu. Mitä se tekee kantajalleen? Kirjoita lyhyt tarina. 

Kirjassa ihastuttavat myös monet (kauhun) kirjoittajien sitaatit tai puhekuplat. Äänen pääsee tässä Anders Fager:

Houkuttele lukija hirviösi kaveriksi. Siis todella tykkäämään, oikein ihastumaan siihen! Ja sitten laita se syömään lapsia!

Ihanaa?

Kirjan lopussa on Päätepysäkki, jossa tyyliin sopivasti piirroksien kera esitellään kirjoittajat ja kuvittaja. Ja viestinä on ,että kaikki tekstit ovat arvokkaita (!) ja ei aina kannata kuunnella muiden puheita, jos he eivät erilaisia tekstejä ymmärräkään.

Kirja päättyy Sanastoon, josta aikuinenkin lukija voi oppia uusia termejä! Myös kannen sisäsivut voivat herätellä uinunutta jännityksen kaipuuta...

Kiitos tekijöille tästä oppasta! Itsekin sain uutta potkua tarinoiden kehittelemiseen, koska juuri kauhu ja jännitys ovat jääneet kokeilematta omassa kirjoistusharrastuksessa - vaikka lukijana pidän näistä lajeista!

Toinen samaan aikaan kirjastosta mukaan lähtenyt kirjoitusopas on Kummallisen kirjoitajat: opas fiktiiviseen maailmaan. Kirjassa ajatuksistaan ja tekniikoistaan kertovat mm Saara  Henrikson, Anne Leinonen, Jussi Katajala, Heikki Nevala, Shimo Suntila, Liisa Rantalaiho ja Irma Hirsjärvi. Aiheina ovat otsikkojen mukaan esim. Rakenne kannattelee tarinaa, Selittämisen taide ja outojen yksityiskohtien vättämättömyys, Pelon elementit eli tunnelman kirjoittamisesta kauhupainotteisesti, Lukijan hämäämisestä ja Onko fantasialla tulevaisuutta?

Tiina Raevaara avaa omaa ajatusmaailmaansa kirjoittamisesta Tarina syntyy ideoiden lekkauspisteessä- osiossa. Raevaara miettii mitä on se kuuluisa "kirjoittajan oma ääni". Näihin riveihin mielestäni kiteytyy paljonkin koko oppaan viestistä:

...Minun pitää kirjoittaa realistisia tarinoita, joissa tarinaan omaan realismiin voivat kuulua vaikka hirviöt. Minun tehtäväni on kirjoittaa olemassaolemattomista, surrealistisista asioista, joiden olemassaoloa ei tarinassa itsessään koskaan kyseenalaisteta.

Oppaan tekstit ovat enemmän fiktiota esitteleviä ja varsinaisia harjoitustehtäviä on  vähemmän. Toki tästä saa tietoa mm. henkilöhahmojen rakentamisesta, taustatyön merkityksestä, romantiikasta viihdekirjalisuudessa ja fyysisen kirjan ulkonäöksellisistä asioista.

Lopussa on mainio Lue muutakin! Siellä on mm. Maailmanklasikkojen tanakka tusina, Kynttiänvaloa historian hämärään ja Dekkari - pistooli kädessä sisään! Lista mukaan ja kirjastoon seikkailemaan.

Vaikka oma kirjoittajaminä ei ole innostunut vaikka dekkareiden, fantasian tai kauhun kirjoittamisesta, niin nämä yhteen genreen rajatut kirjoitusoppaat tuovat kuitenkin lisätietoa ja avartavat ajatusmaailmaa. Samoja lainalaisuuksiakin on paljon, kuten tarinan rakenne, miljöönja aikakausien kuvaus sekä uskottavat henkilöhahmot.

Siksi mainitsen tässä vielä Tapani Baggen Se surmaa joka osaa, dekkarin tekemisen taito (Crime time/Docendo, 2016) ja erittäin hyvä Kjell Sunstedtin Kirjoita elokuvaksi (suom. Raija Paananen, Kansanvalistuseura, 2009). Sunstedtin kirjan jälkeen olen huomannut katselevani monia television ohjelmia sisäinen "ohjaaja" virittyneenä.

Joten kirjoittajat, kesällä on hyvää aikaa lueskella niitä "outojakin" kirjoja, oppaita, artikkeleita ja haastaa omaa kuplaansa!

= ^^^=^^^=

Heikkilä Mervi ja Leinonen Anne, Kauhumaan kartta, kirjoita jos uskallat (Haamu, 2019)
Broci, kuvitus

Kummallisen kirjoittajat, opas fiktiivisen maailman luomiseen. Toimittaneet Henrikson  Saara, Hirsjärvi Irma ja Leinonen Anne (2. painos, Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry, 2016)
Hahto Maya, taitto
Pietikäinen Maija, kansi

Valokuvat Mörri Seppälä

Valaiden lauluja

Runoilija Arto Lappi on tuottelias kirjoittaja, häneltä on ilmestynyt vuosina 2001-2019 runokokoelmia yhdeksän kappaletta. Eri teosten suomennoksiakin vuosilta 2005 - 2015 kuusi kappaletta.

Joten aineistoa riittää! Taivaanpohjassa laulava valaat,  valitut runot 2000 - 2018 sisältää tekstejä kahdeksasta ensimmäisestä runokokoelmasta ja mukana on pieni määrä japanilaisia tankasuomennoksia kokoelmasta Kevätsateiden aika (Sammakko, 2005). Osan vanhoista runoista Lappi on uudistanut ja uusiakin runoja hän on kokoelmaan kirjoittanut, kertoo Lappi kokoelman esipuheessa Lukijalle.

Mietiskelijä palaa yksinkertaiseen, ajatuksia Arto Lapin runouden äärellä - otsikon alla Tero Tähtinen  analysoi Lapin monipuolista runoilijan uraa. Sehän alkoi v 2001 Runo-Kaarinan voittaneella kokoelmalla Ei perhonen siivistään tiedä. Lapin runoille yhteistä on lyhyys, itämaisen runouden mittojen käyttäminen (haikut ja tankat) lyhyet aforistiset rivit, mutta pitempääkin muotoa löytyy. Vaikka mitta olisi sidottu, niin kaikki ei ole niin vakavaa: itseironiaa, keveyttä, vähäeleisyyttä ja luontoa suomalaisin kuvin. Kun näkee, ihmettelee, tutkii ja haistelee ympärillä olevaa todellisuutta, voi kirjoittaa mistä vain, miten vain - ja silti osua tunteisiin väkevästi.

Kriitikko Tero Liukkosen mielestä suomen kielen sanat ovat niin pitkiä perinteisiin itämaisiin runomittohin, että haastetta on saada luonnollisian kuuloisia runoja aikaiseksi, mutta Lappi onnistuu siinä. Hänen ei tarvitse käyttää lyhyitä täytesanoja saadakseen "rivit oikein", vaan runot  ylittävät muodon ja sisällön välisen raja-aidan luontevasti, kuten Tähtinen huomauttaa. 

Runokokoeman aloittaa 7 runon sikermä, mukana on yksi suomennos Tamelelta. Kokoelman useimmat runot on mielestäni hienosti merkitty vuosiluvulla. Otan esimerkkinä tähän yhden filsosofisen tason runon:

Hän, joka taitaa

seurustelun itsensä

kanssa, autuas -

uitettu yltä päältä

ikuisella hetkellä. 

-2018- 

1 Ei perhonen siivistään tiedä on ensimmäinen osio. Sen, kuten muidenkin osioiden nimiösivujen alalaidassa, on johdantorunona jonkun itämaisen ajatteljan teksti. Tämä toimii oikein hyvin, koska pysähtyminen tarkkaan lukemiseen alkaa "jo tässä". Valitsen tähän hetken luonnossa:

Omenapuiden

kukat avautuvat

kuin sateenvarjot,

niiden kauneudelta on

mahdoton suojautua. 

Monien runosikermien  jälkeen tulee runoilijan "omat sanat" eli hän esittelee osion aiheen, kirjoitusprosseja ja muita ajatuksiaan. Tästä pidä kokoelmassa ehkä kaikkein eniten! Pääsee ikään kuin kirjailijavierailua "kuuntelemaan". Jos lukee runot heti uudestaan selityksen jälkeen, voi saavuttaa jotain syvällisempää tai hahmottaa sitä runoilijan tapaa kokea ympäristöä.

2 Taivaanpohjassa laulavat valaat on nimeltään seuraava osoi ja sieltä löytyy kokoelman ainoa tavumitallinen dodoitdu (7/7/7/5), joten otetaan se tähän esimerkkinä:

Kynnyksiä hipoen

peukalonpään kokoisen 

ampiaisen surina

               huoneenmittainen.

-2002-

Nyt runot saavat satteeksi Lapilta ajatuksia musiikista, hiljaisuudesta.

Tällä kaavalla runot asettuvat kokoelmaan. Esillä on ajatuksia perheestä, tuntureista, mietiskelystä, muista runoilijoista ja kaupankäynnistäkin. Heille on vaikea myydä sinistä kirjaa (käytännön ohjeita käytettyjen kirjojen kaupusteluun) tuo esiin Lapin kokemuksia antikvariaatin tiskin takaa. Näissä mietteissä on paljonkin huumoria, joten tässä kaksi:

Nuorille naisille ei saa flirttailla.

Keski-ikäislle naisille tulee flirttailla.

Korvien tulee punoittaa jos itselle flirttaillaan.

                                & 

Omituiset asiakkaat

tekevät kaikista päivistä omituisia.

Kokoelmassa on 14 erillistä osiota ja 13 on nimeltään Hoen kesähelteellä lumisanoja. Valitsen siitä yhden esimerkin ihan oman lumihaikailuni vuoksi:

Hiljainen fuuga,

kohoavat kuin urut

suvannon huurut.

-2014- 

Lopussa on kokoelmassa käyettyjen runoteosten luettelo sekä aakkosjärjestyksessä runot ensimmäisen rivin mukaan (Lapin runoissa on harvoin otsikkoja, nimiä). Luettelossa on myös lainattujen tekstien tekijät.

Kirjassa on sivuja 299 eli luettavaa, koettavaa riittää. Kiitos myös sinisestä kirjanmerkkinauhasta! Pidän sivujen laadusta, paperi on pehmeää ja "luonnonvalkoista", se tukee kokoelman lempeää tunnelmaa. Rakastuin ensinäkemältä kirjan yksinkertaisen, kauniiseen kanteen: sinisen eri sävyt ja minimalismi kutsuvat avaamaan teoksen hellästi. Kirjan vihreä selkä puolestaan luo pirteyttä ja modernia värimaailmaa mukaan.

Kirja on yllättävän kevyt kädessä ja se taas houkuttaa kuljettamaan "valaskirjaa" laukussa moneen paikkaan: ihana välipala bussissa, rannalla, kannonnokassa tai ihan missä vaan! Voi lukea vaikka vain yhden runon ja virkistyä kesähelteessä.

Eipä tämäkään runokokoelma aukea yhdessä blogikirjoituksessa, joten jätän toisen lukijan huomaan mielipiteen muodostamisen. Minulle tästä Taivaanpohjassa laulavat valaat- kokoelmasta kirjoittaminen oli vaikeaa. Koska pidän niin paljon Arto Lapin runoista, että yritin pidätellä tässä liikoja kehuja, välttää överisiirappia. Lyhyesti: pidän lyhyistä runoista ja "itämaisesta" ajattelusta. joten Lapin tekstejä lukeissani koen hyvin vahvasti tunnistettavuuden. Tietoisesti EN rakenna omia runojani samalla tavalla, mutta on kuin "Lappi kävelisi minun päässäni" eli sukellan välittömästi tietylle taajuudelle hänen runojensa kohdalla. Kerron tämän siksi, että en pääse tämän kokoelman kohdalla irti tunteista ja oma tekstini vaikuttaa takuulla sekavalta.

Vaikka hyllyssäni on useita Arto Lapin runoteoksia, niin tämä tulee kulkemaan vierelläni, mukanani, tukenani ja aina yhtä ylättävänä.

Jos ET muuta runokirjaa itsellesi hanki, niin tämä on muratin koristama portti runouteen!

ps. hymyä sai aikaan heti kokoelman nimi, itse kirjoitin valaidenlaulusta joku vuosi sitten ja yhä pidän niistä riveistä - joskushan omat vanhat tekstit vain nolostuttavat!


Avaraa mieltä ja ajattelun herkkyyttä kesään, Helena Mörri Seppälä

= = = = = =

Lappi Arto, Taivaanpohjassa laulavat valaat, valitut runot 2000-2018 (Enostone, 2019)
Salmi Jelena, kansi
Korsu Markku, tekijän valokuva
Niinikangas Katri, taitto

Enostone Kustannus, suurkiitos arvostelukappaleesta!

Taustamusiikkina ikkunasta tulvivat kesän soundit

Kuva Mörri Seppälä